Joidenkin mielestä ehkä hassua matkustaa toistamiseen samaan kohteeseen, mutta me kaipasimme ensisijaisesti helppoa ja rentoa lomaa, jolla voisimme nauttia vain lämmöstä, hyvästä ruoasta ja toisistamme. Tuttu kohde takaisi toiveemme.

Langkawi valikoitui lopulta kohteeksemme erityisesti majoituksen takia. Majoituimme Temple Tree Resortissa siirtomaa-aikaisessa villassa täsmälleen samassa huoneistossa, jossa olimme myös neljä vuotta sitten. Rakastuimme silloin resorttiin täysin ja haaveilimme viettävämme siellä joskus häämatkamme, mutta tilaisuus koittikin nopeammin.

Viime kerralla majoittuessamme Temple Treehen olimme olleet erossa kuukausia ja vasta tuore pariskunta. Lomaan latautui paljon tunteita ja toiveita eikä tämä tuorekaan kerta kalvennut edellisen rinnalla.

Loma, jolla ei suoriteta

Kevät oli meille molemmille työntäyteinen ja raskas. Parisuhteelle ei ollut juuri jäänyt energiaa ja olimme vain suorittaneet arkea. Tiedähän kaavan: töistä kotiin tai harrastuksiin, ruoanlaitto, kotihommia, telkkarijumitus ja sänkyyn köpsähdys. Päivä toisensa jälkeen.

Kaipasimme lomaa, jolloin voimme vain olla toistemme kanssa. Me molemmat sorrumme lomilla yleensä suorittamaan. Kaikki pakolliset nähtävyydet, museot, ravintolat… Huh!

Toissa keväänä olimme lomalla Berliinissä ja kamppailin viimeisillä voimillani työuupumusta vastaan. Tai siis olin jo uupunut, mutten uskaltanut myöntää sitä itselleni. Kaupungin ärsyketulva sai minut vain ahdistumaan entisestään enkä voinut miettiä mitää nmuuta kuin to do -listaa. ”Okei, nyt olemme nähneet Brandenburgin portin, se on tossa. Mitä seuraavaksi? Mennään jo! En jaksa!”

Mutta nyt teimme meille jotain epätyypillistä.

Kysyimme joka päivä toisiltamme: mitä haluaisit tänään tehdä? Hylkäsimme suorittamisen. Eli emme miettineet, mitä pitäisi tehdä, nähdä tai kokea. Kävimme yhdellä saarikierroksella laivalastillisen kiinalaisturistien kanssa ja se riitti.

Makasimme kaksi päivää altaalla (emme ole tehneet tätä koskaan), luimme kirjoja, hassuttelimme altaassa, kiersimme saarta ja pysähdyimme kauniille rannoille loikoilemaan, herkuttelimme niin hotellin ravintolassa kuin rakastamillamme iltatoreilla ja pidimme toisiamme hyvänä.

Ja huh, mitkä vaikutukset tällä kaikella oli! Puolisonikin kommentoi, etten ole nauranut noin hänen jutuilleen aikoihin. Emme malttaneet pitää toisistamme näppejä erossa.

Suurin kiitos tästä menee majapaikallemme. <3

Malesian kaunein hotelli

Temple Tree Resort käsittää kahdeksan toinen toistaan kauniimpaa villaa, jotka on haalittu ympäri Aasiaa ja kunnostettu pienimpiä yksityiskohtia myöten perinteitä kunnioittaen. Villojen siirtomaahenkinen sisutus sytytti ensimmäisellä vierailullamme niin, että Helsingin kotimme on sisustettu lattiasta kattoon samaan tyyliin.

Me majoituimme Colonial 3 –nimisessä huoneistossa, jossa oli avara makuu- ja olohuone, uskomattomat, vierekkäiset kylpyammeet sekä erillinen kylpyhuone.

Joka aamu saimme herätä moskiittoverkon suojista trooppisten lintujen lauluun. Kahvi kiehumaan ja päivä käyntiin! Henkilökunta tuo edellisiltana aamupalan valmiiksi jääkaappiin, mihin kuuluu muun muassa tuoreita hedelmiä (mm. mangoa ja dragon fruitia!!), paikan päällä leivottua leipää ja kakkua, jogurttia, tuoremehua, kahvia ja teetä. Aamupala on niin runsas, että siitä riitti meille usein myös iltapalaksi.

Hotellin vastaanoton yhteydessä on ihana Straits Club -ravintola, jonka söpöllä verannalla saatoimme nauttia päivän päätteeksi illallisen tai drinkit. Tutustuimme myös saman yrittäjän, vieressä sijaitsevaan Bon Ton -resortiin, jossa on mieletön Nam at Bon Ton -ravintola. Molemmat paikat ovat saaneet paljon kehuja Tripadvisorissa. Suosittelen kokeilemaan!

Vastaavaa tunnelmaa en ole eläissäni kokenut

Resortin tunnelma on se juttu. Kun kävimme tutustumassa muihin luksushotelleihin alueella, niissä oli kaupallinen, kolkko tunnelma ja hirveästi ihmisiä. Temple Tree Resort on yksityinen, ekslusiivinen resortti, jonka miljöö, palvelut ja henkilökunta luovat unohtumattoman kokemuksen.

Niin se miljöö. Voi että, miten kaunis se on onkaan! Ihasteltavaa riittää joka puolella. Pihapiiri on hyvin hoidettu ja erittäin vehreä.

