<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss version="2.0"
	xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
	xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
	xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
	xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
	
	>
<channel>
	<title>
	Artikkelin Miksi tämä syksy on ollut erityisen vaikea? kommentit	</title>
	<atom:link href="https://inka-i.com/2017/12/02/kaamosmasennus-koettelee/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
	<link>https://inka-i.com/2017/12/02/kaamosmasennus-koettelee/</link>
	<description>Tervetuloa mielen kylpylään!</description>
	<lastBuildDate>Wed, 18 Mar 2020 13:32:29 +0000</lastBuildDate>
	<sy:updatePeriod>
	hourly	</sy:updatePeriod>
	<sy:updateFrequency>
	1	</sy:updateFrequency>
	<generator>https://wordpress.org/?v=5.7.12</generator>
	<item>
		<title>
		Kirjoittaja: inkaikonen		</title>
		<link>https://inka-i.com/2017/12/02/kaamosmasennus-koettelee/#comment-361</link>

		<dc:creator><![CDATA[inkaikonen]]></dc:creator>
		<pubDate>Fri, 29 Dec 2017 15:51:20 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">https://inka-i.com/wp-content/uploads/?p=1382#comment-361</guid>

					<description><![CDATA[Vastauksena kommenttiin &lt;a href=&quot;https://inka-i.com/2017/12/02/kaamosmasennus-koettelee/#comment-360&quot;&gt;Laura Salmisto&lt;/a&gt;.

Hei Laura! Kiitos kommentistasi. Kuulostaa niin tutulta! :/ Ja juuri tuo uni: miten voikin aamut ja päivät olla niin väsynyt mutta illalla olen pirteä kuin peippo. Argh! Mulla on auttanut eniten se, että olen järjestänyt normaalia enemmän aikaa ystävilleni ja olen tavannut heitä erityisesti arkiaamiaisten merkeissä. Silloin on hyvä syy nousta ja päivä alkaa ihanasti. Ja jep, kunnon hikiliikunta kyllä saa endorfiinit liikkeelle. Se vain vaatii voimia, että saa raahattua itsensä liikkumaan. Voimia sinne! Kevättä kohdin mennään ja lujaa! &lt;3]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[<p>Vastauksena kommenttiin <a href="https://inka-i.com/2017/12/02/kaamosmasennus-koettelee/#comment-360">Laura Salmisto</a>.</p>
<p>Hei Laura! Kiitos kommentistasi. Kuulostaa niin tutulta! :/ Ja juuri tuo uni: miten voikin aamut ja päivät olla niin väsynyt mutta illalla olen pirteä kuin peippo. Argh! Mulla on auttanut eniten se, että olen järjestänyt normaalia enemmän aikaa ystävilleni ja olen tavannut heitä erityisesti arkiaamiaisten merkeissä. Silloin on hyvä syy nousta ja päivä alkaa ihanasti. Ja jep, kunnon hikiliikunta kyllä saa endorfiinit liikkeelle. Se vain vaatii voimia, että saa raahattua itsensä liikkumaan. Voimia sinne! Kevättä kohdin mennään ja lujaa! &lt;3</p>
]]></content:encoded>
		
			</item>
		<item>
		<title>
		Kirjoittaja: Laura Salmisto		</title>
		<link>https://inka-i.com/2017/12/02/kaamosmasennus-koettelee/#comment-360</link>

		<dc:creator><![CDATA[Laura Salmisto]]></dc:creator>
		<pubDate>Fri, 29 Dec 2017 08:47:15 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">https://inka-i.com/wp-content/uploads/?p=1382#comment-360</guid>

					<description><![CDATA[Vaikeaa on täälläkin. Ikää 41 vuotta, ja kaamosmasennus iskenyt jo monena vuonna. Tänä vuonna tuli kuin kirkkaalta taivaalta. Tai ehkei kuitenkaan... Ensin aloin syömään hiilareita, sitten nukkumaan paljon, sitten tuli mielialahäiriöitä ja nyt ahdistaa aivan tolkuttomasti. Tämä ahdistus tuli kuitenkin yllättävän nopeasti ja voimakkaana. Nyt ei uni tule iltaisin, mutta kylläpä päivällä nukuttaa. Ehkä liikunta auttaisi, jos saisin itseni ulos asti. 
Voimia sinulle! Yritetään päästä kevääseen saakka :-)]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[<p>Vaikeaa on täälläkin. Ikää 41 vuotta, ja kaamosmasennus iskenyt jo monena vuonna. Tänä vuonna tuli kuin kirkkaalta taivaalta. Tai ehkei kuitenkaan&#8230; Ensin aloin syömään hiilareita, sitten nukkumaan paljon, sitten tuli mielialahäiriöitä ja nyt ahdistaa aivan tolkuttomasti. Tämä ahdistus tuli kuitenkin yllättävän nopeasti ja voimakkaana. Nyt ei uni tule iltaisin, mutta kylläpä päivällä nukuttaa. Ehkä liikunta auttaisi, jos saisin itseni ulos asti.<br />
Voimia sinulle! Yritetään päästä kevääseen saakka :-)</p>
]]></content:encoded>
		
			</item>
		<item>
		<title>
		Kirjoittaja: inkaikonen		</title>
		<link>https://inka-i.com/2017/12/02/kaamosmasennus-koettelee/#comment-359</link>

		<dc:creator><![CDATA[inkaikonen]]></dc:creator>
		<pubDate>Thu, 07 Dec 2017 17:19:03 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">https://inka-i.com/wp-content/uploads/?p=1382#comment-359</guid>

					<description><![CDATA[Vastauksena kommenttiin &lt;a href=&quot;https://inka-i.com/2017/12/02/kaamosmasennus-koettelee/#comment-358&quot;&gt;JJ&lt;/a&gt;.

