Leimahduksen jälkeen tuli arvaamaton, pidättelemätön raivo. Yleensä se purkautui tavaroihin. Kuului korkea pamahdus, ja välioven lasi helähti pieninä siruina lattialle. Sitten tuli kaikkein pelottavin vaihe: Hän alkoi pakata kassiaan, jonka päälle lysähdin ja anelin jäämään. “Älä tee sitä, älä tapa itseäsi, älä jätä minua yksin”, uikutin. Hän veti kassinsa ovelle minun yhä roikkuessa siinä. Hetkessä hän oli poissa.

Aamuun mennessä hän tuli takaisin kotiin. Kassin sijaan roikuin hänessä ja olin kiitollinen, että hän ei ollut taaskaan toteuttanut uhkaustaan. Silmät olivat jälleen hänen. Sellaiset lempeän rakastavat. Nyt hän oli se, joka aneli anteeksiantoa. Joka kerta hän lupasi, että tämä oli viimeinen kerta. Sanoi haluavansa muuttua. Ja minä halusin uskoa. Rakkaus ja toivo olivat tulleet käväisemään pelon paikalla.

Henkinen väkivalta alkaa vähitellen

En tuolloin tiennyt, mitä henkinen väkivalta on. Tiesin vain, että minua pelotti olla kotona. Minulla oli jatkuvasti tuntosarvet pystyssä, joilla yritin tunnustella ilmaa – oliko syytä pelkoon vai ei?

Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin, ymmärrän, että juuri tuo painostava ilmapiiri oli selkein merkki henkisestä väkivallasta. Kuten Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntija Tuulia Kovanen tiivistää: sellainen teko tai toiminta, joka aiheuttaa pelkoa tai ahdistusta kokijassa, on usein väkivaltaa.

On tyypillistä, että henkinen väkivalta alkaa vaivihkaa. Siksi sitä on niin vaikea tunnistaa. Näin se oli minunkin parisuhteessa. Kerron kokemuksistani, koska toivon sen auttavan tunnistamaan, että ehkä sinäkin koet väkivaltaa. Halusin tehdä tämän yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton kanssa, jotta osaan ohjata sinut tai läheisesi avun piiriin.

Puolisoni oli aluksi maailman hurmaavin. Kukaan ei ollut koskaan huomioinut minua niin paljon. Hukuttanut rakkauteen. Näkyväksi tulemista janoava, epävarma ja kelpaamattomuutta sisällään kantava parikymppinen on helppo sokaista.

Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntijan Riina Karjalaisen mukaan joskus tekijä selittää väkivaltaa sillä, että hän vain välittää niin paljon, että haluaa tietää, missä toinen liikkuu tai haluaa siksi viettää kaiken ajan toisen kanssa. Varsinkin suhteen alussa tällainen käytös voi tuntua jopa imartelevalta. Niin minäkin koin. Voinko olla todella niin ihana, että olen toiselle koko elämä?  

Hyvin intensiivisen alun jälkeen aika nopeasti mieleeni hiipi kuitenkin ajatus, että kaikki ei taida olla hyvin. Valheellisiin kulisseihin alkoi tulla säröjä. En kuitenkaan kyennyt enää tekemään mitään. Olin jo koukussa.

Henkinen väkivalta murentaa itsetuntoa huomaamatta. Salakavalasti sitä on täysin nujerrettu. Aina tilanteet kääntyivät niin, että minä koin syyllisyyttä. Kun on aikansa kuunnellut vähättelyä, mitätöintiä ja valheita, alkaa itse uskotella todella vakuuttavasti itselleen, että eihän se nyt ollut niin vakavaa. Sinä vain kuvittelit, ylireagoit tai ymmärsit väärin. Taisit kuitenkin hieman provosoida? Eihän se nyt muuten olisi. 

Karjalaisen mukaan väkivallan tekijät ovatkin hyviä syyllistämään ja manipuloimaan. Aloin myös uskoa, että en pärjäisi ilman häntä tai hän ilman minua. Ajattelin, että minun tehtäväni on pelastaa hänet. En nähnyt ulospääsyä.

Usein väkivallan tekijä voi olla myös ulkopuolisten mielestä hurmaava. Se saa todellisuuden horjumaan ja sitä kyseenalaistaa oman uskottavuutensa. Kun kukaan muu ei näe, mitä kotona tapahtuu, onko se edes totta? Myös käsitys normaalista muuttuu. Väkivallasta tulee normaalia.

