3 minuuttia päivässä ja parisuhde on pelastettu

14/06/2018

Astun ovesta sisään, heitän laukun lattialle, takin tuolille ja alan valittaa. Tai itseasiassa valitan jo päällysvaatteita riisuessa. Puolisoni lienee huokaissut jo kuullessaan avaimen kiertyvän lukossa. Taas se alkaa.

Papatan hänelle päivästäni. Vuodatan ahdistusta ja stressiä. Ylitsepursuava paskaämpärini on täynnä eikä pohjaa näy, vaikka kuinka kaataa. Mieheni kuuntelee kyllästyneenä. Tunnelma kotona kiristyy ja synkistyy. Toin mukani pään päälläni salamoivan myrskypilven.

Kävin alkukeväästä aika syvällä. Pitkittynyt työstressi purkaantui ja seinä tuli vastaan. Kärsin pitkästä unettomuuskaudesta ja olin aivan loppu. Ja tämähän näkyi kotona. Kiukuttelin, äksyilin, itkin ja valitin. Oma käytökseni vaikutti suhteeseen, läheisyyteen, seksiin. Voitte kuvitella, ettei ole kovin kuumat oltavat, jos kotona purjehtii jääkuningatar.

Olen sanonut ystävilleni, että parisuhteessamme menee niin kauan hyvin kun minä voin hyvin. Se on kammottavaa. Mun mielialani valuvat suoraan suhteeseemme. Se on toki luonnollista, koska onhan parisuhde kahden osapuolen summa. Kaikkien tunteiden pitää antaa tulla, jotta suhde on aito. Kumppani on tärkein tuki ja mekin jaamme toisillemme kaiken.

Mutta ihmissuhteen pitää antaa enemmän kuin se ottaa. Ja tarvitseeko ihan kaikkea jakaa? Tarvitseeko työstressiä kantaa aina kotiin asti? Pitäisikö asialle tehdä jotain eikä vain valittaa?

3 asiaa, 3 minuuttia

Sitten mieheni ehdotti: Entä jos ei kohdata työpäivän jälkeen heti negatiivisessa mielessä? Ei valiteta toisillemme päivän haasteita ja v-mäisiä hetkiä. Aloitetaan kohtaaminen sillä, että kerromme kolme hyvää asiaa päivästämme.

Niin yksinkertaista ja pientä, mutta niin suuret vaikutukset, jotka eivät näkyneet vain meidän arki-iltojen tunnelmassa vaan loksauttivat nuppini ihan uuteen asentoon.

Aloimme toteuttaa H:n ehdotusta heti. Otin itselleni vielä pienen lisätehtävän. Ennen kuin tyrkkään avaimen kotioven lukkoon, hengitän syvään muutaman kerran ja puhallan negatiiviset myrskypilvet päältäni pois. Vedän suupielet korviin ja hymyilen hetken tuijottaen ovea. Aivomme eivät ymmärrä, hymyilemmekö oikeasti vai emme. Mutta vaikutus on sama: stressitasot laskevat ja endorfiinia vapautuu kehoon.

Avaan oven, heitän laukun ja päällysvaatteet. Myrskypilvet törmäilevät rappukäytävässä kotioveen yrittäen päästä sisälle, mutta painelen tarmokkaasti ruokaa laittavan puolisoni luo. Annan pikaisen pusun ja kysyn jo malttamattomana, miten hänen päivänsä meni. Puolisoni kertoo ensin kolme hyvää asiaa päivässä, jonka jälkeen mä listaan päivän kivat hetket. Toisen kohtaaminen tuntuu ihan erilaiselta, kun tietää, että se lähtee hyvällä vireellä käyntiin.

Parisuhde pelastettu

Jatkettuamme tätä pari viikkoa huomaan, että kolme hyvää asiaa onkin liian vähän. Mähän keksin vaikka viisi!

Tähän kohtaamiseen ei mene kuin kolmisen minuuttia, mutta suhteemme (ja minä) voi niin paljon paremmin kuin vielä hetki sitten. Hyvä fiilis jatkuu koko illan, olen rentoutuneempi enkä edes jaksa jauhaa työasioista. Toki jaamme edelleen ne päivän haastavimmatkin hetket, muttemme jää niihin enää vellomaan. Eikä mun mielestä koko päivää tarvitse kerratakaan kotona, koska a) mulle ei makseta siitä, että mietin töitä työajan ulkopuolella ja b) en halua töideni vaikuttavan negatiivisesti vapaa-aikaani enkä etenkään suhteeseeni, joka on minulle elämäni ykkösprioriteetti ja oman hyvinvointi yksi tärkeimmistä osa-alueista.

Enkä nyt sano, että tämä yhtäkkiä auttaa suhteessa oleviin syviin ristiriitoihin tai vaikeuksiin, mutta jos kannat kodin ulkopuolelta ämpäritolkulla paskaa, tämä auttaa välittömästi siihen, että niitä paskaämpäreitä ei ole enää kovinkaan monta.

