Miten?

No, ensinnäkin säästät aikaa, rahaa ja vaivaa. Yksi metatyö vähemmän, kun sinun ei tarvitse suunnitella viikon ruokia, vaan Ruokaboksi tekee sen puolestasi. Ruoat ovat monipuolisia ja ravinteikkaita. Voit myös vaihtaa ennalta valittuja reseptejä haluamiisi. Sinun ei tarvitse käydä kaupassa, vaan Ruokaboksi toimittaa ainekset kotiovellesi. Näin vältyt myös heräteostoksilta kaupassa ja vähennät hävikkiä, kun ruokaa tulee juuri oikea määrä.

Voit lukea täältä kirjoittamani 10 kohdan listan, miksi me olemme tykästyneet Ruokaboksiin

Meal preppaa nopea arkiruoka

Minulla on ehdotus, kuinka sinun kannattaa hyödyntää Ruokaboksia kesällä: meal preppaus!

1. Valitse Ruokaboksin reseptit niin, että ne kestävät parhaiten säilytystä ja niitä on mahdollisimman nopea ja helppo valmistaa samaan aikaan. Voit valita joka viikko 11:sta reseptin listasta mieluisimmat.
2. Ruoat tulevat maanantaina, joten järjestä iltaan pari tuntia aikaa, jolloin voit kokata ruoat.
3. Ruoanlaiton jälkeen laita ne rasioissa jääkaappiin tai halutessasi pakasta osa. Voit laittaa ruoat valmiisiin annosrasioihin, jolloin lasten on vielä helpompi ottaa niitä itsenäisesti ja lämmittää mikrossa.

Arvonta

Saan arpoa yhdelle teistä nyt peräti kaksi isoa Ruokaboksia! Palkinnon arvo on 190 euroa. Kommentoi blogipostausta sunnuntaihin 10.6. mennessä ja olet mukana arvonnassa.

EDIT: Kiitos kaikille osallistujille! Arvonta on päättynyt ja voiton vei Johanna. Onnea!

Alekoodi

Yhteistyössä Ruokaboksin kanssa saan antaa nyt sinulle huippualennuksen! Uutena asiakkaana saat boksin nyt -50 % alennuksella. Jos taas olet jo boksin tilaaja, saat 2 x 15 euron alennuksen tilauksistasi.

Tutustu ja tilaa ilman sitoutumista mieleisesi boksi täältä. Alennus on voimassa 18.6. saakka.

4 x nopea arkiruoka

Nopea arkiruoka 1: Maukkaat halloumipihvit, riisiä & jogurttikastiketta

Nämä pihvit ovat yksi Ruokaboksin suosituimmista kasvisresepteistä enkä ihmettele. Todella mehukkaat! Vaativat hieman vaivaa, mutta se todellakin kannatti. Parhaita itse tehtyjä kasvispihvejä, joita olen tehnyt.

4 annosta, valmistusaika noin 55 min

Näin valmistat:

1. Laita vesi kiehumaan riisiä varten. Mausta vesi ripauksella curryjauhetta.
2. Riko kananmunat kulhoon ja sekoita joukkoon vehnäjauhot.
3. Kuori, huuhtele ja raasta porkkanat ja valkosipulinkynnet munien sekaan. Raasta halloumijuusto joukkoon. Mausta suolalla, kuivatulla yrttisekoituksella ja mustapippurilla.
4. Sekoita ja jätä turpoamaan noin 5 minuutiksi.
5. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
6. Kumoa jogurtti toiseen kulhoon. Purista sekaan sitruunan mehua. Mausta paprikajauheella, suolalla ja mustapippurilla.
7. Kuumenna iso paistinpannu ja öljy. Nostele taikinasta lusikalla pieniä kekoja pannulle ja painele niistä pihvejä. Paista pihvejä noin 3-4 minuuttia per puoli. Nosta valmiit pihvit talouspaperin päälle.
8. Tarjoile maukkaat halloumipihvit riisin ja jogurttikastikkeen kanssa.

Nopea arkiruoka 2: Tofubowl couscousilla, paahdetuilla kasviksilla & kastiketta

Tämä ruoka yllätti ja nousi mun suosikiksi! Ensin ajattelin, että muihin viikon ruokiin verrattuna tämä on tylsä, mutta kaikkea muuta. Ihanat mausteet, pehmeä tofu. Menee ehdottomasti jatkoon! Rakastan muutenkin tällaisia yhden astian tai pellin ruokia. Helppo valmistaa.

4 annosta, valmistusaika noin 45 min

Näin valmistat:

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.
2. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet pellille. Kuori, huuhtele ja viipaloi porkkanat mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi sekaan.
3. Leikkaa tofut pitkittäin puoliksi ja kuivaa viipaleita talouspaperilla voimakkaasti painellen. Kuutioi tofut pellille kasvisten sekaan. Mausta öljyllä, suolalla, juustokuminalla, (savu)paprikajauheella, chilijauheella, kuivatulla oreganolla, sokerilla ja soijakastikkeella. Nosta pelti uuniin ja paahda noin 15 minuuttia.
4. Laita vesi kiehumaan couscousia varten. Mausta vesi kurkumalla. Kypsennä couscous pakkauksen ohjeen mukaan. Pöyhi kypsä couscous haarukalla ilmavaksi ja sekoita siihen öljy.
5. Huuhtele lehtikaalit, poista kovat lehtiruodit ja revi lehdet pienemmäksi kulhoon. Mausta öljyllä, suolalla ja mustapippurilla.
6. Kun tofu ja kasvikset ovat paahtuneet uunissa 15 minuuttia, niin lisää lehtikaalit pellille ja jatka paahtamista 5-8 minuuttia.
7. Mausta soijagurtti sokerilla, mustapippurilla ja valkoviinietikalla.
8. Lisää kulhojen pohjille couscousia ja annostele päälle kasviksia ja tofua. Viimeistele annokset kastikkeella ja tarjoile.

Nopea arkiruoka 3: Sitruunainen pasta kesäkurpitsalla & halloumijuustolla

Tämä oli erityisesti lapsen suosikki. Tuo mausteöljy on ihan törkeen hyvä! Kesäkurpitsa imee sitä ihanasti itseensä. Jos meal preppaat ruoan, lisää valmiin pastan sekaan noin desi keitinvettä ja lämmittäessä lorauta hieman lisää oliiviöljyä. Tällöin pasta pysyy mehevänä.

4 annosta, valmistusaika noin 35 min

Näin valmistat

1. Valmista mausteöljy. Raasta pieneen kulhoon pestyn puolikkaan sitruunan kuori ja purista myös mehua joukkoon. Kuori ja raasta sekaan valkosipulinkynsi. Mausta öljyllä, valkoviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla. Hienonna sekaan lehtipersilja. Sekoita ja jätä maustumaan.
2. Laita vesi kiehumaan pastaa varten. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta keitetty pasta ja lisää siihen öljy.
3. Huuhtele ja leikkaa kesäkurpitsa pitkittäin puoliksi ja viipaloi puolikkaat.
4. Leikkaa halloumijuustot reiluiksi kuutioiksi.
5. Kuumenna paistinpannu ja öljy. Lisää kuumalle pannulle halloumijuustot ja paista niihin kaunis väri. Ota paistuneet juustot talouspaperin päälle odottamaan.
6. Kuumenna sama pannu uudestaan. Lisää pannulle öljyä ja kesäkurpitsat. Paista kesäkurpitsoja noin 5-7 minuuttia niin, että kesäkurpitsat saavat hieman väriä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
7. Sekoita pannulle pasta, halloumijuustot ja mausteöljy. Tarjoile.

Nopea arkiruoka 4: Ruokaboksin juustoburgerit & paahdettuja lohkoperunoita

En edes muista, milloin olisimme tehneet hamppareita itse, mutta kyllä kannatti. Söimme nämä heti tuoreeltaan viikon alun kunniaksi. Lohkoperunoille ja majoneesille erityismaininta!

4-6 annosta, noin 45 minuuttia

Näin valmistat:

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.
2. Pese ja lohko perunat uunipellille. Mausta suolalla, mustapippurilla, öljyllä ja kuivatulla timjamilla. Nosta perunat uuniin paahtumaan noin 25 minuutiksi.
3. Mausta majoneesi (savu)paprikajauheella, (dijon)sinapilla ja valkoviinietikalla.
4. Kumoa jauheliha kulhoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita tasaiseksi ja muotoile burgeripihveiksi öljyllä kostutetuin käsin.
5. Pese ja viipaloi tomaatit. Huuhtele ja revi salaatti pienemmäksi.
6. Kuumenna paistinpannu. Lisää pihvit pannulle ja paista 3-4 minuuttia per puoli. Nosta cheddarviipaleet pihvien päälle ja siirrä pannu sivuun liedeltä.
7. Lämmitä hampurilaissämpylät esimerkiksi uunissa.
8. Koko hampurilaiset. Sivele pohjiin ja kansiin majoneesia. Lisää pohjien päälle pihvit, tomaattia ja salaattia. Sulje burgerit kansilla. Tarjoa juustoburgerit lohkoperunoiden kanssa.

