Palasin viikko sitten kolmen viikon kesälomalta takaisin töihin. Normaalisti kesäloman jälkeen olo on ollut kyllä rentoutunut mutta myös väsynyt.

Koska mun lomat on olleet tätä: heti, kun loma alkaa, lähden sukuloimaan ja ystävien luokse, sitten festareille, ulkomaille ehkä pariinkin otteeseen (luottokortit loman jälkeen tapissa), sitten kiirellä sienestämään, marjastamaan, pakastamaan, mökkeilemään, vaeltamaan, piknikille, aloittamaan uusi harrastus, laihduttamaan, syömään jäätelöä ja potemaan siitä sitten huonoa omatuntoa, olemaan parempi kumppani, siivota kämpästä ne kaikki pimeimmät nurkatkin, kirjoittamaan päiväkirjaa, aloittamaan romaania, meditoimaan, joogaamaan, juoksemaan, kokkaamaan ja sitten vielä ihan vähän kyläilemään.

Huh! Kuulostaako tutulta? Sitten vitsaillen voi heittää, että pääsepähän sitä taas töihin lepäämään.

Ööh… mikä tässä kuviossa oikein mättää?

Kesäloma, jolla tein mitä halusin

Opettelin toukokuisella Malesian matkallamme uuden matran: mitä minä H A L U A N tehdä tänään? Tämän kysymyksen tarkoitus on torpata sana PITÄISI. Mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla, kuten kummitätini sanoi mulle ollessani noin 10-vuotias.

Ei sillä, etten haluaisi mennä sukuloimaan ja ystävieni luokse tai tehdä kaikkea tuota miljoonaa asiaa, joita yllä luettelin. Mutta niitä ei saa kokea velvollisuutena tai suoritteena.

Koska rakastan to do -listoja (liikaakin), kirjoitin loman alkuun kännykän muistioon listan niistä asioista, joita haluan lomalla tehdä. Lista muistutti mua siitä, että oikeasti teen sitä, mitä minä itse haluan enkä vain suorita asioita, joita kuuluisi tehdä.

Ei aikataulutusta

Saan siitä paljon kuittailua, että päiväni ovat aina täynnä ja mulla on minuuttiaikataulut. Lomani ensimmäiset pari viikkoa olivat aika tapahtumarikkaat. Olin kummityttöni luona Savonlinnassa ja isovanhempieni luona Lieksassa. Kävin Ilosaarirockissa ja Barcelonassa. Mutta viimeisen lomaviikon olin vain kotona. Ja se olikin yllättäen aivan täydellistä!

Nukuin pitkään, tein kunnon suursiivouksen – koska halusin – ja tuntui kuin sieluni olisi puhdistunut samalla :D. Töllötin telkkaa, tein hyvää ruokaa puolisoni kanssa ja vain olla möllötin. Teki niin hyvää! Normaalisti en osaa olla lomalla kotona, koska a) se ei tunnu silloin lomalta ja b) aloitan kaikki ne surullisen kuuluisat kesken jääneet projektit: tyhjennän kaikki kaapit ja varastot ja päätän, että nyt mapitan kaikki paperit ja vien kaiken turhan kaman kierrätykseen ja ja ja…

Mutta nyt osasin rauhoittaa itseni ja pysähtyä.

Lomaa jemmassa

Usein kesäloman jälkeen on se fiilis, että tässä se nyt oli. Nyt taas raadetaan ensi kesään asti.

Tai sitten ei pidä koko lomaa putkeen vaan jättää jotain jemmaan. Tutkimusten mukaan kesälomaa kannattaa pitää vähintään kolme viikkoa putkeen, jotta keho ja mieli ehtivät palautua. Mutta loput voi jättää syksyn varalle!

Koska puolisoni ei voinut pitää lomaa kesällä, pidämme syyskuussa kaksi yhteistä lomaviikkoa. Vaihdamme maisemaa ja pidennämme kesää, sillä lähdemme Italiaan ja vaeltamaan Saariselälle. Aluksi harmittelin, että emme voi lomailla kesällä yhdessä, mutta nyt olen vain iloinen, että lomat rikkovat työntäyteistä syksyä.