Tämä haastaa myös meidät ajattelemaan, missä mielentilassa vietämme päivämme. Olemmeko koko päivän vähän pinna kireänä raahautuen kotiin viimeisillä voimillamme, jotta voi vaan purkaa kaiken ulos? Pitäisikö jo siellä päivin synkkinä hetkinä miettiä, että hei, mikä tässäkin tilanteessa on hyvää. Miten voin kääntää vaikeuden voimaksi?

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä puolisoani on turhauttanut se, että valitan samoista asioista. Osa niistä on sellaisia, joihin en voi itse vaikuttaa eli miksi edes uhraan niille energiaani? Osa on sellaisia, joille voin esimerkiksi omalla asenteellani tehdä paljonkin. Olen yhä enemmän alkanut pohtia sitä, mitä sisälläni kannan ja onko se aivan välttämätöntä. Tai pitäisikö asioille, joihin on tyytymätön, tehdä jotain? No, olen tehnyt ja paljonkin. Tästä kerron teille lisää pian.

Kokeilkaa! 3 asiaa, 3 minuuttia.

Lue myös:

5 vuotta parisuhteessa – mitä ne ovat antaneet?

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Inka I

FACEBOOK / INSTAGRAM
  • Linda

    Ihanan syvälliseen kirjoitukseen pinnallinen kommentti, mutta pakko sanoa silti. Oot ihan mielettömän kaunis näissä kuvissa ja sulla on niiin ihanat hiukset, että tekis mieli marssia kuvan kanssa suoraan kampaajalle! 😍 Teksti oli ihanasti kirjoitettu, pysäyttävä ja hyvin ajatuksia herättävä.

    • Inka I

      Oi, ihana Linda! Kiitos <3 Niin ihanasti sanottu. Olen itsekin todella tyytyväinen hiuksiini. Mulla oli mieletön kampaaja! Ja kiitos palautteesta, mieletöntä, että koit tekstin noin. <3

  • Laura

    Hei! En oo koskaan aiemmin kommentoinut mihinkään blogiin mitään, mutta nyt on pakko. Kiitos! Tuntuu kuin olisin lukenut mun elämästä, tosin että sä tai siis sun mies oli keksinyt ratkaisun tuohon päivittäiseen negatiivisuuteen. Koin jonkinlaisen herätyksen, mahtavaa! Taidanpa kokeilla tänään kotiin mennessä :)

    • Inka I

      Hei Laura! Kiitos ihanasta kommentistasi ja siitä, että kommentoit. Mahtavaa kuulla, että samaistut. Antaa mullekin vertaistukea, etten ole tunteideni kanssa yksin. Mieletöntä, että koit herätyksen! Kerro sitte, miten kokeilu toimi. Muhun tolla on ollut oikeasti iso vaikutus!

  • Anita

    Kokeiltu. Miehen mielestä päivässä ei ole tapahtunut mitään kertomisen arvoista. Ei häntä kiinnosta myöskään mitä minulle päivän aikana tapahtui. Teen kahta työtä ja iltapäivällä iltatyö kutsuu, emme puhuneet muuta kuin moi ja otatko kahvia. Joinain iltoina hän paistaa minulle munakkaan, kun tulen töistä, silloin lähinnä jos päivätyö venyy ja en ehdi laittaa itselleni ruokaa päivän aikana. Mutta keskustelua ei saa aikaan itkemällä, pyytämällä tai millään tuntemallani tavalla.
    Näin on menty jo pitkän aikaa. Itse olen lopettanut negatiiviiset marinat (joitain pms kiukkupuuskia lukuunottamatta) jo kohta 10 vuotta sitten, mutta puhuttavaa ei siltikään arjessa juuri ole. Ei hyvää ei pahaa.

    • Inka I

      Hei Anita! Kiitos kommentistasi. Onpa harmi kuulla tilanteestasi. Suhteessa niin korvaamattoman tärkeää on kohtaaminen ja kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tuleminen. Elämän jakaminen, johon kuuluu ne ihan arkiset päivät. Kuulostaa, ettei miehesi osaa arvostaa sinua tarpeeksi. Oma puolisoni oli suhteemme ensimmäiset vuodet aikamoinen kivimuuri. Hän ei ollut tottunut jakamaan ja puhumaan. Kun sinnikkäästi jaksoin puhua omista tunteistani ja kokemuksistani sekä kaivella ja kannustaa häntä puhumaan, on kohtaamisemme syventynyt. Mutta ilmeisesti olet yrittänyt jo kaikkesi. Miehesi ei varmaan suostu pariterapiaan? Mulla käsittämätön apu ihmissuhteisiin oli psykoterapia, joka antoi mulle uusia työkaluja työstää suhteita. Terapia antoi myös uutta näkökulmaa ja pisti miettimään, mitä oikeasti haluan ja kenen kanssa. Voimia! <3

  • Anu

    Voi kiitos Inka 😍 Mie olen ollu samanlainen työasioiden ja ongelmien kaataja mun miehelle. Sun miehesi hieno oivallus tulee myös kokeiluun meillä 💖

    • Inka I

      Hei Anu! Kiitos viestistäsi :) Kerro, jos tämä toimii teillä! <3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*

Liity Inkan uutislistalle