Muista, että uutena asiakkaana saat boksin nyt -50 % alennuksella. Tutustu ja tilaa ilman sitoutumista mieleisesi boksi täältä.

Esittelen teille neljä Miia Halmesmaan upeaa asua. Kommentoi blogipostaukseen, mikä on suosikkisi ja voit voittaa 100 euron lahjakortin merkin verkkokauppaan!

5 syytä valita Miia Halmesmaa

Rohkeus

Tunnen itseni aivan erityiseksi pukeutuessani Miia Halmesmaan vaatteisiin. Niiden ansiosta olen tullut rohkeammaksi pukeutujaksi. Ne antavat minulle asennetta ja uskallan olla näkyvämpi. 

Katseenvangitsija

Miia Halmesmaan vaatteet ovat vaatekaapin katseenvangitsijoita, joissa tulee erityinen olo. Upeiden leikkausten ja kuosien ansiosta ne eivät kaipaa sen enempää stailausta. 

Vaatteet ovat kuin taideteoksia, jotka saavat paljon ihastelua osakseen. Yleensä aina, jos asustani kysellään, se on Miian.⁣ Olen saanut niistä ehdottomasti eniten spontaaneja kehuja kadulla! 

Mukavuus

Miia Halmesmaan vaatteissa erityistä on mukavuus. Suunnittelija itse on sanonut, että hänen mielestään mukavuus voi sisältää kiiltäviä pintoja, hulmuavia helmoja ja rusetteja. Hän haluaa haastaa collegepuvun mukavuusstatusta.

Voin allekirjoittaa Miian mission. Vaikka vaatteet ovat näyttäviä, ne kaikki ovat käsittämättömän mukavia päällä. Vitsailenkin, että joko pukeudun joogalegginseihin tai Miia Halmesmaahan. En halua, että mikään puristaa tai ahdistaa. Kaunis vaate voi olla myös mukava, sen Miia on mallistoillaan todistanut.

Kotimaista muotia

⁣Tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa ja niissä hyödynnetään kierrätys- ja ylijäämämateriaalia.

Tuotteet tehdään tilauksesta

Merkille ekologinen vastuu merkitsee määrän vähentämistä, ja siksi kaikki tuotteet tehdään aina tilauksesta. Tuotteita ei valmisteta varastoon eikä tarpeettomia vaatekappaleita tehdä. Tuotteiden toimitusaika on noin 10 arkipäivää. 

Trenssitakki

Turkoosi trenssitakki on kevään katseenvangitsija ja todellinen voimavaate! Takissa on herrainkaulus ja vyötärölle solmittava vyö.

Tutustu takkeihin täällä.

Oranssi samettikimono

Oranssi samettikimono on paitsi tajuttoman kaunis, mutta myös ihana päällä. Kimonossa on väljät hihat, taskut ja sen voi sitoa kiinni pitkällä vyöllä. 

Kimono ja samettihousut luovat yhdessä upean asukokonaisuuden, jonka takia minua on pysäytelty kaupassa ja kadulla ja kysytty, mistä asuni on. 

Tutustu kimonoon täällä.

Oranssit samettihousut

Rakastan Miian housuja – minulta löytyy peräti kolmet. Leikkaus on ihanan väljä ja istuvuus mukava. Vyötäröllä olevan kuminauhan ansiosta housut eivät purista. Sivusaumoissa on käytännölliset taskut. Nämä oranssit, leveälahkeiset samettihousut on niistä varmasti näyttävimmät.

Tutustu housuihin täällä.

Musta Dishy-mekko

Dishy-mekko on ihanan väljä ja runsas helman röyhelöleikkauksen ja pitkien puhvihihojen ansiosta. Se laskeutuu kauniisti, mutta pitää hyvin muotonsa. Mekossa on pyöreä pääntie ja takana kaunis nauhakiinnitys. Kangas on kauniin läpikuultavaa glitteriä, mikä tekee siitä ihanan juhlavan pikkumustan.

Tutustu mekkoon täällä.

Dishy-mekko lintukuosilla                   

Dishy-mekon lintukuosi on valloittavan kaunis. Vaikka mekko on muotoilultaan runsas ja näyttävä, kankaan tekstuuri ja mekon kaulus ja nappikiinnitys tekevät siitä sopivan myös arkeen maihareiden kanssa.

Tutustu mekkoon täällä.

Arvonta

Arvon 100 euron lahjakortin Miia Halmesmaan verkkokauppaan. Mikä vaatteista on suosikkisi? Kommentoi blogipostausta sunnuntaihin 31.3. mennessä ja olet mukana arvonnassa.

Näitä kysymyksiä pyörittelin parin vuoden ajan. Minulla on ollut sellainen olo, että olen, elän ja asun välitilassa. Elämässä on toki ollut monta mullistusta, kuten lapsi ja uuden ammatin opiskelu, jotka ovat aiheuttaneet järistyksiä kaikille elämän osa-alueille.

Ehkä se on osin ikä ja vanhemmaksi tulo, että haluaa entistä vahvemmin juurtua ja tarjota niin lapselle kuin itselleen turvaa ja tilaa kasvaa omaksi itsekseen. Enkä ole pohdintojeni kanssa yksin. Tämä on ollut yksi kuumimmista puheenaiheista viime aikoina niin ystävieni kanssa (erityisesti sellaisten, jotka ovat muualta kotoisin) ja sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi vaikuttajat Henriikka Reinman ja Jasmin Muurinen pohtivat, etteivät tiedä, missä haluaisivat asua. Kun kysyin samaa asiaa Instagramissa teiltä seuraajilta, 80 prosenttia vastaajista ei tiennyt, mistä sopiva oma koti löytyisi.

Minne kuulun?

Vanhemmuuden myötä olen alkanut saada yhteyden omiin tarpeisiini ja huomaan niiden muuttuneen. Muistan, kun joskus vuosia sitten seisoin Helsingin Kaivopuistossa meren rannalla ja katselin Suomenlinnaan. Se on yksi lempinäkymistäni. Sanoin puolisolleni, etten voisi koskaan kuvitella muuttavani pois Helsingistä. Asuimme aivan ytimessä, Etu-Töölössä. Rakastin sitä ja se tuntui silloin hienolta.

Nyt asumme itähelsinkiläisessä lähiössä, joka ei tunnu tarpeeksi kaupungilta mutta ei tarpeeksi maaltakaan – se tuntuu välitilalta, väärältä. Vaikka paperilla kaikki toimii arjen kannalta loistavasti ja luulin, että täällä on kaikki, mitä tarvitsen: meri, luontoa, turvaa, tilaa hengittää ja rauhaa. Mutta silti minun ei ole hyvä. Tämä ei ole minun sieluni paikka.

Toisaalta täältä ei enää edes tee mieli lähteä kovin usein keskustaan. Nykyisin tunnistan paremmin kehoni tuntemukset ja huomaan, kuinka ylivirittyneeksi Helsinki minut saa. Hektisyys ja se, että kaikilla on aina “kiire” johonkin saa yhteyden itseen, kehoon, luontoon ja muihin ihmisiin kärsimään, ja arvot hukkuvat kakofonian alle. Kun tulimme kesällä Turusta junalla rautatieasemalle huomasin ahdistuvani. Aiemmin reissuilta kotiin palatessa olin puhkunut intoa. Ah, ihanaa olla taas täällä.

Olen ajatellut, että isossa kaupungissa on kaikki maailman mahdollisuudet mennä ja tehdä, mutta kuinka usein niitä käyttää? Ja kun asuminen haukkaa niin ison osan rahoista, ei ole edes mahdollista rampata ravintoloissa, kulttuuririennoissa ja harrastuksissa. Haluanko maksaa näin paljon vain mahdollisuudesta? Mitä saisin samalla rahalla muualta – helpompaa elämää?

Olen villeimmissä unelmissa haaveillut siitä, että täällä olisi pieni asunto kattojen yllä ja toinen koti kaukana hiljaisuudessa. Pelkään luopua kummastakaan mielikuvasta. Meneekö elämä “hukkaan” täällä, koska en uskalla lähteä? Ja mitä jos lähden ja huomaan sen olleen virhe.