Mitä henkinen väkivalta on?

Henkinen väkivalta voi olla muun muassa arvostelua, nimittelyä, halveksuntaa, mitätöintiä, vähättelyä, alistamista, kontrollointia ja eristämistä, voimakasta mustasukkaisuutta, tavaroiden hajottamista, kotieläinten vahingoittamista, uhkailua esimerkiksi itsemurhalla tai fyysisellä väkivallalla, mykkäkoulua, asioiden hoitamisen laiminlyöntiä eli tekijä jättää auttamatta tai vaikka hakematta lääkkeitä, jos toinen ei pysty.

Minä olen ollut kahdessa parisuhteessa, joissa molemmissa oli henkisen väkivallan lisäksi fyysistä väkivaltaa. Onkin tyypillistä, että lähisuhdeväkivallassa ilmenee monia muotoja, ja henkinen väkivalta jää niiden alle piiloon.

Lisää tietoa väkivallan muodoista löydät täältä.

Henkistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa myös yhteiskunnallisten syiden vuoksi: se ei ole Suomessa rikos. Syytä olisi jo siksi, että Valtioneuvoston julkaiseman tutkimuksen mukaan henkisen parisuhdeväkivallan suorat lisäkustannukset terveydenhuollolle on 860 miljoonaa euroa vuodessa. Fyysisen väkivallan puolestaan 150 miljoonaa euroa.

En ole kokemukseni kanssa yksin, sillä Suomi on naiselle pelottava maa. Valtioneuvoston julkaiseman tutkimuksen mukaan joka toinen suomalainen nainen on jossain elämänsä vaiheessa kokenut parisuhdeväkivaltaa. Lukuisat tilastot ja tutkimukset vahvistavat sitä, että väkivallan uhriksi joutuu useimmiten nainen. Kaikkein karmaisevin tieto on, että parisuhteessa olleista 16-17-vuotiaista tytöistä 45 % on kokenut parisuhdeväkivaltaa. Mistä tämä kaikki johtuu? Miksi väkivalta on Suomessa näin yleistä?

Mistä henkinen väkivalta voi johtua?

Minun henkilökohtaiselle toipumisprosessille on ollut tärkeää ymmärtää, mistä väkivaltainen käytös voi johtua. Tällöin on ollut helpompi päästää irti syyllisyydestä ja ajatuksesta, että minussa olisi jotain vikaa. En tehnyt mitään ansaitakseni väkivaltaa, vaan syy on tekijässä. Toisaalta meidän on tärkeää yhteiskunnallisesti ymmärtää, miksi Suomi on niin väkivaltainen maa, jotta tilannetta voidaan muuttaa.

Ensi- ja turvakotien liiton Karjalainen kertoo, että väkivaltaisen käytöksen juurisyitä voivat olla esimerkiksi omat lapsuuden kokemukset ja koettu ylisukupolvinen väkivalta, kyvyttömyys ja keinottomuus puhua omista tunteista ja ilmaista niitä sekä häpeä ja kelpaamattomuuden kokemus. Osalla tekijöistä on halu käyttää valtaa ja kontrolloida toista tavalla tai toisella. Päihteiden käyttö ei ole syy, mutta se laskee kynnystä käyttää väkivaltaa ja riitatilanteet voivat kärjistyä.

Se, miksi minä olen päätynyt väkivaltaisiin parisuhteisiin, selittyy samoilla syillä. Olen kasvanut väkivallan ja epävakauden keskellä ja oppinut, että väkivallan käyttö on hyväksyttyä. Väkivallan aiheuttamasta turvattomuudesta on tullut tuttua, ja tutusta turvallista. 

Turvattomuus on turhan tuttua liian monelle meistä. Väestötutkimuksen mukaan 16–74-vuotiaista suomalaisista lapsuusajan lähisuhdeväkivaltaa 65 prosenttia.

Karjalainen kertoo, että Ensi- ja turvakotien liiton kyselyn mukaan, lapsina väkivaltaa kokeneet naiset ovat kuvailleet lapsuuttaan niin, että väkivallan myötä oma elintila kaventui. Piti olla näkymätön.

Tunnistan tämän täysin. Katseen alla olo on pelottavaa, jopa vaarallista, joten turvallisinta on olla näkymätön. Niellä omat tunteet ja tarpeet ja mukautua aistittuun ilmapiiriin. Niin voi ehkä pysyä turvassa. Tämä opittu malli seuraa sitten myöhempiin ihmissuhteisiin.