Tee suunnitelmia syksylle

Lomalla en paljoa miettinyt, mitä söin tai join ja liikuin vähemmän. Musta oli itseasiassa ihana palata arkeen ja rutiineihin. Olen tyyppinä sellainen, että nautin päivittäisistä rutiineista ja aikaansaamisen tunteesta. Nyt mulla on taas energiaa panostaa hyvinvointiin ja pitää arkeni aktiivisena.

Juttelin kollegani kanssa ja hän puki sen niin upeasti sanoiksi. Asioita saa ja pitää tehdä enemmän itseään, ei vain muita varten. Silloin olen todennäköisesti paljon kivempi tyyppi niille muillekin. Tänä syksynä haluan entistä enemmän panostaa vapaa-aikaani. Tehdä asioita, joista nautin, joissa haastan itseäni, oppia uutta ja saada onnistumisen kokemuksia. Tämä edesauttaa myös työssäjaksamistani.

Suunnittelin jo innolla syksyn tanssitunteja, aion vaihtaa kuntosaliani ja treenata yhdessä ystäväni kanssa. Pursuan intoa tulevasta syksystä. Ja suurin syy tähän on se, että lomailin vihdoin oikein.

<3: Inka I

P.S. Voit tutustua muhun myös Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, Pinterestissä, Bloglovinissa ja Snapchatissa käyttäjänimellä @inka.ikonen.

Mutta arkista onnellisuuttakin tärkeämpää on parisuhteen perusta, jonka päälle muun muassa ne arkiset asiat ja yhteiset kokemukset rakennetaan.

Listasin 12 tärkeintä asiaa, jotka olen oppinut ja todella ymmärtänyt nykyisessä parisuhteessani.

1. Luotettavuus

Tämä on sanomattakin selvää: suhdetta ei ole, jos toiseen ei voi luottaa. Luotan avopuolisooni kuin kiveen. Sen verran tiukkoja paikkoja olemme reilun neljän vuoden suhteemme aikana jo kohdanneet ja mieheni on seissyt aina rinnallani.

Mutta luottamiseen meni todella paljon aikaa. En aluksi uskonut hänen sanomisiaan ja olin varma, että hän pettää ja jättää. Ja koska olin niin varma enkä uskaltanut kohdata sitoutumista ja aitoa rakkautta, testasin miestäni ensimmäisen seurusteluvuoden ajan koko ajan. Yritin ajaa hänet pois, koska olin varma, että hän lähtee kuitenkin.

2. Rehellisyys

Olen nykyisessä suhteessani jopa raadollisen rehellinen. Olen kertonut, mistä tulen ja mitä olen kokenut.

Rehellisyys on ehdoton vahvuus suhteessamme. Aiemmissa suhteissa saatoin valehdella typeristä, vähäpätöisistäkin asioista, koska pelkäsin kumppanin reaktiota. Se teki suhteesta heikon ja teennäisen.

3. Keskusteluyhteys ja kohtaaminen

Suhteemme alussa toimin niin kuin aiemmissa suhteissa eli huusin, raivosin ja haastoin riitaa. Mieheni ei ollut tottunut moiseen, joten hän kivettyi. Hänen mykkyytensä sai minut raivostumaan entisestään.

Vuosien varrella olen oppinut rakentavan tavan riidellä (vaikka välillä vieläkin räsähdän). Jaan mieltäni painavat asiat enkä anna tunteiden patoutua. Ja mieheni on oppinut puhumaan kivettymisen sijaan.

Keskusteluyhteyden puute aiheuttaa olettamuksia. Olettaa, mitä kumppani ajattelee, kokee ja tekee. Tällöin tulee väärinymmärryksiä ja turhia riitoja. Kohtaa kumppanisi ja kerro suoraan, mitä tarvitset ja mitä toivot puolisoltasi, suhteelta ja elämältä. Et voi olettaa, että kumppani osaa lukea ajatuksiasi.

4. Turvallisuus

Turvallisuus on henkistä ja fyysistä. Fyysisen turvallisuuden luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta silti kymmenen prosenttia naisista ja kuusi prosenttia miehistä on ilmoittanut kokeneensa joskus elämänsä aikana fyysistä väkivaltaa nykyisen kumppaninsa taholta.