Kiitos kommentistasi ja tarinastasi JJ! &lt;3 Tuntuu lohduttavalta, etten ole yksin vaikka en tietenkään toivoisi sun olevan samoissa vesissä. Mistäköhän tahmeus nyt johtuu? Ja jos ei skumppa maistu niin silloin tosiaankin on vakavaa! ;)
Jep, samaistun täysin tuohon tunteeseen pimeydestä. Ihanaa siis, että sä pääset valoon! Älä soimaa itseäsi siitä vaan nauti täysillä! Olet sen varmasti ansainnut. 
Mua lohduttaa aina se ajatus, ettei mikään ole lopullista - ei kärsimys eikä onni. Eli kyllä tämäkin lopulta päättyy ja valo voittaa. Usko pois! Ja ihanaa, että voit nauttia pienistä asioista. Ne piristävät! Me pärjätään, voimia ja halauksia!]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[<p>Vastauksena kommenttiin <a href="https://inka-i.com/2017/12/02/kaamosmasennus-koettelee/#comment-358">JJ</a>.</p>
<p>Kiitos kommentistasi ja tarinastasi JJ! &lt;3 Tuntuu lohduttavalta, etten ole yksin vaikka en tietenkään toivoisi sun olevan samoissa vesissä. Mistäköhän tahmeus nyt johtuu? Ja jos ei skumppa maistu niin silloin tosiaankin on vakavaa! ;)<br />
Jep, samaistun täysin tuohon tunteeseen pimeydestä. Ihanaa siis, että sä pääset valoon! Älä soimaa itseäsi siitä vaan nauti täysillä! Olet sen varmasti ansainnut.<br />
Mua lohduttaa aina se ajatus, ettei mikään ole lopullista - ei kärsimys eikä onni. Eli kyllä tämäkin lopulta päättyy ja valo voittaa. Usko pois! Ja ihanaa, että voit nauttia pienistä asioista. Ne piristävät! Me pärjätään, voimia ja halauksia!</p>
]]></content:encoded>
		
			</item>
		<item>
		<title>
		Kirjoittaja: JJ		</title>
		<link>https://inka-i.com/2017/12/02/kaamosmasennus-koettelee/#comment-358</link>

		<dc:creator><![CDATA[JJ]]></dc:creator>
		<pubDate>Tue, 05 Dec 2017 09:43:08 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">https://inka-i.com/wp-content/uploads/?p=1382#comment-358</guid>

					<description><![CDATA[Samoissa vesissä mennään. Tuntuu että joku ihmeellinen &quot;hulluus&quot; on iskenyt ihmisiin. Olkoon se sitten kaamosta, kuuhulluutta tai yleistä pimeyttä myös päänsisällä niin kuulun myös itse joukkoon. Kaikki pienet asiatkin tuntuvat ylitsepääsemättömiltä eikä mikään oikeastaan innosta enää. Eivät edes ne pienet kivat asiat joista on ennen masennuksenkeskelläkin saanut jonkun ilon. Eli ajatus lasillisesta skumppaakin ahdistaa (tämä on vakavaa ;) )
Tällaiset aamut jolloin on vähän pakkasta, aurinko valaisee edes vähän jostain utuverhon takaa ovat paljon siedettävimpiä. Kuitenkin takaraivossa jyskyttää että päivä on pitkä ja kello 15 on jo pimeää. 
Itse pääsen kuitenkin aurinkoon heti joulun jälkeen mutta toisaalta koen siitäkin huonoa omaatuntoa. EI olisi periaatteessa rahaa, miksi minulla on oikeus jakaa vapaa-aikani vain tietyn ihmisen kanssa kun hänellä olisi muutakin, miten minulla on oikeus varastaa vain hänen huomionsa.
Pääseeköhän näistä tunteista ikinä eroon ? Ehkä ei, mutta tänään kirjoitan joulukortin jollekin tuntemattomalle ihmisille. Olen huomannut että nämä arjen pienet hyvät teot jotenkin purkavat tätä omaa tuskaa. Kyllä me pärjätään &#060;3]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[<p>Samoissa vesissä mennään. Tuntuu että joku ihmeellinen &#8221;hulluus&#8221; on iskenyt ihmisiin. Olkoon se sitten kaamosta, kuuhulluutta tai yleistä pimeyttä myös päänsisällä niin kuulun myös itse joukkoon. Kaikki pienet asiatkin tuntuvat ylitsepääsemättömiltä eikä mikään oikeastaan innosta enää. Eivät edes ne pienet kivat asiat joista on ennen masennuksenkeskelläkin saanut jonkun ilon. Eli ajatus lasillisesta skumppaakin ahdistaa (tämä on vakavaa ;) )<br />
Tällaiset aamut jolloin on vähän pakkasta, aurinko valaisee edes vähän jostain utuverhon takaa ovat paljon siedettävimpiä. Kuitenkin takaraivossa jyskyttää että päivä on pitkä ja kello 15 on jo pimeää.<br />
Itse pääsen kuitenkin aurinkoon heti joulun jälkeen mutta toisaalta koen siitäkin huonoa omaatuntoa. EI olisi periaatteessa rahaa, miksi minulla on oikeus jakaa vapaa-aikani vain tietyn ihmisen kanssa kun hänellä olisi muutakin, miten minulla on oikeus varastaa vain hänen huomionsa.<br />
Pääseeköhän näistä tunteista ikinä eroon ? Ehkä ei, mutta tänään kirjoitan joulukortin jollekin tuntemattomalle ihmisille. Olen huomannut että nämä arjen pienet hyvät teot jotenkin purkavat tätä omaa tuskaa. Kyllä me pärjätään &lt;3</p>
]]></content:encoded>
		
			</item>
	</channel>
</rss>
