Miksi tämä syksy on ollut erityisen vaikea?

02/12/2017

Olen kuullut niin monelta tutulta ja lukenut useasta blogista, että juuri päättynyt marraskuu ja koko syksy on ollut jotenkin erityisen vaikea ja raskas.

Ja olen täysin samaa mieltä.

Itselleni tämä marraskuu tuntui jotenkin normaalia pimeämmältä, sateisemmalta ja ankeammalta. Koskaan marraskuu ei ole tuntunut näin vaikealta ja ahdistavalta.

Viime marraskuussa olin syksyisten potkujen jälkeen saanut juuri uuden työn ja olin innosta piukea. Sitä aiemmat pari talvea päässäni on ollut jo valmiiksi niin mustaa, ettei pimeys ole pystynyt oloa enää entisestään pahentamaan.

kaamosmasennus

kaamosmasennus

Syynä pelkkä sää?

Tuntuu kuin eläisi 24/7 sysimustassa säkissä. Pimeys puristaa rintaa ja saan paniikki- ja ahdistusoireilua juuri siksi, että tunnen olevani säkissä. Sellaisessa, jossa ei pysty hengittämään ja josta ei pääse pois. Tiedän oireilevani aina kaamoksesta, mutta aiemmin en ole kyllä ollut näin ahdistunut.

Mikään ei oikein tunnu miltään, treeni ei kulje ja energiat on vähissä. Koko ajan väsyttää, mutta silti nukkuminen ei onnistu. Haluaisin vain istua sohvaan kiinni liimautuneena ja mussuttaa suklaata. Mieli haikailee hiilaria ja makeaa. Ja tiedän ruokkivani osaksi oloa itse: kun ei jaksa treenata, energiatasot pysyvät alhaalla ja mielitekoja syntyy.

Haluaisin myydä elämäni, ottaa menolipun valoon ja vain eat, pray, love.

Ja mä syön ison annoksen D-vitamiinia, napotan kirkasvalolampun edessä joka aamu, olen tehnyt kaikkea ihanaa, käynyt ulkona syömässä, tavannut ystäviä ja köllöttänyt mieheni kainalossa kynttilänvalossa ja juonut punkkua. Mutta silti ahdistaa niin että tekee mieli repiä sydän rinnasta ulos.

kaamosmasennus

Joulukin jo ahdistaa

Olen niin kiitollinen, että kuukausi vihdoin päättyi mutta samalla tulevat jouluhulinat mietityttää. Joulu tulee taas jotenkin yllättäen ja huomaan stressaavani sitä, miten ehdin saada töissä kaiken pakollisen valmiiksi ennen pyhiä.

Ahdistun siitä, kuinka pitkä matka valoon vielä on. Miten nämä tulevat kuukaudet jaksaisi hieman energisemmin?

Mikä tähän alavireyteen auttaisi? Onko sulla ollut samanlainen fiilis – oletko saanut mistään apua?

Kuvat: Mari Lahti

Lue myös:

Hetki, jolloin tajusin olevani masentunut

Oletko oikeasti hyvinvoiva?

Unettomuus riesana? Katso parhaat vinkkini, joista yksi on ylitse muiden!

Miksi olen ylipainoinen?

Inka I

FACEBOOK / INSTAGRAM
  • JJ

    Samoissa vesissä mennään. Tuntuu että joku ihmeellinen ”hulluus” on iskenyt ihmisiin. Olkoon se sitten kaamosta, kuuhulluutta tai yleistä pimeyttä myös päänsisällä niin kuulun myös itse joukkoon. Kaikki pienet asiatkin tuntuvat ylitsepääsemättömiltä eikä mikään oikeastaan innosta enää. Eivät edes ne pienet kivat asiat joista on ennen masennuksenkeskelläkin saanut jonkun ilon. Eli ajatus lasillisesta skumppaakin ahdistaa (tämä on vakavaa ;) )
    Tällaiset aamut jolloin on vähän pakkasta, aurinko valaisee edes vähän jostain utuverhon takaa ovat paljon siedettävimpiä. Kuitenkin takaraivossa jyskyttää että päivä on pitkä ja kello 15 on jo pimeää.
    Itse pääsen kuitenkin aurinkoon heti joulun jälkeen mutta toisaalta koen siitäkin huonoa omaatuntoa. EI olisi periaatteessa rahaa, miksi minulla on oikeus jakaa vapaa-aikani vain tietyn ihmisen kanssa kun hänellä olisi muutakin, miten minulla on oikeus varastaa vain hänen huomionsa.
    Pääseeköhän näistä tunteista ikinä eroon ? Ehkä ei, mutta tänään kirjoitan joulukortin jollekin tuntemattomalle ihmisille. Olen huomannut että nämä arjen pienet hyvät teot jotenkin purkavat tätä omaa tuskaa. Kyllä me pärjätään <3

    • inkaikonen

      Kiitos kommentistasi ja tarinastasi JJ! <3 Tuntuu lohduttavalta, etten ole yksin vaikka en tietenkään toivoisi sun olevan samoissa vesissä. Mistäköhän tahmeus nyt johtuu? Ja jos ei skumppa maistu niin silloin tosiaankin on vakavaa! ;)
      Jep, samaistun täysin tuohon tunteeseen pimeydestä. Ihanaa siis, että sä pääset valoon! Älä soimaa itseäsi siitä vaan nauti täysillä! Olet sen varmasti ansainnut.
      Mua lohduttaa aina se ajatus, ettei mikään ole lopullista - ei kärsimys eikä onni. Eli kyllä tämäkin lopulta päättyy ja valo voittaa. Usko pois! Ja ihanaa, että voit nauttia pienistä asioista. Ne piristävät! Me pärjätään, voimia ja halauksia!

  • Laura Salmisto

    Vaikeaa on täälläkin. Ikää 41 vuotta, ja kaamosmasennus iskenyt jo monena vuonna. Tänä vuonna tuli kuin kirkkaalta taivaalta. Tai ehkei kuitenkaan… Ensin aloin syömään hiilareita, sitten nukkumaan paljon, sitten tuli mielialahäiriöitä ja nyt ahdistaa aivan tolkuttomasti. Tämä ahdistus tuli kuitenkin yllättävän nopeasti ja voimakkaana. Nyt ei uni tule iltaisin, mutta kylläpä päivällä nukuttaa. Ehkä liikunta auttaisi, jos saisin itseni ulos asti.
    Voimia sinulle! Yritetään päästä kevääseen saakka :-)

    • inkaikonen

      Hei Laura! Kiitos kommentistasi. Kuulostaa niin tutulta! :/ Ja juuri tuo uni: miten voikin aamut ja päivät olla niin väsynyt mutta illalla olen pirteä kuin peippo. Argh! Mulla on auttanut eniten se, että olen järjestänyt normaalia enemmän aikaa ystävilleni ja olen tavannut heitä erityisesti arkiaamiaisten merkeissä. Silloin on hyvä syy nousta ja päivä alkaa ihanasti. Ja jep, kunnon hikiliikunta kyllä saa endorfiinit liikkeelle. Se vain vaatii voimia, että saa raahattua itsensä liikkumaan. Voimia sinne! Kevättä kohdin mennään ja lujaa! <3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*

Liity Inkan uutislistalle