Mitä henkinen väkivalta aiheuttaa?

Tässä jutussa kuvailemani suhde päättyi lopulta puolisoni itsemurhaan. Viimeisenä tekonaan hän syytti minua itsemurhastaan. Kokemus oli äärimmäisen traumaattinen ja suisti elämäni raiteiltaan. Sairastuin masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöihin. Teosta on aikaa yli 10 vuotta, mutta korjaan jälkiä osin yhä edelleen, ja siksi en ole täysin tunnistanut väkivallan seurauksia kuin vasta hiljattain.

Väkivallalla on koko elämään vaikuttavia seurauksia. Se jättää jälkensä niin kehoon kuin mieleen. Minussa se vahvisti lapsuudessa koettua turvattomuutta ja häpeää. En uskaltanut luottaa ihmisiin. Uskoin, että kaikki kohtelevat lopulta kaltoin. Enkä kehdannut juurikaan puhua kokemastani. Pakenin kokemaani ja tunteitani paitsi työhön myös päihteisiin ja irtosuhteisiin.

Omanarvontuntoni oli olematon. Minusta oli tullut pelokas, arka ihmisraunio. Yhteys omiin tunteisiin, tarpeisiin ja tahtoon oli hukkunut.

Totuin siihen, että kehoni on jatkuvasti ylivireä, kuin valppaana vaaralle. Kärsin muun muassa univaikeuksista, jatkuvista päänsäryistä ja vatsavaivoista. Minuun kohdistunut aggressio ja oma, padottu aggressio, jota en ollut koskaan uskaltanut ilmaista, kääntyi sisäänpäin itsetuhoisuutena. Ylisuoritin ja kontrolloin elämääni. Mitä tiukemmin langat olivat käsissäni ja pystyin ennakoimaan huomista, sitä turvallisemmaksi oloni koin. 

Olen oppinut vasta nyt, 33-vuotiaana, miltä aito turvallisuus oikeasti tuntuu kehossa ja mitä se tarkoittaa elämässä. Mitä kaikkea se mahdollistaa ja miten paljon se vaikuttaa minuun. Aiemmin olen taistellut turvallisuutta vastaan. Se on ollut tuntematonta eli pelottavaa. Kun tapasin 10 vuotta sitten nykyisen puolisoni ja lapseni isän, työnsin häntä väkisin pois. Yritin provosoida lyömään. Olin varma, että se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin enkä halunnut joutua odottamaan. Kun sitä ei tapahtunut eikä edes uhkaavaa tunnetta tullut, olin ihmeissäni. Voiko ihmissuhde olla myös tällainen? Hän on ihminen, joka on näyttänyt minulle turvan.

Nyt vaalin turvallisuutta niin itsessäni kuin perheessäni. Koen, että se on kaikkein tärkein asia, jonka voin lapselleni antaa. Turva sisältää kaiken: rakkauden, lohdun, lämmön, yhteenkuulumisen – ja kaikkein tärkeimmät tarpeet eli näkyväksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksen.

Koen, että olen kasvanut turvattomasta lapsesta turvalliseksi vanhemmaksi.

Miten henkisestä väkivallasta voi toipua?

Väkivallasta ei toivu hetkessä. Minä en ole toipunut vieläkään. Mutta sille tielle kannattaa lähteä.

Itse ajattelen, että toipuminen jakautuu kahteen osa-alueeseen: sisäiseen ja ulkoiseen. Sisäisesti kaikkein tärkeintä minulle on ollut oman aggression löytäminen ja omien rajojen asettaminen ja niissä pysyminen, sisäisen turvallisuuden löytäminen, itsetunnon ja -tuntemuksen vahvistaminen, itsemyötätunnon harjoittelu ja häpeän purkaminen. Aloin selvittää, kuka oikeastaan olen, jos en pelkää?

Ulkoisesti kaikkein tärkeintä ovat olleet korjaavat ihmissuhteet: terapeutti on ollut korvaamaton rinnallakulkija tällä matkalla. Nykyinen, elämäni ensimmäinen turvallinen parisuhde. Ystävät, joiden kanssa uskallan olla haavoittuvainen. Lapseni, joka on motivoinut minua pysäyttämään ylisukupolvisen taakan ja opettanut minulle, kuinka puhdasta rakkautta maailmassa voikaan olla. Hänen avulla olen myös voinut tarjota itselleni hoivaavaa vanhemmuutta.