Remontoitava atriumtalo vai puutalo?

Ajattelin, että erilaisten kohteiden etsiminen ja tutkiminen voisi auttaa minua kirkastamaan toiveitani. Laitoin asuntovahdit laulamaan ja minulla on ainakin viisi eri hakua: rempattavat, atriumpihalliset 70-luvun talot, puutalounelmat, rantatontit ympäri Suomen…

Sen huomasin, että haluan vahvasti tehdä omanlaiseni ja -näköiseni. En kiinnity katsomaan asuntojen pintoja tai muita yksityiskohtia, vaan tunnetta, jonka se välittää. Millaisia tuntemuksia minussa ja kehossa herää? Nykyisestä kodistamme oppineena en osta enää mitään, jos tunne ei ole oikea. Kun kävimme nykyisen kotimme asuntonäytössä, pettymys oli niin suuri, että itkin näytön jälkeen. Mutta asunto oli sekä järki- että pakko-ostos. Vuokranantaja purki edellisen kotimme sopimuksen, joten teimme tarjouksen. Ihmekö tuo, etten ole kotiutunut.

Nyt minulla on kuvakansioihin tallennettuna unelmien keittiöitä, kylpyhuoneita, hirsi- ja tiiliseiniä… Mahdollinen remontti innostaa ja kutkuttaa! Voisimme ostaa kauempaa edullisemman asunnon, jonka voisimme laittaa täysin meidän näköiseksemme.

Mietin myös eri kaupunkeja. Turku on houkutellut viime kesän lomareissusta saakka, jolloin sanoin puolisolleni, että se on jotenkin ihmisen kokoinen kaupunki. Näin itseni jo kulkemassa jokirantaa pitkin kirjastoon kirjoittamaan. Olen myös ihastellut Stella Harasekin remppaa Karjaalla, Carita Alfthanin idylliä Hangossa, Miia Johanssonin Porvoon rauhaa, Piia Pajusen ja Hanna Markukselan järvimaisemaa suoraan kodin ikkunasta. Kuinka rauhoittavaa veden tuijottelu voi olla! Tajusin, että syvällä sisimmässäni toivon samaa: että näkisin kauas ja minun olisi helppo hengittää.

Täällä haluan asua

Lokakuussa olin viikon kirjoittamassa kirjaani Porvoon vanhassa kaupungissa. Rakastuin kesän jäljiltä hiljentyneeseen kaupunkiin. Parinkymmenen minuutin päässä keskustasta löysin sattumalta pitkospuut ja luonnonsuojelualueen. Kaupungilla pyöriessäni kiinnitin huomiota ainakin kolmeen tanssikouluun (rakkain harrastukseni). Miten niin pienessä paikassa voi olla niin paljon ihania ravintoloita? Tajusin, että bussi Porvoosta Helsingin keskustaan vie lähes saman ajan kuin julkiset nykyisestä kodistamme. Mitä saisimmekaan samalla rahalla Porvoosta? Laitoin jälleen yhden uuden asuntohaun.

Löysin aika pian puolet meidän kotiamme edullisemman atriumpihallisen talon, josta olisi saanut remontilla täydellisen. Tuijotin kuvia talosta haltioituneena. Istuin lapsi kainalossani ja selasin kuvia yhä uudestaan ja uudestaan. Yhtäkkiä kuulin todella selvästi sisältäni äänen, joka sanoi, että tulen muuttamaan joku päivä Porvooseen. Hätkähdin! Oliko se intuitio?

Jokin aika myöhemmin katsoin eräässä lehtijutussa kuvaa lapsuuteni kotikaupungista Joensuusta. Kuvassa näkyi rakas Pielisjoki. Tajusin sillä sekunnilla, mikä näitä uusia ihastuksiani Turkua ja Porvoota yhdistää: joki! Minähän olin merten nainen! Mutta joessa on jotain turvallista – kotoisaa, juurevaa.

Nyt siis haluan luottaa intuitioon ja joen kutsuun. Kun aika on oikea ja jos perheeni jakaa ihastukseni, haluan suunnata virtaavan veden äärelle.

Mikä on sun koti? Mistä tiesit sen? ⁣⁣

Remonttilaina rahoittaa unelmani

Keräämämme säästöt riittivät nykyisen kotimme pintaremontteihin, mutta unelmiemme keittiön (tammea ja rosteria) tai kylpyhuoneen (punaista tiiltä ja tropiikkia) rahoittamiseen tarvitsemme apua. Jos seuraavaa kotia täytyy remontoida, tulee remonttilaina tarpeeseen.

Kotimainen Sortter on tutkitusti Suomen luotettavin lainojen vertailupalvelu. Se toimii reilusti, turvallisesti ja läpinäkyvästi asiakkaan etu edellä eli käyttäjän ei tarvitse pelätä piilokuluja tai pieniä printtejä.

Koska remonttilainojen hinnoissa on eroja, koen, että lainat on tärkeä kilpailuttaa, jotta ei maksa turhasta. Lainojen vertailu on luonnollinen ja järkevä osa vastuullista talouden hallintaa ja budjetointia. Tällöin myös jää enemmän rahaa itse remppaan! Remonttilaina on mahdollista kilpailuttaa nopeasti, vaivattomasti ja maksutta Sortterin kautta. Sortter vertailee lainatarjousten korot ja kulut nopeasti, ja palvelun kautta voi saada tarjouksia kymmeniltä eri lainanantajilta. Sortter ei myönnä lainaa, vaan ainoastaan vertailee lainatarjoukset edullisuusjärjestykseen.

Remonttilainaa voi hakea jopa 60 000 euroon asti. Sortter järjestää lainatarjoukset valmiiksi edullisuusjärjestykseen, jotta vertailu on selkeää ja helppoa. Kilpailutus ei sido lainan nostamiseen, mutta jos löytää vertailusta omaan talouteen sopivan lainatarjouksen, voi rahat saada tilille parhaimmillaan saman päivän aikana.

Kilpailuta remonttilaina täällä.

Jos löytäisin unelmieni tontin, voisin kilpailuttaa Sortterin kautta myös tontti- ja rakennuslainat.

Pitäisikö lainat yhdistää?

Remonttilaina ei ole ainoa kilpailutettava laina. Sortterin kautta on mahdollista kilpailuttaa lainoja monenlaisiin tarkoituksiin, myös esimerkiksi yrityksen tarpeisiin.  Minä olen valmistumassa alkuvuodesta kognitiiviseksi lyhytterapeutiksi ja olen muuttamassa yritykseni liiketoimintaa ja pohdin yritystoiminnan tueksi ulkopuolista rahoitusta. Kihlauduimme vuosi sitten ja olemme miettineet, miten nykyisessä taloustilanteessa on mahdollista toteuttaa häät. Molempiin tilanteisiin voin kurkata reilut rahoitusvaihtoehdot Sortterin kautta.

Muuten, jos sinulla on esimerkiksi luottokorttivelkaa tai kulutusluottoa, pienemmät lainat voi yhdistää yhdeksi edullisemmaksi yhdistelylainaksi. Se säästää sekä aikaa että rahaa, kun usean pienemmän luoton sijaan maksat ainoastaan yhden lainan kulut. Myös yhdistelylainan kilpailuttaminen onnistuu Sortterin lainavertailupalvelussa.

Siksi Ruokaboksi on pelastus ja joka euron arvoinen!

10 asiaa, joita Ruokaboksi tarjoaa

Kun testasin Ruokaboksia maksavana asiakkaana ensimmäistä kertaa parisen vuotta sitten, tykästyin palveluun välittömästi. Kaipaan apua ja helpotusta arkeen ja tiedän, että teillä on sama tarve. Sitä Ruokaboksi toden totta tarjoaa.

Kaikki sujuu vaivattomasti

Palvelu on tarkkaan mietitty. Ruokaboksin tilaus ja toimitus on tehty todella helpoksi. Kaikki pienet yksityiskohdatkin on huomioitu. Esimerkiksi kunkin reseptin raaka-aineet laitetaan omiin pusseihinsa, jolloin on helpompi nähdä, mitä tulee mihinkin. Pussit voi laittaa vaikka sellaisenaan jääkaappiin.

Reseptit voi valita itse

Joka viikko tilaaja voi itse vaihtaa esivalitut reseptit ja valita mieleisensä 11:n reseptin joukosta. Tämä on aivan mahtava ominaisuus!

