Palasin viikko sitten kolmen viikon kesälomalta takaisin töihin. Normaalisti kesäloman jälkeen olo on ollut kyllä rentoutunut mutta myös väsynyt.

Koska mun lomat on olleet tätä: heti, kun loma alkaa, lähden sukuloimaan ja ystävien luokse, sitten festareille, ulkomaille ehkä pariinkin otteeseen (luottokortit loman jälkeen tapissa), sitten kiirellä sienestämään, marjastamaan, pakastamaan, mökkeilemään, vaeltamaan, piknikille, aloittamaan uusi harrastus, laihduttamaan, syömään jäätelöä ja potemaan siitä sitten huonoa omatuntoa, olemaan parempi kumppani, siivota kämpästä ne kaikki pimeimmät nurkatkin, kirjoittamaan päiväkirjaa, aloittamaan romaania, meditoimaan, joogaamaan, juoksemaan, kokkaamaan ja sitten vielä ihan vähän kyläilemään.

Huh! Kuulostaako tutulta? Sitten vitsaillen voi heittää, että pääsepähän sitä taas töihin lepäämään.

Ööh… mikä tässä kuviossa oikein mättää?

Kesäloma, jolla tein mitä halusin

Opettelin toukokuisella Malesian matkallamme uuden matran: mitä minä H A L U A N tehdä tänään? Tämän kysymyksen tarkoitus on torpata sana PITÄISI. Mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla, kuten kummitätini sanoi mulle ollessani noin 10-vuotias.

Ei sillä, etten haluaisi mennä sukuloimaan ja ystävieni luokse tai tehdä kaikkea tuota miljoonaa asiaa, joita yllä luettelin. Mutta niitä ei saa kokea velvollisuutena tai suoritteena.

Koska rakastan to do -listoja (liikaakin), kirjoitin loman alkuun kännykän muistioon listan niistä asioista, joita haluan lomalla tehdä. Lista muistutti mua siitä, että oikeasti teen sitä, mitä minä itse haluan enkä vain suorita asioita, joita kuuluisi tehdä.

Ei aikataulutusta

Saan siitä paljon kuittailua, että päiväni ovat aina täynnä ja mulla on minuuttiaikataulut. Lomani ensimmäiset pari viikkoa olivat aika tapahtumarikkaat. Olin kummityttöni luona Savonlinnassa ja isovanhempieni luona Lieksassa. Kävin Ilosaarirockissa ja Barcelonassa. Mutta viimeisen lomaviikon olin vain kotona. Ja se olikin yllättäen aivan täydellistä!

Nukuin pitkään, tein kunnon suursiivouksen – koska halusin – ja tuntui kuin sieluni olisi puhdistunut samalla :D. Töllötin telkkaa, tein hyvää ruokaa puolisoni kanssa ja vain olla möllötin. Teki niin hyvää! Normaalisti en osaa olla lomalla kotona, koska a) se ei tunnu silloin lomalta ja b) aloitan kaikki ne surullisen kuuluisat kesken jääneet projektit: tyhjennän kaikki kaapit ja varastot ja päätän, että nyt mapitan kaikki paperit ja vien kaiken turhan kaman kierrätykseen ja ja ja…

Mutta nyt osasin rauhoittaa itseni ja pysähtyä.

Lomaa jemmassa

Usein kesäloman jälkeen on se fiilis, että tässä se nyt oli. Nyt taas raadetaan ensi kesään asti.

Tai sitten ei pidä koko lomaa putkeen vaan jättää jotain jemmaan. Tutkimusten mukaan kesälomaa kannattaa pitää vähintään kolme viikkoa putkeen, jotta keho ja mieli ehtivät palautua. Mutta loput voi jättää syksyn varalle!

Koska puolisoni ei voinut pitää lomaa kesällä, pidämme syyskuussa kaksi yhteistä lomaviikkoa. Vaihdamme maisemaa ja pidennämme kesää, sillä lähdemme Italiaan ja vaeltamaan Saariselälle. Aluksi harmittelin, että emme voi lomailla kesällä yhdessä, mutta nyt olen vain iloinen, että lomat rikkovat työntäyteistä syksyä.

Tee suunnitelmia syksylle

Lomalla en paljoa miettinyt, mitä söin tai join ja liikuin vähemmän. Musta oli itseasiassa ihana palata arkeen ja rutiineihin. Olen tyyppinä sellainen, että nautin päivittäisistä rutiineista ja aikaansaamisen tunteesta. Nyt mulla on taas energiaa panostaa hyvinvointiin ja pitää arkeni aktiivisena.

Juttelin kollegani kanssa ja hän puki sen niin upeasti sanoiksi. Asioita saa ja pitää tehdä enemmän itseään, ei vain muita varten. Silloin olen todennäköisesti paljon kivempi tyyppi niille muillekin. Tänä syksynä haluan entistä enemmän panostaa vapaa-aikaani. Tehdä asioita, joista nautin, joissa haastan itseäni, oppia uutta ja saada onnistumisen kokemuksia. Tämä edesauttaa myös työssäjaksamistani.