Ensi- ja turvakotien liiton vuonna 2019 teettämän kyselyn mukaan väkivaltaa kokeneita on auttanut toipumisessa noiden minun mainitsemieni asioiden lisäksi omien arvojen nimeäminen ja niihin kiinnittyminen, omien unelmien vaaliminen, vertaistuki, luonto, merkityksellinen työ ja liikunta.

Muista, että koskaan ei ole liian myöhäistä hakea apua. Sinulla on oikeus turvalliseen elämään.

Mistä apua?

1. Jos tarvitset apua juuri nyt, soita yleiseen hätänumeroon 112!
2. Turvakoti: Kriisitilanteessa kannattaa hakeutua turvakotiin. Sinua lähinnä olevan turvakodin tiedot löydät täältä.
3. Avopalvelut: Jos kyseessä ei ole akuutti hätä, saat apua väkivaltatyön avopalveluista. Niihin voi hakeutua myös turvakotijakson jälkeen ja vaikka väkivallan kokemisesta olisi jo vuosia. Löydät täältä listauksen Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten tarjoamista avopalveluista.
4. Nettiturvakoti.fistä löydät kattavasti tietoa muun muassa auttavista tahoista, väkivallan muodoista ja kuinka väkivallan voi tunnistaa. Täältä löydät lisää tietoa väkivallan kokeneille.
5. Oletko kohdellut läheisiäsi väkivaltaisesti? Oletko aiheuttanut uhkaavan ilmapiirin ja pelottanut puolisoasi, lapsiasi tai muita läheisiäsi? Täältä löydät apua väkivaltaa käyttäneille.

Blogipostausta varten on haastateltu Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntijoita Tuulia Kovasta sekä Riina Karjalaista.

Kuvat: Eva-Liisa Orupõld

Lue kirjoittamiani lehtijuttuja aiheeseen liittyen:

”Ajattelin, että olen syyllinen mieheni itsemurhaan”

“Mieheni uhkaili itsemurhalla ja lopulta toteutti sen” – Mitä tehdä, jos läheinen uhkaa tappaa itsensä?

Masennuksen taustalla on yleensä 4 tyypillistä syytä – montako tunnistat?

Olen Tukholman lähistöllä sijaitsevassa kylpylä Yasuragissa. Olemme puolisoni kanssa täällä nyt toistamiseen. Viime kerrasta on kolmisen vuotta aikaa. Hurahdimme silloin paikkaan täysin ja vannoimme tulevamme takaisin. Puolisoni täytti keväällä 30 vuotta, ja matka on hänen syntymäpäivälahjansa. Ohi lipuu Silja Line. Puiden lehdet kahisevat sateesta. Kuulen sen enkä oikeastaan mitään muuta. Altaissa pötköttelee meidän tavoin muitakin kylpijöitä, mutta käynnissä on 30 minuutin hiljaisuus, jonka aikana ei saa jutella.

Hiljaisuus on herkkua korvilleni. Tätä varten tänne on tultu.

Vierailu Yasuragissa ei ollut sitä, mitä odotin

Elämä esikoisen kanssa on yhtä ensimmäistä kertaa. Nyt koimme puolisoni kanssa ensimmäisen ulkomaanmatkamme vanhempina ilman lasta. Matka oli myös pisin aika erossa lapsestamme, yhteensä neljä yötä.

Minulla oli kovat odotukset matkastamme. Odotin, että menemme Yasuragiin keskustelemaan syvällisesti ja purkamaan niitä tunteita, joita arjessa emme ole ehtineet tai jaksaneet jakaa, mutta toisin kävi.

Sainkin leikkisää yhdessä oloa, paljon naurua ja kepeyttä. Rentouttavaa rauhoittumista, hiljentymistä ja sisäänpäin kääntymistä. Omaa kehon ja mielen kuuntelua.

Yllätyin myönteisesti, että nyt ei ollutkaan tarvetta pohdinnalle, puimiselle ja parantamiselle. Olemme ilmeisesti aika hyvin järjestäneet sellaiselle kohtaamiselle aikaa arjessa eikä tunteita tai tarpeita ollut patoutunut. Pystyi vain päästämään irti ja heittäytymään ihanaan kuplaan.

