Olo on turhankin tuttu masennusajoilta. Alan pelätä sitä, mihin olotila pitkittyessään johtaa. Masennunko taas?

Tiedostan kyllä, että ruokin itse pahan olon kierrettä. Minun pitäisi nyt entistä enemmän huolehtia rutiineista ja terveellisistä elämäntavoista. MUTTA KUN EI HUVITA. Haluan vain maata ja itkeä.

Maratonväsymys iskee

Ensimmäisen kuukauden eristäytymisen jaksoin hyvin. Keskityin ottamaan päivän kerrallaan enkä antanut itselleni lupaa miettiä kauhuskenaarioita tai kuinka kauan tilanne voisi jatkua. Vähensin uutisia, somea ja koronakeskusteluja, jos koin niiden alkavan ahdistaa. Uppouduin vauvakuplaan ja suunnittelin hankintoja ja lastenhuoneen sisustusta.

Mutta ei sitä tsemppausta loputtomiin jaksanut. Töiden peruuntumiset ja siirrot, rajoitusten tiukentamiset ja maratonväsymys iskivät lujaa. Epävarma tilanne ruokki perusturvattomuuden tunnettani. Alkoi iskeä epätoivo ja pääni täyttyi kielteisistä ajatuksista.

Päässäni risteili kysymyksiä: Milloin tämä päättyy? Saisinko synnyttää tukihenkilön kanssa? Jos sairastun, voiko vauva saada koronan (tämän hetkisen tiedon mukaan raskaus ei ole riskitekijä koronaan sairastumiselle eikä korona ole riski vauvalle)? Olisiko minulla yritystä enää tämän kaiken jälkeen? Kuinka maailma nousee tästä taloudellisesta romahduksesta? Mitä käy hyvinvointivaltiolle?

Ahdistavia kysymyksiä yksi toisensa perään, joihin ei vain ole vastauksia.

Samalla mietin sitä, kuinka etuoikeutetussa asemassa olen. Ensinnäkin asun Suomessa. Voin tehdä työt täysin kotoa käsin ja välttää sosiaalisia kontakteja. Olen hyvätuloinen. Vaikka yritykseni nyt ottikin jonkin verran osumaa ja tulevaisuus on epävarma, minun tilanteeni ei ole mitään verrattuna monien muiden yrittäjien ahdinkoon. Minulla ei ole vielä lapsia. Olen ambivertti ja viihdyn kotona muutenkin omissa oloissani. Tosin, korona on auttanut oivaltamaan sen, kuinka paljon arvostan läheisiä ympärilläni. Kuinka paljon kaipaan kosketusta ja läsnäoloa. Onneksi minulla on puoliso enkä ole yksin.

Kirkon toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan korona kuormittaa erityisesti alle 30-vuotiaita. Jotkut kärsivät yksinäisyydestä. Toisia huolettaa läheisten terveys tai he ovat menettäneet läheisensä koronalle. Moni on menettänyt työnsä tai on lomautettuna. Useat pelkäävät toimeentulonsa ja yrityksensä puolesta. Yksinhuoltaja kamppailee etätöiden ja lasten kotikoulun kanssa. Osa joutuu paiskimaan töitä etulinjassa. Joillekin kotiin jättäytyminen tuntuu kahlitsevalta. Osalle koti on vankila. Turvaton ja pelottava. Osa heistä on lapsia, jotka eivät saa välttämättä päivässä nyt ainoatakaan lämmintä ruokaa tai ystävällistä sanaa. Kukaan ei pidä heistä huolta. Kotihälytykset ovat yleistyneet.

Mitä tämä tekee ihmisille, jotka jo valmiiksi kärsivät mielenterveysongelmista? Miten tämä vaikuttaa kansallisella tasolla – kuinka kovaa mielenterveysongelmaisten määrä kasvaa epidemian edetessä? Poikkeustilanne kuormittaa voimavarojamme ja pelkään, kuinka jo olemassa olevat ongelmat pahenevat tai kasaantuvat, kun apua saa nyt entistä huonommin. Kun tulemme ulos kriisistä, onko käsissämme velkaisen valtion lisäksi mielenterveyspommi? Kun verotulot pienenevät taantuman takia, miten kunnilla riittää resursseja perusterveydenhuoltoon? Eriarvoistuuko avun saaminen työttömien, perusterveydenhuollon piirissä olevien ja työterveyshuollon piirissä olevien välillä entisestään?

Mistä saa apua?