Kuulun tuohon kymmeneen prosenttiin – tosin en nykyisen kumppanini taholta vaan kahden edellisen. Lapsuuteni vuoksi luulin, että väkivalta tai sen uhka kuuluvat suhteeseen. Välillä oikein kerjäsin sitä. Se oli sairaalloinen tapa saada huomiota.

Nykyisessä suhteessani mieheni joutui tekemään paljon töitä, jotta luotin siihen, ettei hän koskaan satuta minua henkisesti tai fyysisesti.

Henkinen turvallisuus luo suhteeseen tasapainoa, vapautta ja helppoutta. Toinen on siinä vieressä, häneen voi aina nojata.

5. Kunnioitus ja arvostus

Puolisoni kunnioittaa ja arvostaa minua juuri sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse esittää jotain muuta tai mukautua hänen odotuksiaan ja mielipiteitään vastaavaksi. Hän kunnioittaa rajojani, omaa tilaani, periaatteitani ja päämääriäni.

6. Aito ilo ja kannustus

Miten ihanalta se tuntuukaan, kun kumppani tukee, puskee eteenpäin ja sanoo, että kaikki kääntyy parhain päin ja olet ansainnut kaiken hyvän. Hän iloitsee puolestani vilpittömästi.

Olen kokenut toisenkin puolen: kun toinen ei usko suhun, haukkuu, mollaa ja polkee alas. Lopulta velloin pohjamudissa itseluottamukseni täysin menettäneenä.

7. Toista ei voi eikä pidä muuttaa tai pelastaa

Olen ollut kahdessa jo heti alkujaan tuhoon tuomitussa suhteessa. Olen ajatellut, että kyllä se toinen muuttuu mun takia. Mä olen se, joka hänet voi pelastaa. Bullshit.

Ketään ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Ei, jos se toinen ei halua muuttua tai näe, että itsessä olisi jotain muutettavaa. Eikä se, että toista haluaa muuttaa, ole terve lähtökohta parisuhteelle.

Jos toinen on rikki, toinen on rikki. Tukena voi olla ja kannustaa toista eteenpäin, mutta toisen traumoja ei voi ottaa kannettavaksi omille harteilleen. Tarpeeksi, kun kantaa muiden painolastia, menee itse rikki. Näin minulle kävi molemmissa suhteissa.

Sitten eteeni astui nykyinen avopuolisoni. Olin uudessa tilanteessa – mun ei tarvinnut pelastaa eikä muuttaa. Sain olla oma itseni. Sain olla heikko ja herkkä. Olen kuitenkin varonut, etten nyt itse kaada kaikkea mieheni harteille ja vaadi häntä kannattelemaan minua pinnalla.

8. Oma aika

Olimme parisuhteemme alussa elämäntilanteen sanelemana paljon erossa toisistamme. Olin yli puoli vuotta vaihdossa Kaakkois-Aasiassa, puolisoni oli opiskelujen ja intin takia veks lähes vuoden.

Totuimme olemaan erossa toisistamme ja se vain pidensi alkuhuumaamme. Olimme kaiken mahdollisen yhteisen ajan nenätysten.

Kun suhde on vuosien mittaan arkistunut, olen ymmärtänyt tarvitsevani enemmän ja enemmän omaa aikaa.

Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi olla kumppanini kanssa. Mutta haluamme antaa suhteessamme toisillemme tilaa niin, että voimme henkisesti kypsyä ja kasvaa, etsiä omaa juttuamme, harrastaa ja humputella ystäviemme kanssa. Kun on voinut huoletta mennä omia menojaan, kotiin on vielä ihanampi palata.

9. Molempien tarpeiden huomiointi

Olen aika temperamenttinen ja voimakastahtoinen. Ennen tätä suhdetta olin ollut kolmisen vuotta sinkkuna. Sitoutuminen ja kompromissien teko oli aluksi haastavaa. Toteutin my way or the highway -strategiaa. Mutta kuinka väärin se oli toista kohtaan!

Suhteessa ei voi olla vain minä ja mun tarpeet, ei arkisissa eikä varsinkaan isoissa asioissa. Olen oppinut joustamaan, kuulemaan toisen tarpeet.

10. Kiinnostuksen kohteet

Ilman yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ole yhteistä elämää. Olemme alusta asti tehneet paljon asioita kimpassa: rakastamme matkustaa, katsoa leffoja, tanssia, laittaa ruokaa, herkutella ravintoloissa ja liikkua luonnossa.