Kun arjessa pyörittää niin montaa palikkaa, kuten kotia, töitä, opiskeluja, kirjaa, lasta, harrastuksia, ystäviä, parisuhdetta, oli äärettömän vapauttavaa, kun nyt ne kaikki roolit riisuttiin hetkeksi harteilta. Ihan kirjaimellisesti kun jätimme omat vaatteemme kaappiin ja puimme koko vierailun ajaksi Yasuragin antamat yukatat, uimapuvut ja tossut. Kakofonia vaikeni ja kuulin aidosti itseni ja mitä kaipaisin. Menimme täysin mielitekojemme mukaan: kylpyyn, saunaan, kävelylle mäntymetsään, syömään, teelle, lukemaan, lepäämään…

Kun luin Yasuragin illallisravintolassa pitkää ja niin herkullisen kuuloista listaa, tajusin, että olen taas löytänyt intuitioni ja haluan luottaa siihen. Olen aina ollut huono tekemään päätöksiä. Jään vatuloimaan ja jälkikäteen mietin, että olisi sittenkin pitänyt valita toisin. Mutta intuitiota kuunnellessa olen aina rehellinen ja oikeassa itselleni. Se koskee niin pieniä asioita, kuten ruoan valitsemista listalta (otin kalaa, koska mieleni tarttui siihen ensimmäisenä, en pettynyt, se oli täydellistä) kuin isoja elämänvalintoja, kuten alanvaihtoa (tässä aika akuutisti päällä nämä kelat).

Kahden vuorokauden hiljentyminen auttoi löytämään ääneni. Ei ihan pieni juttu.

Yasuragi tarjoaa seesteisyyttä arkikaaoksen keskelle

Sellaista seesteisyyttä ja rauhaa, jota Yasuragissa koin, en ole kokenut missään muualla. Ihan aidosti! Nytkin kun kirjoitan tätä tekstiä, herkistyn, koska tuo kokemus oli vain niin voimakas ja ihana.

Majoitumme Yasuragiin kahdeksi yöksi. Ensimmäisellä kerralla olimme yhden yön ja jäimme haaveilemaan pidemmästä ajasta, jotta saisimme rauhassa kokea paikan tunnelmaa, lillua ruttuisina ulkoaltaisssa ja myös hyödyntää kylpylän tarjoamaa ohjelmaa. Kävimmekin toisena päivänä pötköttelemässä ihanassa äänimaljahoidossa.

Ikimuistoisin hetki majoituksen aikana oli se, kun luimme kirjaa oleskelutilan lepotuoleissa, jotka keinuivat tyynnyttävästi. Arjessa lukeminen on ollut lapsen synnyttyä sitä, että luen illalla sängyssä pari sivua ja sammun. Nyt sain uppoutua kirjan maailmaan, lepuuttaa välillä silmiä valtavista ikkunoista avautuvassa maisemassa, hörppiä teetä ja syödä juuri täydellisen kypsyistä ananasta. Fun fact: Malesian Langkawi on Yasuragin lisäksi meidän ikimuistoisimpia matkojamme ja sielläkin kaikkein voimakas muisto on se, kun luimme päivän kirjoja altaalla ja söimme tuoreita hedelmiä.

Koska kaikki on ennalta puolestani järjestetty, voin huoletta vajota kuplaan. Minun ei tarvitse suunnitella mitään! Kuinka harvinaista omassa arjessa, jossa metatyö eli jatkuva suunnittelu, ennakointi ja organisointi on jatkuvasti läsnä ja kuormittamassa. Mutta ei nyt. Koska olemme kylpylän tarjoamassa asussa koko vierailun ajan, minun ei tarvitse suunnitella edes pukeutumista. Ruokailuajatkin on sovittu etukäteen.

Valitse unelmiesi elämys

Jos matkustat kesällä Tukholmaan, suosittelen sukeltamaan Yasuragin lempeään lämpöön vaikka päivävieraana. Voit valita joko aamupaketin, johon sisältyy kylpemisen lisäksi lounas, tai iltapaketin, johon sisältyy kolmen ruokalajin illallinen.

Tai panosta ja yövy hotellissa yö tai pari. Omalla kokemuksellani sanon, että jos haluat kunnon irtioton ja hyödyntää kunnolla Yasuragin tarjoamia palveluita, ole kaksi yötä. Yöpymiseen kuuluu illallisen lisäksi runsas aamiainen. Lisäksi kylpylän oleskelutilassa on tarjolla kaikille tee- ja hedelmäbuffet. Yöpymisen hinnat vaihtelevat ajankohdasta ja vierailun kestosta riippuen noin 130-400 euron välillä.

