Kiitos Sonja todella, todella paljon <3 <3 Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan samaa. Noissa tilanteissa on niin vaikea reagoida – menee jotenkin ihan puihin. Tekee mieli juuri paeta. Voi sua! Halaus! Olet upea.

Kiitos kommentistasi <3 Kyllä pysäytti tuo lause, että maailma muuttuu yksi rohkea kerrallaan. Näinhän se on!

Ehdottamasi vinkki on loistava! Se riisunee aseista. En tosiaan halua lähteä haukkumisen tielle, mutta tuo voisi jopa saada vallankäyttäjän ehkä miettimään. Ainakin hän todennäköisesti hämmentyisi ja lopettaisi.

Kiitos <3

Mietin ensin, etten edes vaivaudu vastaamaan tähän kommenttiin, koska kirjoittamasi perusteella kuulostaa siltä, että kuulut tuohon kiusaajien joukkoon. Tai et ainakaan osaa asettua toisen asemaan.

Miten uhriudun ja syyllistän? Miten minun mielestäsi pitäisi käyttäytyä? Kuulen mielelläni näkemystäsi enemmän ymmärtääkseni sitä ehkä paremmin.

Muistathan, että meitä on monenlaisia. Se, miten yksi reagoi, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi reagoida samalla tavalla. Meillä on erilaiset taustat, traumat, kivut ja surut. Yksi asia loukkaa yhtä, toinen toista. Eikä niitä pidä arvottaa tai ulkopuolisena neuvoa, että hei, älä nyt loukkaannu tuosta.

Minä en ole huomannut tuota samaa ilmiötä. Miten uskot, että kehut ulkonäöstä ja heikko itsetunto liittyvät toisiinsa? Miten tämä kuvailemasi suomalainen nainen on sitten reagoinut kehuihin?

Vaikka toisten vallakäyttöyrityksiin ei kannata aina reagoida tykillä (koska oma mieli on sen jälkeen vain pahempi), on yksi konsti, joka melkein aina toimii. Sillä saa vallan takaisin itselleen ja toiselle hankalan tilanteen.

Eli siis: puhu kuin lapselle. ”Onko sulla paha mieli kun sanoit noin, vai yrititkö sanoa jotain kivaa?” Onko sulla huono päivä, voinko auttaa jotenkin? Pitäiskö meidän yhdessä miettiä, miten tommosta harmitusta kannattais jatkossa käsitellä?” Ja sitä rataa. Well, mitä tuohon voi kukaan oikeesti sanoa. Samaa tädillistä äänensävyä voi jatkaa loputtomiin. Ideahan on, että älä vittuile, jos et osaa. Ja onko nolompaa, kuin pieleen mennyt vallankäyttöyritys.

Jos oikeasti on painon kanssa ongelmaa ja joku sanoo siitä, ei tarvitse pahastua.

Minulla on ollut ylipainoa ja minulle on sanottu siitä. Suoraan, mutta rehellisesti. En pahoittanut mieltäni. Tein asialle jotakin. Elämäntapamuutos ja kilot lähti ja on pysyneet poissa.

Olen myös huomannut, että suomalaiselle naiselle ei saa sano hyvää myöskään ulkonäöstä ja tässä taustalla on yleensä heikko itsetunto ja mahdollisesti myös vääristynyt minkäkuva. Eli ei saa sanoa ulkonästö mitään, kun on kyse suomalaisesta naisesta, ilman mielensä pahoittamista tai kilahtamista.