Kuin lahja

Tiedätte, että olen suuri arkiruoan rakastaja. Oli suurta luksusta saada maanantaina kotiovelle etukäteen mietityt reseptit ja raaka-aineet. Tuntui kuin olisi saanut ihanan lahjan.

Uusia ideoita

Ruokaboksin avulla kehittyy ruoanlaittajana, koska oppii yhdistelemään erilaisia makuja ja raaka-aineita. Puolisoni esimerkiksi totesi, ettei olisi älynnyt laittaa porkkanaa kanakastikkeeseen, mutta se toimi ihan älyttömän hyvin.

Reseptien viisi vahvuutta

Reseptit sopivat aidosti arkeen ja ne on selkeitä sekä helppoja ja nopeita valmistaa (20-50 min). Uusien reseptien avulla arkiruoasta innostuu ja inspiroituu eikä se ole pakkopullaa. Ruoat ovat monipuolisia, joten niihin ei kyllästy. Jo se nostaa arjen ruokailun mielestäni seuraavalle tasolle! Huomaan myös, että ammattilaiset ovat miettineet paitsi ruokien terveellisyyttä ja ravitsevuutta, mutta myös makua. Kaikki testaamamme on ollut herkullista!

Raaka-aineiden laatu

Raaka-aineet ovat laadukkaita ja pääosin kotimaisia. Ruokaboksi kertoo ostavansa mahdollisimman paljon raaka-aineita suoraan tuottajilta ilman välikäsiä. Tällöin ruoan matka pellolta pöytään lyhenee. Tämä on meille iso juttu, koska meillä on ollut petrattavaa ruokamme kotimaisuusasteessa.

Ei hävikkiä 

Boksiin pakataan vain resepteihin tarvittavat, valmiiksi mitoitetut raaka-aineet, jolloin hävikki minimoidaan. Yleensä kun teen itse ruokaa, teen sitä aina reilusti ja aina jotain jää pakasterasioihin jääkaappiin lojumaan ja lopulta ne tulee heittäneeksi pilaantuneina biojätteeseen. Inhoan hävikkiä yli kaiken! Se on kuin heittäisi rahaa ja luonnonvaroja roskiin. Ruokaboksin avulla hävikkiä ei tullut yhtään.

Edullinen hinta

Iso perheboksi, jonka me tilasimme, on suunniteltu neljälle hengelle. Se maksaa 95 euroa. Bokseja on kolme erilaista, ja hinnat ovat alkaen 67 euroa. Hinta riippuu valittujen reseptien ja syöjien määrästä. Hintaan kuuluu ammattikokkien suunnittelemat reseptit, laadukkaat raaka-aineet ja kotiinkuljetus. Mielestäni hinta on kohtuullinen kaikesta siitä, mitä boksi tarjoaa.

Tilaus myös säästää rahaa, kun emme lähde nälkäisinä ja väsyneinä kauppaan tekemään heräteostoksia, vaan valmiit raaka-aineet löytyvät jääkaapista.

Vähemmän metatyötä, enemmän aikaa itselle ja perheelle

Helpompi arki – kuka meistä ei haluaisi sitä. Perheen ruokahuolto on kuormittavaa metatyötä. Mitä tänään syötäisiin? Mitkä ruoat maistuisi kaikille? Mitä kaapista puuttuu? Kuka käy kaupassa? Kuka laatii kauppalistan?

On iso juttu, että joku ottaa tuon kaiken pois harteiltani. Voin käyttää vapautuvan ajan ja kapasiteetin itselleni tärkeämpiin asioihin, kuten perheen kanssa yhdessäoloon tai omaan aikaan.

Palvelun joustavuus

Ruokaboksin kanssa ei joudu naimisiin! Voit tilata ensimmäisen boksin ilman sitoutumista tai jatkotilauksia ja halutessasi jatkaa tilausta silloin, kun sitä tarvitset.

Testaa Ruokaboksia alehintaan!

Yhteistyössä Ruokaboksin kanssa saan antaa nyt sinulle 20 euron alennuksen ensimmäisestä tilauksestasi. Tutustu ja tilaa ilman sitoutumista mieleisesi boksi täältä. Alennus on voimassa 23.11. saakka.

Voita valitsemasi boksi!

Saan arpoa teille nyt kaksi vapaavalintaista boksia! Kommentoi blogipostausta sunnuntaihin 19.11. mennessä ja olet mukana arvonnassa.

KIITOS KAIKILLE OSALLISTUJILLE. ARVONTA ON PÄÄTTYNYT JA VOITTAJAT OVAT IIRIS JA MARI. ONNEA!

4 arkiruokaideaa koko perheelle

Tilasimme ison Perheboksin. Se sisälsi neljän ruoan reseptit ja raaka-aineet. Vaihdoin osan resepteistä, jotta ne maistuisivat varmasti koko perheeelle. Otin kanaa, kalaa, lihaa ja kasvisruokaa. 

Tortillat ovat meidän perheen lempiruokaa, joten valitsin pulled pork -tortillat, koska ne olivat jotain uutta ja kuulostivat niin hyviltä. Pannulla paistettu lohi on takuuvarma ruoka koko perheelle, ja Ruokaboksin suosituimpia annoksia. Kanakastike oli myös lapsen makumieltymyksiä ajatellen. Kesäkurpitsafritterit oli taas äidin mieleen ja uudenlainen kasvisruoka koko perheelle!

Arkiruokaidea 1: Pannulla paistettua kirjolohta, perunoita & kermaviilikastiketta

Jokaisen lapsiperheen takuuvarma hittiruoka! Helppo valmistaa ja herkullinen. Ihastuin erityisesti kermaviilikastikkeeseen ja salaattikastikkeen ihanaan hapokkuuteen. Valkoviinietikka best!

4 annosta, valmistusaika: 45 minuuttia

Näin valmistat:

1. Laita vesi kiehumaan perunoita varten. Kuori ja lohko perunat. Keitä kypsäksi suolalla maustetussa vedessä.
2. Mausta kermaviili sokerilla, mustapippurilla, (dijon)sinapilla ja valkoviinietikalla. Sekoita ja jätä maustumaan.
3. Huuhtele ja revi salaatti kulhoon. Huuhtele ja pilko kurkku sekaan. Mausta öljyllä, valkoviinietikalla ja mustapippurilla.
4. Leikkaa kirjolohi annospaloiksi ruokailijamäärän mukaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
5. Kuumenna paistinpannu, öljy ja voi. Lisää pannulle lohipalat nahkapuoli alaspäin ja paista noin 5 minuuttia.
6. Käännä kalat ja jatka paistamista vielä noin 3-4 minuuttia. Ota paistetut kalat sivuun pannulta.
7. Valuta kypsät perunat hyvin ja murskaa ne esimerkiksi survimella. Sekoita perunoihin voi ja lisää tarvittaessa suolaa.
8. Tarjoile pannulla paistettu kirjolohi murskattujen perunoiden, salaatin ja kermaviilikastikkeen kanssa.

Arkiruokaidea 2: Pulled pork tacot

Ihania uusia makuja! Pulled pork oli sous vide -menetelmällä valmistettu, mikä takasi sen mureuden ja pehmeyden. Kaali ja tomaatti olivat sille oiva makupari. Meni jatkoon!

4 annosta, valmistusaika: 35 minuuttia

Näin valmistat:

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
2. Voitele uunivuoka öljyllä ja laita possu tai nyhtökaura vuokaan. Levitä pintaan BBQ-kastike. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta uuniin ja paahda noin 15 minuuttia.
3. Suikaloi punakaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi kulhoon. Mausta sokerilla, suolalla, mustapippurilla ja valkoviinietikalla. Hienonna sekaan puolikas pussi korianteria ja puolikas chili. Sekoita ja jätä marinoitumaan.
4. Huuhtele ja kuutioi tomaatit.
5. Kun possu tai nyhtökaura on paahtunut uunissa noin 15 minuuttia, niin nyhdä se haarukalla tai käsin pienemmäksi.
6. Lämmitä tortillaletut pakkauksen ohjeen mukaan.
7. Lisää tortillaletuille creme fraichea, marinoitua punakaalia, pulled porkia ja tomaatteja.
8. Viimeistele tacot jäljellä oleville korianterilla ja chilillä.
9. Tarjoile pulled pork tacot heti.

Arkiruokaidea 3: Rapeat kesäkurpitsafritterit fetalla, riisiä & tilli-jogurttikastiketta

Rakastan kesäkurpitsaa, mutta enpä olisi tajunnut yhdistää pihveihin ihanaa kermaisuutta ja suolaisuutta tuovaa fetaa. Tämäkin jää varmasti vakkariksi!