Yasuragi on suunnattu aikuisille ja suurin osa vieraista on pariskuntia tai pieniä naisporukoita. Vanhemman kanssa mukaan pääsee kuukaudesta riippuen yli 13- tai 16-vuotiaat. Erikseen ilmoitettuina aikoina myös pienemmät lapset ovat tervetulleita. Puhuimmekin puolisoni kanssa, että seuraavaksi voisimme mennä koko perhe ja näyttää lapselle pienen palan paratiisia. Saattaisi olla hieman eri meno kuin meidän hiljaisuuden retriitissä :D

Huoneet

Yasuragissa jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu niin huoneissa kuin yleisissä tiloissa. Yksityiskohdat luovat harmonisen ja rauhallisen yhdistelmän. Sisustus on minimalistinen, kylmää betonia ja lämmintä, tummaa puuta yhdistelevä. Olen sisustanut kotimme hotellikokemusteni perusteella: Langkawin aasialainen villa näkyi kodissamme vuosia, viimeiset kolme vuotta sisustus on saanut inspiraationsa juurikin Yasuragista ja hakeutunut minimalistisempaan suuntaan, skandinaavisuutta ja japanilaista henkeä yhdistellen.

Majoitumme Junior Suitessa, jossa ehkä övereintä oli valtava, puinen kylpyamme, josta oli uskomattomat näköalat saaristoon. Huone oli rakennettu osin portaikon ylle ja hassu korotus oli hyödynnetty tekemälle tasanteen päälle oma, pieni joogahuone. Junior Suitessa on myös parveke, jolta voi myös ihailla upeita maisemia, sekä matala sänky, joka lepää tatamilla.

Huoneluokkia on kuusi: Standardista yksityiseen villaan. Tutustu huoneisiin täällä.

Kylpylä

Ennen allasosastolle astumista täytyy toki peseytyä. Se tehdään japanilaisen kylpyläperinteen mukaisesti pienillä puujakkaroilla istuen. Vettä valutetaan hanoista puusankoon, johon upotetaan pieni pyyhe ja sillä voi putsata kehoa. Sangosta vesi kaadetaan suoraan päälle.

Ensimmäisellä kerralla kun astuin allasosastolle, henkeni lähes salpaantui. Niin vaikuttunut olin. Kylpyläosastoa hallitsee karkea betoni, mutta sitä on pehmennetty puurimoin, koristeellisella katolla ja koko seinän kokoisilla ikkunoilla, joista ympäröivä luonto tulvii sisään. Allasosastolla on suuri allas, jossa lillua ja pulikoida sekä jalkakylpy, poreallas, kylmävesiallas sekä matala kallioallas. Lisäksi tiloissa on kolme saunaa. Kuiva sauna, suolahöyrysauna sekä ulkona tavallinen sauna, josta voi pulahtaa viereiseen kylmäaltaaseen. Ulkoa löytyy myös suosikkini eli höyryävän kuumat ulkoaltaat.

Puhelimen käyttö on kielletty kylpylässä. Monilla niitä kuitenkin näkyi erityisesti yleisissä tiloissa ja ravintoloissa. Mutta jos haluaa oikeasti irtaantua arjesta, suosittelen jättämään puhelimen huoneeseen tai pukukoppiin koko vierailun ajaksi.

Voit tutustua kylpylään täällä.

Aktiviteetit

Allasosaston ja ravintoloiden lisäksi Yasuragissa on hoitola- ja joogatiloja sekä puutarha. Me jäimme viime kerralla haaveilemaan äänimaljahoidosta, johon nyt menimme. Se oli äärimmäisen rentouttava pötköttelyhetki. Lisäksi kävimme aurinkoisena päivänä laskemassa aamupalaa puutarhassa.

Voit tutustua aktiviteetteihin täällä ja hoitoihin täällä.

Ravintolat

Yasuragissa on kaksi ravintolaa ja coktail- ja sakebaari (jossa on todella hyvät drinkit!). Teppanyaki-illallinen on todellinen elämys, kun pöytäseurueen oma kokki valmistaa ruoan silmien edessä. Ruoka oli erittäin herkullista ja fuusioi aasialaista keittiötä esimerkiksi perulaiseen keittiöön. Toisen ravintolan valikoima on myös aasialaista keittiötä, ja listalta löytyy muun muassa japanilaisia ja korealaisia ruokia.

Tutustu ravintoloihin täällä.