Suunnittelin jo innolla syksyn tanssitunteja, aion vaihtaa kuntosaliani ja treenata yhdessä ystäväni kanssa. Pursuan intoa tulevasta syksystä. Ja suurin syy tähän on se, että lomailin vihdoin oikein.

<3: Inka I

P.S. Voit tutustua muhun myös Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, Pinterestissä, Bloglovinissa ja Snapchatissa käyttäjänimellä @inka.ikonen.

Kotona en osaa istua paikallani vaan koko ajan pitää olla tekemässä jotakin: järjestellä rojuja, siivota, laittaa ruokaa, somettaa… Kun istun telkkarin ääreen, mun on pakko tehdä samalla jotain muuta. Lakkaan kynsiä, venyttelen, laitan pyykkejä. Jotta vain saisin kaiken ajan mahdollisimman tehokkaasti käytettyä.

Jos vain chillaan, iskee huono omatunto ja tuntuu, että hukkaan aikaa ja siellä ne tekemättömät hommat nyt odottelisivat.

Kuinka uuvuttavaa!

Olen aina ollut tällainen, mutta vasta viime aikoina olen todella herännyt siihen, että jatkuva sykkiminen ja elämän suorittaminen eivät edesauta haavettani tasapainoisesta olosta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Päinvastoin. 24/7 suorittaminen pahentaa stressiä, lisää ahdistusta ja tuntuu, että elämä lipuu ohi.

Mutta kierteelle voi tehdä lopun tai ainakin panna hanttiin. Siksi mummopöksypäivä!

Mikä on mummopöksypäivä?

Mummopöksypäivänä heitetään kiristävän ahdistavat alusvaatteet rintaa puristavan stressin kera nurkkaan. Pue päällesi rennoimmat alusvaatteesi (tai älä pue niitä ollenkaan ja anna ilmavirran tuulettaa ;)) ja kietaise yllesi yleellinen aamutakki.

Ota asenne, että tänään mitään ei pakoteta vaan pysähdyt kuuntelemaan mieltä ja kehoa. Mitä oikeasti kaipaat? Mitä kehosi tarvitsee? Mitä haluaisit tehdä tai olla tekemättä?

Mummopöksypäivänä nukun pitkään, syön aamupalan rauhassa, pötköttelen kirjan kera sängyssä. Katson hömppää, rapsuttelen Ukko-koiraamme, otan päikkärit, käyn rauhallisella kävelyllä, joogaan tai visualisoin, kirjoitan päiväkirjaa. Menen kauppaan, ostan mitä mieli tekee ja valmistan ajan kanssa maittavan päivällisen. Ei ole kiire mihinkään.

Annan itselleni luvan höllätä. Laiskotella. Olla vaan.

Supersuorittajalta tämän olotilan saavuttaminen vaatii useamman kerran harjoittelua, mutta älä luovuta.

Mitä jos hölläys ei onnistu?

Jos kehon ja pään tyhjennys tuntuu hankalalta ja kroppaa kiristää tekemättömät hommat, valmistaudu mummopöksypäivään etukäteen.

Kirjoita edellisiltana paperille mielessä myllertävät kielteiset ajatukset ja tehtävät, piilota pyykkikasat ja lehtipinot. Kaikki ylimääräinen roipe, joka voi häiritä lekottelupäivääsi. Poissa näkyvistä, poissa mielestä. ;)

Jos mielesi on levoton ja syyhyää someen, laita kännykkä kiinni. Eristä itsesi ulkomaailmasta omaan pieneen pesään, jossa voit vain venytellä raajojasi ja nauttia vapaaherrattaren hetkestä.

Mihin mummopöksypäivä vaikuttaa?

Jatkuva sykkiminen ylikuormittaa kehoa ja mieltä. Kun on koko ajan altis ympäristön ärsykkeille ja suorittaa pysähtymättä kuuntelemaan kehonsa hälytysmerkkejä, kortisolitasot nousevat ja alkaa huomaamatta uupua.

Mummopöksypäivän tarkoituksena on alentaa kortisolitasoja, antaa itselleen tilaa hengittää ja ajatella. Pää tyhjenee, mieli kevenee ja stressistä johtuvat kehon kiristykset helpottavat. Pysähtyessä alkaa nähdä, mikä on oikeasti tärkeää ja miten jatkuva suorittaminen verottaa voimia.

Eli anna mennä!

Stringit nurkkaan, mukavat mummopöksyt jalkaan – ole oman elämäsi Bridget Jones. Nyt saat laulaa antaumuksella All By Myselfia, nauttia lasin punaviiniä ja vetää kermavaahtoa suoraan purkista, jos siltä tuntuu.

Mutta tee se ilolla ja antaumuksella. Anna mennä vaan! Laula stressi ja suorittaminen suohon ja lopuksi vielä pyllistä niille.