4 annosta, valmistusaika: 45 minuuttia

Näin valmistat:

1. Huuhtele ja raasta kesäkurpitsat siivilään. Kuori ja raasta valkosipulinkynnet sekaan. Ripottele päälle suola.
2. Laita vesi kiehumaan riisiä varten. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
3. Mausta jogurtti valkoviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla. Hienonna tilli sekaan. Sekoita ja jätä maustumaan.
4. Riko kananmunat kulhoon. Mausta kuivatulla oreganolla ja mustapippurilla. Murustele sekaan fetajuusto.
5. Purista kesäkurpitsaraasteesta ylimääräinen neste pois ja kumoa kulhoon kananmunien sekaan. Mittaa joukkoon vehnäjauhot ja sekoita nopeasti.
6. Kuumenna paistinpannu ja öljy. Nostele lusikalla fritteritaikinasta kekoja pannulle ja painele lusikan avulla pihveiksi. Paista pihvejä molemmilta puolilta noin 3-4 minuuttia.
7. Tarjoile kesäkurpitsafritterit riisin ja tilli-jogurttikastikkeen kanssa.

Arkiruokaidea 4: Ruokaboksin kermainen kanakastike & kotimaista kauraa

Tätä reseptiä kohtaan olin hieman epäilevä, koska en normaalissa arjessa käytä paistileikkeitä. Lisäksi makujen harmonisuus mietitytti. Mutta tämä pääsi yllättämään! Maku oli täyteläinen mutta raikas sitruunan ansiosta. Kanasta tuli keittämällä mureaa, mutta maukasta. Maistui koko perheelle.

4 annosta, valmistusaika: 50 minuuttia

Näin valmistat:

1. Mittaa vesi kattilaan kiehumaan.
2. Leikkaa broilerin paistileikkeet 3-4 osaan ja lisää ne kiehuvan veden sekaan. Lisää kattilaan myös kanafondi, suola, curryjauhe ja chilijauhe. Keitä noin 15 minuuttia, kunnes kana on kypsää.
3. Laita vesi kiehumaan kauranjyviä varten. Mausta vesi suolalla ja keitä kauraa välillä sekoitellen miedolla lämmöllä noin 15-20 minuuttia, kunnes kaura on kypsää.
4. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi porkkanat pieniksi kuutioiksi.
5. Kuumenna korkeareunainen paistinpannu, voi ja öljy. Lisää pannulle sipulit ja porkkanat. Kuullota noin 2-3 minuuttia käännellen.
6. Lisää pannulle vehnäjauhot ja jatka paistamista hetki.
7. Nosta kauhalla kanojen keitinlientä noin 4-5 dl paistinpannulle koko ajan sekoittaen. Hauduta kastiketta noin 8-10 minuutin ajan välillä sekoittaen.
8. Kastikkeen hautuessa nyhdä kypsät kanat käsin tai haarukalla pienemmäksi.
9. Kun kastike on hautunut noin 8-10 minuuttia, niin lisää pannulle kanat ja ruokakerma. Huuhtaise purkki vedellä ja kaada myös vesi kastikkeeseen.
10. Mausta kastike mustapippurilla. Raasta sekaan pestyn puolikkaan sitruunan kuori ja purista myös mehua kastikkeeseen. Kiehauta kuumaksi.
11. Tarjoile kermainen kanakastike kauranjyvien kanssa.

Päässä napsahtaa. Viha pulpahtaa pintaan. Huudan lapselle, että nyt jumalauta tottelet. Lapsi jähmettyy. Näen hänen katseestaan hädän ja pelon. Syyllisyys ja katumus iskee välittömästi, kun lapsi alkaa lohduttomasti itkeä.

Miksi menetin taas hermoni? Mistä tämä viha oikein kumpuaa?

Mistä viha johtuu?

“Lapsi ei ole tulos vanhempiensa ajatuksista, haaveista ja odotuksista, vaan häneen vaikuttaa vääjäämättömästi tapa, jolla hänen isovanhempansa ovat käyttäytyneet hänen vanhempiensa lapsuudessa”, kirjoitti ranskalainen lasten psykoanalyytikko Didier Dumas.

Kasvoin turvattomuudessa ja epävakaudessa enkä tiennyt muusta. Elin ylisukupolvisen henkisen ja fyysisen väkivallan keskellä ja opin, että sen käyttö on hyväksyttyä. Niin minunkin vanhempani ja heidän vanhempansa olivat oppineet omassa lapsuudessaan. 

Olemme saaneet edellisiltä polvilta paljon arvokasta, mutta myös taakkoja, jotka ovat siirtyneet sukupolvilta toisille. Sotien jälkeen karmeista kokemuksista vaiettiin ja oli vain pakko pärjätä ja selviytyä. Tunteille ei ole ollut tilaa. Niitä tukahdutettiin, kiellettiin tai ilmaistiin epäsuorasti.

Minulle ei syntynyt sisäistä turvan kokemusta siitä, että maailma on turvallinen, ennustettava ja luottamuksen arvoinen. Myöhemmät kokemukset koulukiusaamisesta ja parisuhdeväkivallasta vahvistivat tätä kokemusta.

Hylkäsin itseni, rajani, tunteeni, tarpeeni, toiveeni ja tahtoni. Nielin vaikeat tunteet, kuten vihan, ja olin kiltti, reipas ja ahkera tyttö. Opin mukautumaan ja miellyttämään. Olen saanut turvaa hallinnan tunteesta ja kontrollista. Pitää tulla toimeen itse, koska muihin ei ole luottamista. Ehkä seuraavan pinnistyksen jälkeen saan arvostusta, hyväksyntää – rakkauttakin jopa? Loputon riittämättömyyden tunne on tehnyt minusta vaativan, kovan ja armottoman.

Viha kääntyi sisäänpäin muun muassa itseinhoksi ja tuli myöhemmin esiin seurustelusuhteissa epäterveellä tavalla. Minuun kohdistunut aggressio ja oma, padottu aggressio, jota en ollut koskaan uskaltanut ilmaista, kääntyi sisäänpäin itsetuhoisuutena ja itseinhona ja tuli seurustelusuhteissa ulos epäterveillä tavoilla, kuten raivokohtauksilla ja mykkäkoululla.

Turvattomuus on turhan tuttua liian monelle meistä. Väestötutkimuksen mukaan 16–74-vuotiaista suomalaisista lapsuusajan lähisuhdeväkivaltaa on kokenut 65 prosenttia. Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet lapset voivat kärsiä traumaperäisestä stressihäiriöstä, ahdistuksesta, masennuksesta ja käyttäytymisen häiriöistä. Sillä on myös havaittu olevan yhteys itsetuhoiselle käyttäytymiselle myöhemmin nuoruudessa ja aikuisiässä.

Miten lapsuus heijastuu vanhemmuuteen?

Vaikka olin, kuinka päättänyt, että toimin täysin eri tavalla kuin aiempi sukupolvi, se ei mennyt ihan niin. 

Ensi- ja turvakotien liiton vauvaperhetyön asiantuntija Jonna Lehikoinen kertoo, että muun muassa väsymys, yksinäisyys, kivut ja stressi voivat haastaa vanhemman säätelykykyä, jolloin omat kiintymyssuhdemallit ja haitalliset toimintamallit aktivoituvat.

Liiton väkivaltatyön asiantuntija Niina Remsu puolestaan kertoo, että jos vanhemmalla on omia lapsuuden aikaisia kokemuksia kaltoinkohtelusta ja laiminlyönnistä, hänen voi olla vaikea vastaanottaa lapsen kielteisiä tunteita, kuten ahdistusta tai kiukkua, ja sen seurauksena vanhemman omat kielteiset tunteet saattavat päästä hallitsemaan eikä hän pysty olemaan turvallisesti saatavilla lapselleen. Vihainen nainen -kirjan mukaan 40 prosenttia niistä vanhemmista, jotka on itse lapsena kokeneet väkivaltaa kaltoinkohtelevat myöhemmin omia lapsiaan.

Taustani ja synnytystraumani takia minussa laukesi herkästi taistele-pakene-reaktio. Silloin lapselle saattaa esimerkiksi huutaa, joka aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. Juuri tätähän minä en halunnut!

Lapsi myös kutitteli niitä kohtia minussa, jotka olivat jääneet täyttymättä. Koin epäreiluutta siitä, että hän ilmaisee minua kohtaan vihaa. Enhän minäkään ollut saanut tehdä niin? Miksi sinä saat?