Lisäksi päivällispöydässä höpöttelemme päivän polttavista aiheista ja jaamme molempia kiinnostavia uutisia. Omiakin juttuja pitää olla, mutta ne kiinnostuksen kohteet linkittävät meidät yhteen.

11. Seksi ja flirtti

Ilman seksiä ollaan kämppiksiä. Piste. Päivittäistä flirttiä, koskettelua ja kauniita sanoja pitää olla. Ne ylläpitävät sähköistä jännitettä, joka tekee suhteesta suhteen. Jos seksi ei suju, joku mättää. Jos sitä ei kotoa saa, alkaa monen katse harhailla ja huomiota saattaa hakea jostain muualta.

On toki kausia, kun seksi ei ole päivittäin tai viikottain mielessä. Mun masennus ja raju kohdunulkoinen raskaus aika lailla tappoivat meidän seksielämän pitkäksi aikaa. Mutta emme antaneet sen kaataa suhdettamme. Puhuimme avoimesti ongelmasta ja molempien tunteista ja odotuksista. Pahimpana aikana pidimme toisiamme muuten hyvänä, jotta tunneyhteys säilyi.

12. Treffailu ja uudet jutut

Sohva on monen suhteen turmio. Niin helposti sen syvyyksiin uppoaa pitkän päivän jälkeen ja istuu turpa rullalla televisiota tuijottaen. Kuinka siinä voi kohdata toista?

Olen aina ollut hieman levoton sielu ja huono tasaisessa arjessa. Puolisoni kautta olen oppinut arvostamaan turvallista arkea mutta yhteinen, romanttinen aika ruokkii suhdetta ja pitää sen mielenkiintoisena.

Yritämme käydä pari kertaa kuussa perinteisillä movie + dinner -treffeillä tai kokeilla jotain ihan uutta. Käymme pelaamassa sulkapalloa, melomassa, vaeltamassa, museossa, näyttelyssä… Kunhan lähdemme neljän seinän sisältä ulos!

Hyvä, todellinen parisuhde ei ole koskaan täydellinen tai valmis eikä sitä voi suorittaa. Se kehittyy ja muovautuu samalla, kun me muutumme. Se muuttuu – ainakin toivottavasti ja oikean tyypin kanssa – koko ajan paremmaksi ja syvemmäksi kumppanuudeksi.

Lue myös:

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Oletko oikeasti hyvinvoiva?

Hetki, jolloin tajusin olevani masentunut

Näin aloitat terapiakirjoittamisen

Neljään yhteiseen vuoteemme on mahtunut jo paljon. Puolisoni on ollut rinnallani läpi masennuksen, traumaattisten kokemusteni käsittelyn ja monen muun vaiheen. Hän on saanut minut uskomaan jälleen rakkauteen ja näyttänyt, millaista on tasa-arvoinen, luotettava, rehellinen ja hellä suhde. Olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen.

Miksi parisuhteemme sitten toimii? Mistä parisuhteen onnellisuus rakentuu? Listasin kahdeksan tärkeintä asiaa, jotka kuuluvat meidän jokaiseen päiväämme.

Kosketus on keskeinen osa suhdettamme.

1. Kosketus

Mä olen kova hiplailija! Kosketus kuuluu arkiseen kohtaamiseemme: aamupusut töihin lähtiessä, iltapusut ennen nukahtamista, pienet hipaisut ohimennen, kainalossa kehräys…

Ja usein rutistamme toisiamme oikein kunnolla. Silloin tulee lämmin ja turvallinen olo. Kosketus on kohtaamista, linkitymme toisiimme pieneksi ohikiitäväksi hetkeksi ja olemme vaan siinä toisiamme varten.

2. Keskustelu

Mitä kuuluu? Siinä kysymys, josta on hyvä lähteä. Me saamme läheisiltämme kuittailua siitä, miten kerromme toisillemme kaiken. Mutta puolisoni on paras ystäväni. Haluan kuulla, mitä hänen elämässään on meneillään.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, etten aina jaksa olla täysillä mukana hänen sijoistusvinkeissään ja metsätalouteen liittyvissä paatoksissaan eikä häntä varmastikaan kiinnosta kaikki minun hömpötykseni. Siksi täytyy osata kohdata.