Yasuragi onnistui jälleen riisumaan minut kaikista arjen paineista ja odotuksista. Sukelsin kahdeksi päiväksi toiseen todellisuuteen, johon olisin mielelläni jäänyt polskimaan vielä päiväksi tai kahdeksi.

Mutta niin se oli vain ripustettava uikkari naulakkoon ja hyvästeltävä Yasuragi. Ainakin hetkeksi.

Olemme testanneet vaatteita viime keväästä saakka ja voimme nyt hyvällä käyttökokemuksella kertoa, että nämä Alpan neuleet ovat laadukkaimmat, joita olemme ehkä koskaan yllämme pitäneet.

Haluan nostaa meidän kokemuksesta heti kaksi sanaa: vaatteet ovat ryhdikkäitä mutta rentoja. Alpakanvillan neulos on sileää, tiivistä ja kevyttä. Se saa vaatteen näyttämään skarpilta ja tuntumaan yllä aivan silkiltä! En ole ikinä omistanut yhtä mukavaa vaatetta.

Alpan Lily-kietaisumekko on kevyt kuin unelma ja laskeutuu kauniisti.

Alpa on harvinainen aarre

Alpa syntyi vuonna 2012, sen jälkeen kun merkin perustaja Heikki Timlin oli ihastunut alpakanvillaan seikkaillessaan Etelä-Amerikassa. Paikalliset opettivat hänelle, että kun vuoristossa on jyrkät lämpötilavaihtelut, alpakanvillaiset neuleet pitävät aina sopivan lämpöisenä.

Timlin halusi jakaa tämän löytämänsä villa-aarteen suomalaisille. Merkki valmistaa vastuullisia, ajattomia, pitkäikäisiä ja käytännöllisiä vaatteita ja kodintekstiilejä huippulaadukkaista luonnonmateriaaleista. Alpakanvilla hankitaan vastuullisilta ja tarkoin valikoiduilta toimijoilta Perusta, alpakoiden kotimaasta. Siellä eläimet laiduntavat puolivilleinä vuoristossa.

Merkin päätuotteet ovat alpakanvillasta valmistetut neuleet, jotka suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Liettuassa. Tykästyin Alpassa myös heidän 2nd hand -palveluunsa. He huoltavat ja myyvät asiakkaidensa käytettyjä tuotteita. Ja näin villa saa uuden elämän!

Voit lukea lisää Alpan vastuullisuudesta täältä.

Miksi alpakanvilla?

• Villan kuitu on hyvin sileää ja siinä on kaunis kiilto. Siksi se tuntuu hyvin ylelliseltä.
• Sileä alpakanvilla hylkii tehokkaasti likaa, joten neuleita ei tarvitse juuri pestä. Tuuletus riittää!
• Alpakanvilla siirtää kosteutta tehokkaammin kuin muut villakuidut.
• Villa pitää lämpöisenä, mutta on hyvin hengittävää, joten sen kanssa ei tule tukala olo.
• Pitkäkuituinen villa ei juurikaan nukkaannu.

Lily-kietaisumekko on valmistettu alpakanvillasta ja silkistä.

Lily-kietaisumekko on kevyt kuin unelma

Kun sain valita Alpan valikoimista mieluisan vaatteen, tiesin heti, että Lily-kietaisumekko on tehty minua varten. Vaatekaapistani löytyy jo lukuisia kietaisumekkoja, koska ne ovat mukavia päällä, istuvat vartalolleni ja korostavat kauniisti vyötäröä. Tämä kietaisumekko ei tee poikkeusta.

Se istuu täydellisesti ja laskeutuu kauniisti. Vaate on päällä ihanan ryhdikäs, mutta tuntuu päällä unelman kevyeltä, pehmeältä ja ylelliseltä. Midimitta tekee vaatteesta rennon ja sen voi yhdistää niin maihareihin kuin korkkareihin. Asustamalla vaate sopii ehdottomasti niin arkeen kuin juhlaan. Aivan nappimekko! Täydellinen luottovaate. Tiedän, että tulen rakastamaan sitä vuosia.

Eikä muuten ihme, että mekko tuntuu ylelliseltä, sillä se on 70 prosenttia Premium Baby Alpacaa, joka on hienointa mahdollista alpakanvillaa, ja loput 30 prosenttia maailman arvokkainta mulperi-silkkiä, joka on hyvin hienoa ja pehmeää.

Alpan miesten neuletakki Stone on kevyt ja hengittävä ja sopii hyvin myös lämpimiin säihin.

