Vaadin itseltäni ja muilta paljon. Perfektionistinä suoritan aina kaiken täydellisesti ja mieluiten itse. Toimin näin kaikilla elämänalueilla: töissä, kotona ja harrastuksissa. Stressi on läsnä lähes päivittäin.

Viime keväänä pääkoppani alkoi natista liitoksistaan. Lopulta kroppa sanoi stopin ja ymmärsin, että olen uupunut. Oli vedettävä jarrut pohjaan, lopetettava jatkuva suorittaminen ja opittava hallitsemaan stressiä.

Työterveyspsykologi selitti, että työstressin aiheuttama ylivireystila pahentui entisestään vaatiessani itseäni suorittamaan myös vapaa-aikaa. Treenasin kovaa salilla ja söin kaiken gramman tarkkuudella. Suoritin 24/7.

Salitreenille tuli kuukauden täyskielto. Sen sijaan minut käskettiin luontoon matalatehoisille kävelyille. Miksi?

1. Hengitys kulkee

Uupumus ilmeni mulla pahiten hengityksessä. Tuntui, että tuhannen kilon kivi painaa rintaa enkä saa happea. Ahdisti.

Metsän lisäksi meri on aina ollut mun sielunmaisema. Merenrannalla käppäily, horisonttiin tuijottelu ja syvään hengittely auttavat välittömästi stressiin. Tuntuu, että ripustamani arkielämän kahleet katoavat ja olen vapaa.

2. Stressi laukeaa

Rauhallinen, tavoitteeton kävely luonnossa rentouttaa ja laskee stressihormoneja.

Ja luonnossa samoilu tutkitusti laskee verenpainetta – vain 20 minuuttia riittää! Luonto ikäänkuin hoivaa ja palauttaa niin mieltä kuin kehoa stressistä.

Kävely luonnossa ei vaadi minulta mitään ja se on helppoa niin aivoille kuin keholle. Voin vain keskittyä siihen hetkeen ja hiljentyä.

3. Luovuus alkaa rullata

Luonnossa kävellessä ajatukset saavat tilaa lentää eivätkä ne törmää lähimpään kiviseinään. Tämä ruokkii luovuutta.

Jos työpäivä on ollut täynnä näyttöpäätteellä istumista ja palaverista toiseen juoksemista, olen päivän päätteeksi ihan tööt. Silmissä sumenee, hartioissa tuntuu kireältä ja pää on sohjoa täynnä.

Silloin viimeinen ajatus on, että lähdenpä tästä nyt bussilla kotiin. E-hei. Kävelen kotiin hissukseen luurit korvilla ja yritän karistaa työpäivän pölyt harteilta. Kotiin tullessani mieli on virkistynyt, pää selkeytynyt ja tuntuu, että ajatus kulkee jälleen.

4. Tunteet tasaantuvat

Kun luonnossa saa tilaa katseelle, hengitykselle ja ajatuksille, kaikki negatiiviset tunteet ja murheet tasaantuvat. Enpä ole koskaan palannut kävelylenkiltä kiukkuisena! Oletko sinä? Askel askeleelta ärsytys katoaa ja ilo ja mielihyvä astuvat tilalle.

5. Ärsykkeet katoavat

Jatkuva stressi tekee minusta herkän kaikille ärsykkeille. Kaupungin häly, pakokaasut ja avokonttorin rauhattomuus kiristävät nuppia entisestään.

Mutta luonnon tuoksut, äänet ja rauhallisuus laukaisevat kiristykset ja elvyttävät mielen.

Espanjalainen rescue-koiramme Ukko, 7, on luontokävelyn lisäksi loistava lääke stressiin.

Lue myös:

Miksi et laihdu?

Oletko oikeasti hyvinvoiva?

Elämäntapamuutoksen tärkein ohje

Hetki, jolloin tajusin olevani masentunut

Näin aloitat terapiakirjoittamisen