Emme vietä kahdenkeskistä aikaa vain sohvalla. Käymme usein Hietsussa kävelyllä koiramme Ukon kanssa.

3. Kohtaaminen

Liian usein arki-illat menevät omissa menoissa ja iltaruoan jälkeen lohnotetaan sohvalla hiljaa telkkaria tuijottaen.

Joka päivä on kyettävä pysähtymään kaiken kiireen ja arjenpyörityksen keskellä. Katsoa toista silmiin, keskittyä ja ei vain kuulla mutta kuunnella mitä toinen sanoo. Ja tehdä yhdessä jotain: laittaa ruoka, viikata pyykit, käydä kävelyllä, laittaa telkka kiinni ja ottakaa vaatteet veks tai sopia arki-illan treffit kaupungille.

4. Kiitollisuus

Muista kiittää pienistäkin asioista, joita toinen on vuoksesi tehnyt. Itse yritän valittaa vähemmän kotihommista, jotka on tekemättä ja kiittää niistä, jotka on tehty. Oma ja puolisoni energia keskittyy silloin positiivisiin asioihin – ja positiivisuus ruokkii itseään!

Lue lisää kiitollisuudesta täältä.

Yksi yhteisistä harrastuksistamme on lautapelit. Meiltä löytää läjäpäin pelejä, joita pelailemme kaksin tai ystävien kanssa.

5. Kiinnostus

Yhteiset kiinnostuksenkohteet liimaavat parisuhdetta yhteen. Minkä kiinnostuksen te jaatte? Mistä olette alun perin toisissanne kiinnostuneet?

Meitä yhdistää arjessa muun muassa kiinnostus ruoanlaittoon, matkustamiseen, urheiluun ja maailmantapahtumiin. Näistä kumpuaa paljon keskusteluja ja yhteisiä harrastuksia.

6. Nauru

Rakastan sitä, kuinka puolisoni yrittää saada minut joka päivä nauramaan. Mitä kireämpi ja stressaantuneempi olen, sitä enemmän hän yrittää. Miten hyvältä tuntuukaan, kun antaa stressihaarniskan romahtaa harteiltaan ja antautuu hassuttelulle.

Pelleily, tyhmät vitsit (kuten se, että puolisoni laulaa englanninkielisiä hittibiisejä suorina suomennoksina ruokaa laittaessaan), pienet painimatsit ja yhteiset sisäpiirijutut tekevät arjesta juhlaa.

Avopuolisoni yllätti minut ystävänpäivänä kukilla.

7. Pienet huomionosoitukset

Rakastan yllätyksiä ja romantiikkaa! Mutta niiden ei tarvitse arjessa olla sen kummempaa. Pienet huomionosoitukset vain kertovat, että toinen kulkee mielessä pitkin päivää.

Kaupassa käydessäni ostan puolisolleni yllätyksenä esimerkiksi hänen rakastamiaan mangoja tai laitan illalla aamuteet meille valmiiksi. Puolisoni laittaa lounasaikaan viestiä, että miten päiväsi on mennyt. Pienistä puroista kasvaa sitten iso joki, kuuluu jo vanha sananlasku.

8. Oma hetki

Aamut on minulle päivän tärkein hetki. Puolisoni herää yleensä jälkeeni, joten nautin hiljaisuudesta, hitaasta aamupalasta ja aamumeditaatiosta. Kaipaan pientä omaa hetkeä joka päivä, kun olen yhtä vain omien ajatusteni kanssa. Puolisolleni omia hetket ovat muun muassa salitreenit, jolloin hän saa keskittyä omaan juttuunsa täysin.

Nämä kahdeksan arkista kohtaa ovat hioneet meistä tiimin, jolle parisuhde ei ole joka päivä päätä huimaavaa elokuvarakkautta mutta syvää, onnellista kumppanuutta. <3

P.S. Aloin jo kirjoittaa jatko-osaa: Mitkä ovat onnellisen parisuhteen kulmakivet? Joten… to be continued.. ;)

Oman rakkaan kainalossa on parasta olla. <3

Lue myös:

Hetki, jolloin tajusin olevani masentunut

Näin aloitat terapiakirjoittamisen