Mutta terve aggressio on tärkeä myös vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa. Kun osaan ilmaista sitä terveellä tavalla, osoitan lapselleni, missä minun rajani kulkevat ja hän saa mahdollisuuden oppia omistaan. Hän myös ymmärtää, että viha on sallittu tunne, jota me kaikki koemme. Hän oppii tunnistamaan ja ilmaisemaan sitä. Aggressio on tärkeää lapsen kehitykselle, kun hän oppii sen voiman avulla omista rajoistaan, tarpeistaan ja irtautumisestaan. Eihän muuten olisi tahto- tai murrosikää.

Mitkä ovat vihan riskipaikat?

Siirtymät

Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun meillä on ollut kiire lähteä, lapsi on venkoillut vastaan ja olen yrittänyt pukea häntä, ja silmissäni on sumentunut. Olen heittänyt kengät eteisen nurkkaan ja ollut paniikki- ja raivokohtauksen rajamailla. Itken ahdistusta, pettymystä ja ihan vain puhdasta vihaa.

Nukutukset

Nukutuksissa koen olevani kaikkein eniten hukassa, nurkkaan ajettu, yksin. Lapsi oli alusta asti huono nukkumaan. Minun oli vaikea sietää lapsen itkua nukutuksen yhteydessä. Se sai minussa aikaan paitsi hätää mutta myös epätoivosta kumpuavaa vihaa. Nuku nyt! 

Tahtoikäisen kanssa nuppi menee jumiin temppuilusta ja pitkistä nukutuksista. Myös omat odotukseni ja lapseni tarpeet ovat ristiriidassa, ja se aiheuttaa turhautumista. Oma aika jää olemattomiin.

Ruokailut

En tiedä epäkiitollisempaa hommaa kuin se, kun valmistan lapselle ruoan, laitan sen hänen eteensä ja joko hän ilmein ja elein, myöhemmin sanoin, ilmaisee, että hyi, en syö tai heittää lautasen lattialle. Katsoo minua ilkikurisesti, kun kiellän, ja tiputtaa sitten pastat maahan. Sekoilun aikana ahdistun siitä, miten lapsi voi pysyä hengissä kahdella leivänmurulla. Samalla minun tekisi mieli itkien huutaa hänelle, että miksi kidutat minua näin. 

Lapsen voimakkaan tunnereaktiot

Turvattoman on vaikea sietää hallitsematonta, eikä lasta voi hallita ja saada toimimaan oman itsensä jatkeena. Lapsi on minusta irrallinen ihminen, oma persoonansa, omine tarpeineen, tunteineen, toiveineen. Hänen käytöksessään tai tunnereaktiossaan ei ole välillä mielestäni mitään logiikkaa, ja se on kaikkein vaikeinta ja epäreiluinta. Tunteet ottaa henkilökohtaisina loukkauksina ja mielessään uhriutuu. Miksi teet minulle näin? Mitä minä olen sinulle tehnyt ansaitakseni tämän?

Miten katkaista ylisukupolviset mallit?

Itse vaille jääneiden vanhempien on vaikea antaa. Mutta se ei ole lopullinen tuomio. Tapahtuneita ei voi muuttaa, mutta niille antamiaan merkityksiä voi, kertovat psykoterapeutit Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen kirjassaan Vihainen nainen.

Ylisukupolvisuuden voi katkaista opettelemalla tunnistamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan. Voi löytää myötätuntoa itseä, aiempia ja tulevia sukupolvia kohtaan. Kuten Pruuki ja Hiilamo sanovat, silloin kykenee ajattelemaan myös muiden hyvinvointia ja ottamaan vastuuta yhteisistä asioista. Voi antaa itsestään ilman, että valuu tyhjiin.

Voin kasvaa turvattomasta lapsesta turvalliseksi vanhemmaksi.

Nämä 5 keinoa auttavat vaikeissa tilanteissa:

Tunteiden tunnistaminen

Koska olin jo lapsuudessa katkaissut yhteyden tunteisiini, en vanhemmaksi tullessa tiennyt, miltä tunteet tuntuvat. Olin 30 vuotta älyllistänyt tunteita ja pitänyt niihin siten etäisyyttä. Opettelin tunteiden tunnistamista yhtä aikaa lapseni kanssa (kiitos Fanni-kirjat!) ja psykoterapiassa. En ollut tiennyt, miltä esimerkiksi viha tai häpeä tuntuvat kehossa.

Kun lapsen kanssa tulee vaikea tilanne, yritän hetki hetkeltä seurata itsessäni viriäviä tunteita, kehon reaktioita ja ajatuksia. Useimmiten vihani taustalla on esimerkiksi pelkoa. Sanon mielessäni (tai ääneen lapselle), että nyt huomaan, että alan hermostua. Tunteen sanoittaminen rauhoittaa jo itsessään ja opettaa meille molemmille niiden tunnistamista.

Tunteiden säätely

Minulla oli ollut tunteiden ilmaisun suhteen kaksi vaihetta: joko ne tulivat ulos melko hallitsemattomina tai sitten nielin ne kokonaan. Nyt vihan noustessa yritän hengittää. Rentoutan jännittyneet leukaperät, lasken hartiat alas. 

Viha ei ole yhtä kuin vihainen käytös. Jos minulla tulee impulssi purkaa viha epäterveellä tavalla lapseeni, poistun hetkeksi paikalta tai pyydän puolisoani apuun. Menen laskemaan kymmeneen. Toivotan tunteen tervetulleeksi, istahdan sen kanssa hetkeksi alas ja teen kohtaamiselle tilaa.

Turvan tarjoaminen

Laitan käden rinnalleni ja sanon mahdollisimman myötätuntoisesti mielessäni, että ei ole mitään hätää, olet turvassa. Tunteeni ei ole väärä tai kielletty. Se saa olla. Samaa myötätuntoa annan lapselle. Tarjoan syliä ja rauhoitan. Sanon samat asiat kuin itselleni ja että rakastan sinua, olet tärkeä ja ihana noin. Anna tunteidesi vain tulla, äiti on tässä.

Mentalisaatio

Mentalisaatio tarkoittaa sitä, että pidämme mielen mielessämme. Vaikeassa tilanteessa yritän muistuttaa itselleni, että lapsi ei tee tätä tahallaan. Hän vasta harjoittelee tunteitaan. Hän voi olla voimakkaasta reaktiostaan hätääntynyt ja peloissaan. 

Hengitän sisään hänen vaikeaa tunnetta ja ulos myötätuntoa häntä kohtaan. Muistutan myös itseäni, että minun reaktioni ei kerro välttämättä nykyhetkestä, vaan voi kummuta joko jostain päivän aikana aiemmin sattuneesta tai kaukaa menneestä. En halua, että lapseni joutuu kohtaamaan tai kannattelemaan hänelle kuulumattomia aikuisen tunteita. Minun vastuullani on kannatella meitä molempia ja tarvittaessa pyytää apua.

Tilanteiden käsittely lapsen kanssa

Jos räjähdän lapselle ja huudan tai käyttäydyn muuten ikävällä tavalla, puran sen heti lapsen kanssa. Olen tehnyt tätä vauvasta saakka psykoterapeuttini ohjeistuksesta. Kerron, mistä tunnereaktioni johtui ja pyydän anteeksi. 

Syyllisyys ja epäonnistunut olo nousee väistämättä pintaan. Ja toki niin kuuluukin nousta. Mutta se, että menetin hermoni, ei tarkoita, että olisin täysin kelvoton vanhempi. Olen inhimillinen ihminen.

Minulla on ollut muutama ylilyönti. Olen puristanut käsivarsista liian kovaa. Olen laittanut lapsen sänkyyn liian voimakkaasti. Silloin olen kertonut tapahtuneesta puolisolleni, ystävälleni ja psykoterapeutille. En halua hautoa niitä vain omassa mielessäni niin itseni kuin lapseni takia.

Mistä saa apua?

Älä jää tunteidesi ja ajatustesi kanssa yksin. Apua kannattaa pyytää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mutta koskaan se ei ole liian myöhäistä. Ethän anna häpeän eristää sinua <3

Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa apua väkivallattomuuteen ja tukea turvalliseen vanhemmuuteen. Voit hakea heiltä matalalla kynnyksellä ja luottamuksellisesti apua, jos olet huolestunut omasta käytöksestäsi, pelkäät käyttäväsi väkivaltaa tai olet käyttänyt sitä.