Asia ahdisti minua niin paljon, että otin yhteyttä kolmeen mielenterveyspalveluita tarjoavaan tahoon: MIELI Suomen Mielenterveys ry:een, Mielenterveyden keskusliittoon ja HUS:in ylläpitämään Mielenterveystaloon. Vetosin heihin, että he avaisivat kaikille avointa etäterapiaa. Terapian voisi toteuttaa verkkokurssina tai livelähetyksinä somessa tai avata olemassa olevia omahoito-ohjelmia ja nettiterapioita kansalaisten käyttöön ilman lähetettä.

Mielenterveystalo oli ainoa, joka vastasi. He ovat avanneet nyt verkkosivuilleen chatin, jossa tekoälyrobotti Milli vastailee erityisesti kysymyksiin nuorten ahdistuksesta ja masennuksesta sekä koronatilanteesta. Chat on ilmainen ja anonyymi. Siellä voi jutella robotin lisäksi ihan oikean ammattilaisen kanssa. Chatissa päivystävät HUS Psykiatrian ammattilaiset, jotka antavat neuvoja ja työkaluja tilanteessa pärjäämiseen.

Kasasin myös tähän liudan paikkoja, joista saa apua:

• Voit yhä ottaa yhteyttä oman kunnan terveydenhuoltoon.
• Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää vuorokauden ympäri numerossa 09 2525 0111.
• Valtakunnallinen mielenterveysneuvonta päivystää arkisin numerossa 0203 91920.
• MIELI ry:n kriisikeskusverkosto tarjoaa maksuttomia vastaanottoaikoja etäyhteydellä.
• Sekasin-chat tarjoaa keskusteluapua nuorille.
• Helsingillä on Nuorten chatti -palvelu 16-29-vuotiaille nuorille. Chatissa voi keskustella anonyymisti.
• Solmussa-chat palvelee aikuisia anonyymisti ja maksutta.
• Verkkokriisikeskus Tukinet tarjoaa erilaisia palveluita, kuten chat-keskusteluita.
• Mielenterveystalolla on omahoito-ohjelma koronaviruksen aiheuttamaan epävarmuuteen.
• Mielenterveyden keskusliitolla on useita puhelin- ja verkkopalveluita.
• Jos taloudellinen ahdinko uhkaa, voit saada maksutonta talous- ja velkaneuvontaa.
• Myös Takuusäätiö auttaa taloudellisessa kriisitilanteessa.
• Suomen Yrittäjät tarjoavat paljon myös maksutonta tietoa ja apua yritysten ahdinkoon. Esimerkiksi Facebookin #ostapieneltä-ryhmästä voi päivittäin kysyä lakineuvoja tai jutella psykoterapeutin kanssa.
• Nettiturvakoti palvelee verkossa, jos tilanne kotona käy uhkaavaksi. Turvakodit ovat auki ympäri Suomen.
• Nollalinja on maksuton puhelinpalvelu lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä kysymyksissä. Numero on 080 005 005

Muista nämä!

1. Yksi meistä käsittelee ahdistusta lamaantumalla, toinen touhuamalla. Kaikki tunteet on tässä tilanteessa sallittuja. Mikään tapa ei ole väärin. Mutta muista, että kaikilla tunteilla on merkitys. Älä pakene tai patoa niitä. Pysähdy ja yritä tunnistaa tunteesi. Mieti, mistä ne johtuvat.
2. Älä pura tunteita vahingoittamalla itseäsi tai muita. Vältä päihteitä, koska ne vain pahentavat oloa.
3. Käsittele tunteita puhumalla, kirjoittamalla tai vaikka luonnossa hengittelemällä. Ole itseäsi ja muita kohtaan armollinen ja lempeä.
4. Vaali elämässäsi niitä asioita, jotka ovat yhä hyvin ja joihin voit vaikuttaa.
5. Pidä kiinni arkirutiineista.
6. Vaali turvaverkkoasi.
7. Ota etäisyyttä mediaan ja sosiaalisen median kanaviin.
8. Yritä muistaa, että kaikki paska päättyy joskus. Tämäkin tilanne on vain väliaikainen.
9. Etsi keinoja, joilla rauhoitat mieltäsi. Tee käsitöitä, kuuntele musiikkia, katso Netflixiä, liiku, leivo.
10. Mutta muista, että on ihan ok olla myös tekemättä mitään. Olla vain. Itse ainakin aion sallia satunnaiset lamaantumiset olkkarin matolle. Nousen siitä kyllä jossain vaiheessa.

Katso MIELI ry:n sivuilta lisää vinkkejä mielenterveydestä huolehtimiseen koronakriisin aikana.

Lähteet: THL, Kirkon tiedote, Ensi- ja turvakotien liiton perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija Johanna Linner Matikan haastattelu, MIELI ry:n asiantuntijapsykologin Juho Mertasen haastattelu Duunitorille

Kuvat: Albert Romppanen