Hei Laalaa ja kiitos ihanasta kommentistasi! Merkitsee paljon, että pidät teksteistäni.

Tarinasi kuulostaa niin tutulta. Perseestä, että lääkkeet murskasivat pitkälle viedyn työn tuoden kiloja mukanaan, mutta tärkeintä kuitenkin on, että on ymmärtänyt lempeyden ja hyväksynnän. Mahtavaa myös, että olet saanut liikuntamotivaation takaisin!

Patrik Borg on mahtava ja liputan täysin tuota mittausaikaa. Mä lopetin päivittäisen vaa’alla käynnin ja kuinka paljon ahdistusta se vapautti ja helpotti itsensä ruoskimiseen. Mutta se on tosiaan pelottavaa, kuinka vieläkin terveydenhoitaja tai lääkäri voi lähestyä potilastaan noin. Eihän se nyt helkkari toimi noin! Ihminen pitäisi ottaa vastaan kokonaisuutena ja ymmärtää selvittää historiaa.

Juuri näin, elämä ei voi olla yhtä painoa! Eihän energiamme voi siihen mennä! Tsemppiä myös sinulle ja mahtavaa, jos saan susta vakkarilukijan <3

Olen täsmälleen samaa mieltä pikadieeteistä ja itsensä ruoskimisesta. Olen itse ollut ylipainoinen lapsesta asti, koska hoitotätini syötti minulle koko ajan roskaruokaa kielloista huolimatta. Opiskeluaikana laihduin ns. normimittoihin arkiliikunnan ja melko köyhän ruokavalion takia – tosin en silloin edes itse tajunnut olevani hoikempi, kun pää ei oikein pysynyt muutoksessa mukana. Ne kilot tulivat sitten takaisin toimistotyön ja liikkumattomuuden vuoksi. Aloin korjailla elämäntapojani, koska en halunnut lihoa enää enempää. Juuri kun oli hyväksynyt itseni ja päässyt uusiin elämäntapoihin kiinni, lihoin 15 kiloa erään sairauden vaatiman lääkityksen takia. Kyllä otti (ja ottaa edelleen) aivoon lihoa lääkkeiden takia, varsinkin kun juuri olin alkanut liikkua enemmän ja syödä paremmin. Niitä kiloja yritän tässä lempeästi ja hyväksyvästi ja vähitellen saada pois ja pitää kiinni n. 30 vuotta kadoksissa olleesta liikuntamotivaatiosta, jonka sain useamman vuoden aivojumpan jälkeen takaisin. Patrik Borg on kyllä mahtava tyyppi, ja varsinkin tämä, että ”pysyvässä painonpudotuksessa tuloksia pitäisi mitata 3-4 vuoden jälkeen painonpudotuksen aloituksesta” tuntuu jotenkin helpottavalta ja järkevältä. Olin jokin aika sitten nimittäin erään terveydenhoitajan juttusilla, joka sanoi, että ”kyllä sun pitäisi 20 kiloa laihduttaa tässä reilun vuoden sisään”. Olin ihan tyrmistynyt! Miten joku voi vielä tänäkin päivänä sanoa noin? Ei mitään puhetta yleisestä hyvinvoinnista, pysyvistä elämäntavoista, unesta tai stressinhallinnasta – elämästä nauttimisesta nyt puhumattakaan. Kyllä elämän pitää olla myös kivaa, eikä ainaista ahdistusta omasta painosta! Paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle, tulen varmasti lukemaan blogiasi jatkossakin :)