1. Apua väkivaltaan -chat palvelee arkipäivisin klo 12–18.
2. Avopalveluissa on tarjolla palveluita muun muassa väkivaltaa käyttäneille tai sen käyttöä pelkääville. Löydät täältä listauksen Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten tarjoamista avopalveluista.
3. Nettiturvakoti.fistä löydät kattavasti tietoa muun muassa auttavista tahoista, väkivallan muodoista ja kuinka väkivallan voi tunnistaa. 
4. Oletko kohdellut läheisiäsi väkivaltaisesti? Oletko aiheuttanut uhkaavan ilmapiirin ja pelottanut lapsiasi? Täältä löydät apua väkivaltaa käyttäneille.

Postauksen asiantuntijoina Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön asiantuntijat Niina Remsu ja Jaana Autto.

Kuvat: Eva-Liisa Orupõld

Tätä arkeni oli usein vauva-aikana. Ahdistus oli kuin musta mörkö minun ja lapsen sekä minun ja muun maailman välillä. Se sai minut käpertymään kotiin ja kokemaan itseni maailman yksinäisimmäksi äidiksi.

Miltä ahdistus tuntuu?

Kun kysyin seuraajiltani, olivatko he kokeneet ahdistusta odotusaikana, 75 % yli 240:sta vastaajasta vastasi kyllä. Peräti 90 % lähes 200:sta vastaajasta oli kokenut ahdistusta vauva-aikana. Emme siis todellakaan ole yksin, vaikka koemme jäävämme yksin.

Miltä ahdistus sitten oikein tuntuu? Siihen kuuluu kimppu erilaisia oireita, tuntemuksia ja ajatuksia, jotka voivat olla esimerkiksi tällaisia:

1. Hermostuneisuuden tunne
2. Levottomuuden tunne
3. Ylivirittynyt olo
4. Jatkuva murehtiminen
5. Jännittyneisyys
6. Väsymys
7. Hengenahdistus
8. Sydämentykytys
9. Hikoilu
10. Vapina
11. Suun kuivuminen
12. Huimaus tai pyörryttävä olo
13. Pahoinvointi, ripulointi tai vatsavaivat
14. Kuumotus tai vilun väristykset
15. Nielemisvaikeudet tai ”pala kurkussa”
16. Keskittymisvaikeuksia
17. Univaikeuksia
18. Ärtyneisyys
19. Ahdistavien paikkojen välttäminen
20. Pelko- ja katastrofiajatukset

Mistä ahdistus voi johtua?

Olen sairastanut vajaa 10 vuotta sitten yleistyneen ahdistuneisuushäiriön, paniikkihäiriön, keskivaikean masennuksen sekä kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta. Aiemmat mielenterveyden ongelmat altistivat minut synnytyksen jälkeisille häiriöille. Minun synnytykseni oli traumaattinen. Sen seurauksena minulle diagnosoitiin traumaperäinen stressihäiriö (PTSD), johon sairastuu 1-3 % synnyttäjistä. Noin 10 % synnyttäjistä kokee synnytyksen traumaattisena.

PTSD:n takia koin muun muassa voimakasta ahdistusta. Myöhemmin minulle diagnosoitiinkin lisäksi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko, jotka puhkesivat synnytyksen seurauksena uudelleen.

Ahdistukseni taustalla oli syvä turvattomuuden kokemus, joka on saanut alkunsa omasta varhaislapsuudestani ja vahvistunut myöhempien vaikeiden elämänkokemusten, kuten puolisoni itsemurhan ja vaikean kohdunulkoisen raskauden myötä.

Vanhemmuus nosti uudella tapaa pintaan nuo aiemmat kokemukset.

Lapsuuden kodissani oli epävakaa ympäristö, joka juonsi juurensa ylisukupolvisista traumoista. Mietin pitkään, millainen vanhempi minusta tulee. Toimisinko, kuten oma vanhempi. Pelkäsin, millaisia tyydyttämättömiä tarpeita vanhemmuus voisi tuoda esiin. Halusin, että sukupolvien taakka päättyy minun kohdallani.

Sain 10 vuotta sitten vaikean kohdunulkoisen raskauden, jolloin en saanut terveydenhuollolta apua, kun hätä oli suurin. Vuosin sisäisestä 1,5 litraa verta, ja myöhemmin lääkäri sanoi, että hengenlähtö oli lähellä. Tämä kokemus lisäsi paitsi turvattomuutta mutta myös epäluottamusta terveydenhuoltoa kohtaan, joka toki vaikutti niin odotusaikaan, synnytykseen kuin sen jälkeiseen aikaan. En osannut luottaa, että saan apua.

Kannan ytimessäni myös voimakasta häpeän kokemusta. Minussa istuu tiukasti uskomus, että en ole riittävä. Janoan jatkuvaa varmistelua siitä, että kelpaan ja että minusta tykätään. Olen kompensoinut häpeää vaativuudella. Olen ollut kova ja armoton itseäni kohtaan. Tällaisella pohjalla olen imenyt itseeni kaikki vanhemmuuden vaateet, odotukset ja paineet. Verrannut itseäni muihin vanhempiin.

Minun ahdistukseni juurisyyt ovat aika yleisiä. Kun kysyin seuraajiltani, tunnistavatko he, mistä heidän ahdistus on peräisin, vastauksissa korostuivat eniten juuri oman lapsuuden vaikeat ja traumaattiset kokemukset. Myös vaikea odotusaika, synnytys sekä vanhemmuuden paineet näkyivät vastauksissa.

Äidit kertovat, mistä heidän ahdistus johtuu:

1. Lapsuuden traumat
2. Kohtukuolema
3. Ongelmat raskaudessa
4. Vauvan huono vointi, jota terveydenhuolto ei uskonut
5. Lapsen synnynnäinen sydänsairaus
6. Lapsen syntyminen hätäsektiolla. Tapahtuneen jälkeen ei saanut tukea käsittelyyn.
7. Vaikea synnytys
8. Tunteiden vähättely (lähipiiri ja terveydenhuolto)
9. OCD
10. Aiemmat traumakokemukset
11. Reippaan tytön lapsuus = täytyy olla reipas äiti
12. Yksin pärjäämisen eetos
13. Oman äidin kuolema
14. Hormonit
15. Vähäiset unet
16. Alhainen ferritiini
17. Jaksaminen ei riitä eikä saa apua

Tunnistatko sinä, mitä sinun ahdistuksen taustalla on? Mitkä ovat oireidesi juurisyyt?

Miten ahdistus voi näkyä vanhemmuudessa?

Voimakas menetyksen pelko

Minulla ahdistus heijastui niin odotusaikaan kuin äitiyteen. Pahimpana oli menetyksen pelko. Pelkäsin hysteerisesti, että lapsi viedään minulta pois ja hän kuolee, jos en ole valppaana. Saatoin mennä tolaltani vaikka siitä, että lapsella oli kylmät kädet. Sormiruokailu tuntui aivan järjen vastaiselta! Miksi tarkoituksella riskeeraisin lapseni henkeä?

Suhteen muodostuminen lapseen

Olin aluksi turta lasta kohtaan. Hän tuntui vieraalta. Tunteeni on tavallinen. Näin kertoo raskauksiin ja synnytyksiin erikoistunut psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Riikka Airo Ylen artikkelissa, joka käsittelee äitien synnytyksen jälkeisiä tunteita. Airon mukaan mieli ei ehkä ole ehtinyt mukaan tapahtuneeseen. Olo voi olla hämmentynyt, poissaoleva ja epätodellinen, jopa välinpitämätön.

Ylen artikkeli kertoo, että tutkimuksen mukaan noin puolet vastasynnyttäneistä äideistä voi tuntea vierastavansa vauvaansa. Minä kuuluin heihin. Minulle oli muodostunut mielikuva vauvasta raskauden aikana ja kun hän syntyi, hän tuntui vieraalle. Suhde ja yhteys lapseen muodostui hiljalleen.

Täytyy olla 110 % läsnä

Syytin itseäni epäonnistuneesta synnytyksestä ja pelkäsin niin paljon, että vanhempani toimintamallit aktivoituvat, että suoritin äitiyttä ja yritin olla läsnä koko ajan. En suostunut puhumaan edes puhelimessa ystävälleni, jos olin vauvan kanssa. Tämä eristi minua entisestään ja teki yksinäisemmäksi.

Hermot menivät herkästi

Olin täynnä vihaa. Pintaan puski käsittelemätöntä kiukkua omasta varhaislapsuudestani, jolloin en ollut voinut ilmaista aggression tunteita turvallisesti. Erityisesti ruokailu-, nukutus- ja siirtymätilanteet ovat olleet minulle vaikeita koko vanhemmuuden ajan. Hermoni saattavat mennä herkästi ja tunnen vihaa jopa lastani kohtaan. Se taas herättää syyllisyyttä.