Pääsääntöisesti paikalliset ovat todella ystävällisiä, mutta Temple Treessä henkilökunta oli super ihania! Altaalla loikoillessa he tuovat pyytämättä kylmää vettä ja tuoreita hedelmiä, joka päivä he kysyvät, miten menee. He järjestivät meille nopeasti ja vaivatta autonvuokrauksen ja saarihyppelyn. Illalla heidän kanssaan saattoi höpötellä ja heittää läppää ravintolassa. En ole saanut vastaavaa palvelua koskaan hotellissa.

Yksi parhaimmista puolista resortissa on sen yhteydessä toimiva eläinsuoja, jossa on kymmeniä hylättyjä kissoja ja koiria. Turistit saavat mennä suojaan tutustumaan toimintaan ja kävelyttämään koiria joka päivä klo 11-13 välillä. Vastaavia eläinsuojia on työntekijöiden mukaan vain muutama Malesiassa, joten heidän toimintansa on todella tärkeää. Voit halutessasi avustaa eläinsuojaa paikan päällä.

Tutustu muihin huoneisiin ja hintoihin ja varaa itsellesi unelmien majoitus Temple Tree Resortista täältä.

Lue myös:

Miksi hotelliloma on paras tapa paeta arkea ja ruokkia suhteen kipinää?

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

Vieressä oli yksi parhaimmista ystävistä, jonka kanssa olin vaihdossa Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Olimme lähteneet kevätlomalla viikoksi Thaimaahan saarille rentoutumaan.

Lava-auto kyyditsi meitä seuraavaan kohteeseen. Ystävälläni oli synttärit ja niiden innoittamana aloimme jutella tulevaisuudesta.

Yhtäkkiä rinnan päällä tuntui raskas paino ja sydämensyke alkoi jyskyttää korvissa. Tajusin siinä hetkessä, etten näe itselleni tulevaisuutta. Olin aivan täysin varma, että kuolen nuorena.

Ajatusketju kulki täyttä laukkaa: minulla on refluksi ja suolisto-ongelmia, saan varmasti syövän. Kuolen siihen.

Ajatus tulevaisuudesta tuntui uuvuttavalta. Kuinka edes jaksaisin elää vanhaksi? Elämä on niin väsyttävää. En jaksa opiskella ja käydä töissä. En jaksa parisuhdetta enkä perhettä. En jaksa elää. Olisi paljon helpompi kuolla.

Koh Jumin saarella olimme ainoat turistit. Oli tilaa ja aikaa ajatella.

Minulla oli kaikki paremmin kuin hyvin: olin kauniissa tropiikissa ilman huolen häivää, ihana ystävä vieressä ja uusi poikaystävä Suomessa odottamassa. Olin ihmeissäni. Mistä nämä mustat ajatukset kumpuavat? Tajusin, että olin nähnyt maailman aika synkkänä jo jonkin aikaa, mutta vain paennut padottuja tunteitani.

Olen ymmärtänyt vuosien varrella, että mielemme suojaa meitä. Traumaattisten kokemuksien jälkeen mieli ottaa pienen palan kerrallaan käsittelyyn. Jos jokapäiväinen arki on stressaavaa ja hetkistä, mieli pistää trauman odottamaan parempaa ajankohtaa.

Kun arki tasoittuu, mieli alkaa päästää traumaattisia muistoja pintaan.

Näin kävi minulle. Olin taistellut vuosia masennusta vastaan. Pidin itseni koko ajan kiireisenä opiskelujen ja töiden kanssa enkä antanut käsittelyä vaativille asioille tilaa.

Kun sitten yhtäkkiä keskellä Thaimaan tropiikkia masennus sitten iski tajuntaani.

Vaihdossa olin uudessa ympäristössä ilman Suomen arkea. Olin päästänyt irti arjen kontrolloinnista ja viimein mieleeni oli tullut tilaa traumaattisten kokemusten tuomille tunteille ja sitä myöten masennukselle.

Vaikka ympärilläni oli kaunista, sisälläni mylläsi synkkyys.

Siinä lava-auton kyydissä sillä hetkellä päätin, että vaikka taidan olla masentunut, en jää asian kanssa yksin. Päätin, että heti päästyäni Suomeen haen apua: etsin terapeutin ja aloitan lääkityksen, jota minulle oli monet kerrat tarjottu.

Ja niin tein, vaikka helppoa se ei ollut. Avun saaminen vaati voimia, kärsivällisyyttä ja paljon läheisten tukea. Yksin tuskin olisi jaksanut, vaikka sairastinkin niin sanottua hymyilevää masennusta. Koko sairauteni ajan, jopa kaikkein mustimpina aikoina, suoritin elämääni. Kävin töissä, urheilin, opiskelin ja näin satunnaisesti ystäviäni. Vain yksin tai kaikkein lähimpien nähden annoin itseni romahtaa. Muulloin pidin aina nätin hymyn huulillani. Olinhan oppinut jo pienestä pitäen, että Inka on niin reipas. Inka pärjää aina.

Nyt neljä vuotta myöhemmin voin sanoa olevani kiitollinen siitä, että sairastuin. Muuten olisin jatkanut tunteideni ja kokemusteni pakoa vielä pidempään ja sairastunut todennäköisesti vielä pahemmin. Sitten en tiedä, kuinka olisin pärjännyt.

Nyt näen tulevaisuuteni. Se näyttää ihanalta ja se saa sisimpäni hymyilemään.

Masennukseni oli hymyilevää sorttia. Jaksoin pitää itseni kasassa ja leveän hymyn huulillani. Siksi harva tiesi sairaudestani.

Apua masennukseen:

Testaa, oletko masentunut

Näistä oireista tunnistat masennuksen

Nettiapua mielenterveystalosta

Täältä saat apua 24/7

Lue myös:

Oletko oikeasti hyvinvoiva?

Elämäntapamuutoksen tärkein ohje

Kuka on Inka I?