Jatkuvana vertailu muihin vanhempiin 

Vastasyntyneen vanhempana olin epävarma enkä luottanut itseeni. Vertailin jatkuvasti itseäni muihin. Minua ahdisti mennä leikkipuistoon tai vauvauintiin muiden tarkkailtavaksi. Koin kaikki muut äidit paljon rennompina, itsevarmempina ja parempina äiteinä.

Käperryin neljän seinän sisälle

Ahdistus sai minut jäämään neljän seinän sisälle. Jossain kohtaa vauvavuotta olin niin ahdistunut, että jännitin jopa läheisimpien ystävieni tapaamista. Kädet hikosivat ja takeltelin sanoissani. Sosiaalisten tilanteiden pelko iski aivan uudella voimalla. Pahimmillaan en uskaltanut mennä edes lähikauppaan, saati lähteä vauvan kanssa bussiin tai kaupungille.

Ahdistus ahdistuksesta

Aloin lopulta ahdistua ahdistuksestani. Pelkäsin ja pelkään edelleen sitä, millaiset vaikutukset minun ahdistuneisuudellani on lapseeni. Miten vauvavuosi on vaikuttanut häneen? Hän on herkkä lapsi, joka esimerkiksi pelkää lukuisia ääniä ja on uusissa tilanteissa hyvin vetäytyvä ja arka. Ruoskin tästä itseäni ja mietin, että minä olen aiheuttanut lapseni pelot ja jännitykset synnytyksessä ja vauvavuotena omalla pahoinvoinnillani.

Myönteisten tunteiden kokemisen vaikeus

Ahdistuksen takia on vaikea heittäytyä hyvään. Ahdistus pitää jatkuvasti virittyneenä ja takaraivossa nakuttavat kaikki mahdolliset uhkakuvat ja ajatus, että jos nyt höllään, mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu, kun en ole valppaana. Tämä jatkuva virittyneisyys voi haitata kiintymyssuhdetta. Pelko kiintymyssuhteen vaarantumisesta taas lisää ahdistusta ja syyllisyyttä. Kielteinen kehä on valmis.

Mitä ahdistuksen käsittely on minulle antanut?

Ahdistus sai oloni niin sietämättömäksi, että hain siihen apua heti vauvavuoden alussa. Pääsin psykoterapiaan ja löysin vertaistukea. Aloin kyseenalaistaa uskomuksiani ja ymmärtää ahdistukseni syitä. Vahvistin kehon ja mielen yhteyttä, opettelin tunnistamaan, kokemaan ja ilmaisemaan tunteitani ja tarpeitani. Harjoittelen yhä sitä, että niissä ei ole mitään hävettävää.

Olen saanut korjaavia kokemuksia ja löytänyt myötätuntoa itseäni kohtaan. Useimmiten uskon, että olen riittävän hyvä vanhempi. Olen hyväksynyt, että välillä teen virheitä ja yhteys lapsen kanssa katkeaa, mutta sen voi sitten korjata.

Lisäksi olen harjoitellut itsehoitokeinoja. Osa niistä on vakauttanut, lisännyt turvaa ja luottamusta helpottaen pidempiaikaista ahdistuksen kokemusta, kun osa taas on auttanut akuuttiin ahdistukseen esimerkiksi paniikkikohtauksen tai jännityksen aikana. Olen kokenut, että erityisesti keholliset työkalut toimivat minulle. Kun keho rauhoittuu, mielessä kierrokset laskevat ja maadoitun nykyhetkeen.

Kun olen löytänyt keinoja käsitellä ahdistustani, vanhemmuuteen on tullut enemmän tilaa ilolle, onnelle, turvalle, rakkaudelle. Uskaltaudun pysähtymään hyvän äärelle.

Mikä minun ahdistukseeni auttaa?

Turvapaikka

Kun minua ahdistaa, kohtaan itseni kuin parhaan ystäväni. Laitan käden rinnalleni, suljen silmät ja kuvittelen mieleeni turvapaikkani. Sanon itselleni, että minulla ei ole mitään hätää, olen turvassa. Voit kuunnella turvapaikkaharjoituksen täältä.

Hengitys

Yksinkertaisin hengitysharjoitus on pidentää uloshengitystä.

Voimakas aistiärsyke

Paniikkikohtauksen aikana hengityksen lisäksi minua maadoittaa nykyhetkeen voimakkaat aistiärsykkeet. Voin huuhdella kasvot kylmällä vedellä tai laittaa pastillin suuhun.

5-4-3-2-1-harjoitus

Tämä harjoitus vie huomion pois itsestä. Nimeän ensin viisi asiaa, jotka näen ympärilläni. Sitten nimeän neljä asiaa, jotka voin tuntea. Esimerkiksi tuolin, jolla istun. Seuraavaksi nimeän kolme asiaa, jotka voin kuulla. Kaksi asiaa, jotka voin haistaa. Lopuksi nimeän yhden asian, jonka voin maistaa. Jos lähettyvillä ei ole mitään maistettavaa (kuten sitä pastillia), mietin jotain tuttua makua.

Koskettaminen

Silitän tai kevyesti taputtelen kehoni rajat läpi. Se kertoo minulle, että olen tässä, en ole hajoamassa. Tai sitten silitän koiraani tai halaan puolisoani.

Kehon jännitys

Tämä on tämän hetken suosikkiharjoitukseni ja tehoaa nopeasti! Vedän henkeä sisään, pidätän hengitystä ja samalla yritän jännittää jokaisen lihaksen kehossani. Muutaman sekunnin päästä hengitän rauhallisesti suun kautta ulos, vapautan jännityksen, ravistelen kehoa ja kävelen muutaman askeleen. Toistan tämän yleensä kolme kertaa.

Perhoshalaus

Varsinkin ennen jännittäviä tilanteita tykkään rauhoittaa kehoa perhoshalauksella. Ristin käteni rintakehälle ja taputtelen rintakehää vuorotellen rauhalliseen tahtiin.

Voit katsoa videon harjoituksesta täältä.

Ahdistuksen hyväksyminen

Tunne menee ohi. Mikään tunne ei jää päälle ja tiedän, että sen välttely ei auta, se vain kasvaa ja lisää ongelmia. Kohdatessa tunne hetkeksi kasvaa, istun sen kanssa ja lopulta se laimenee. Yksikään paniikkikohtaus ei ole koskaan jäänyt päälle. Sen pois työntäminen tuo yleensä paljon enemmän ja pidempiaikaista tuskaa. En kuole ahdistukseen, vaikka se saattaisi sillä hetkellä tuntua siltä. Muistutan tästä itseäni tunteen pyörityksessä.

Mielenterveystalolla on ahdistuksen omahoito-ohjelma, jossa on lisää erilaisia työkaluja.

Mistä ahdistukseen saa apua?

Ethän jää ahdistuksen kanssa yksin. Apua kannattaa hakea ajoissa, jotta voit myös nauttia ja iloita vanhemmuudesta ja rakentaa rauhallisesti suhdetta vauvaan.

Puhu kumppanille, läheisille ja ystäville. Mutta joskus voi olla helpompi puhua jonkun ulkopuolisen kanssa. Ensi- ja turvakotien liiton palvelut tarjoavat matalan kynnyksen apua, kuten vauvaperheille suunnatun chatin. Juttelu chatissa voi jo riittää ja tuoda kokemuksen nähdyksi ja kuulluksi tulosta.

Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa muun muassa seuraavia palveluita, joista sinulle voisi olla apua:

1. Vauvaperhe.fi-sivustolta löydät monipuolisesti tietoa vauvaperheen arkeen ja elämään sekä palveluita, joissa voit puhua kokemuksistasi ja tavata samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia.
2. Vauvaperhe-chatissa voit keskustella ammattilaisen kanssa luottamuksellisesti ja saada tarvittaessa ohjausta oman paikkakuntasi vauvaperheille suunnattuihin palveluihin. Chat on auki arkisin klo 12-18 ja lauantaisin klo 14-17. Löydät sen osoitteesta vauvaperhe.fi.
3. Jos ahdistus pitää sinua otteessaan ja/tai vauva ei nuku, liiton Baby blues -työntekijä voi auttaa esimerkiksi katkaisemaan unettomuuden kierteen tai tuoda helpotusta vauvan itkuisuuteen. Voit puhua työntekijän kanssa puhelimitse tai tavata kasvotusten. Palvelu on maksutonta ja yhteyttä voi ottaa nimettömänä.

Lähteet: Integrum Institute for Cognitive Therapies Finlandin opintomateriaalit, Duodecim: Traumaattisesta synnytyksestä toipuminen

Kuvat: Eva-Liisa Orupõld