Alpan miesten neuletakki Stone on rennon ryhdikäs

Puolisoni valitsi itselleen miesten neuletakki Stonen burgundinpunaisena. Kevyt ja hengittävä Stone-neuletakki on 100 % Baby Alpacaa.

Näin mieheni kuvailee neuletakkia:

Miesten neuletakki on ryhdikäs mutta rento. Se sopii viileänä sadepäivänä kotona tai mökillä verkkareissa loikoiluun, mutta yhtälailla töihin kauluspaidan kanssa. Neuletakki on lämmin, mutta juuri sopivan eristävä. Vaikka ilma viilenisi reilusti, neuleessa ei tule kylmä. Mutta se ei myöskään läkähdytä, jos taas lämpöaalto iskee.

Neuleen väri on todella hieno. Se on syvä ja vangitsee katseen. Burgundinpunaista on helppo yhdistellä muihin väreihin ja se sopii täydellisesti raikkaan, valkoisen kauluspaidan kanssa. Neuleen punos on tiivistä, ja vaate tuntuu napakalta. Voin helposti uskoa, ettei tämä neule mene muodottomaksi mytyksi edes vuosien käytön jälkeen, vaan säilyttää ryhtinsä.

Voita 100 euron arvoinen lahjakortti Alpalle

Nyt sinullakin on päästä kietoutumaan Alpan pehmoisiin neuleisiin. Arvomme teille yhteistyössä Alpan kanssa 100 euron lahjakortin.

Osallistua voit kommentoimalla tätä postausta sunnuntaihin 29.8. klo 23:59 mennessä. Voittaja ilmoitetaan postauksessa ja häneen otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.

EDIT: Arvonta on päättynyt. Voiton vei Tuuli. Onnea voittajalle! Kiitos kaikille osallistujille kauniista kommenteista <3

Onnea matkaan ja lämmintä syksyä!

<3: Inka & Henri

Pedin petaus kuuluu ehkä hieman laajempaan kokonaisuuteen nimeltään kotityöt – erityisesti näkymättömät työt. Te tiedätte kyllä, mistä puhun. Sellaiset kotiaskareet, joita toinen ei oikein edes rekisteröi eikä osaa silloin myöskään arvostaa. Mutta se onkin ihan toisen postauksen aihe.

Ja treffailu kuuluu parisuhteen kantaviin kattoteemoihin eli yhteiseen aikaan, romantiikkaan & erotiikkaan. Kaikki kolme mulle erittäin tärkeitä. Ilman niitä ei ole parisuhdetta, vaan kämppissuhde.

Mutta ei sitä yhteistä aikaa ole, jos ei järjestä. Ja ilman yhteistä aikaa on hankala koskea ja kohdata.

Ja voihan arki! Sohva on ollut meidän suhteen turmio. Pitkän päivän jälkeen sen syvyyksiin uppoaa niin helposti. Tuijotetaan Netflixiä tuppisuina.

Olen aika levoton sielu ja huono tasaisessa arjessa. Mieheni myötä olen oppinut nauttimaan sen pienistä, ihanista jutuista, mutta I need to spice it up! Muuten pääni räjähtää pitkin seiniä about siinä keskiviikon ja torstain välissä.

Koska kaipaan enemmän toimintaa, ja mieheni on tyytyväinen perusarkeen, olen minä ollut yleensä se, joka on järjestänyt treffejä. Mieheni kyllä lähtee mielellään mukaan, mutta se suunnittelu ja organisointi ei tule häneltä luonnostaan.

Ja se on ihan ok. Ei me olla samanlaisia. Meni aikaa, että ymmärsin tämän.

Yritin (vielä toisinaankin) mahduttaa häntä tiettyyn muottiin. Yhteen ihannemieheen, jossa on KAIKKI, mitä ikinä voin haluta ja vielä vähän ekstraa. Sehän on aivan epäinhimillinen vaatimus! Eihän yksi ihminen voi tarjota kaikkea. Ja miten voi vaatia sitä toiselta, kun en itsekään ole täydellinen. Ei kukaan meistä.

No mutta, tämä kela on auttanut mua oivaltamaan sen, että jos minä kovemmin haluan, minä toteutan. Toinen ei kuitenkaan pistä vastaan. Ja ei hän nyt mikään lapanen ole. Ihan omilla jaloillaan seisova voimakastahtoinen mies. Hänellä ei vain tarvitse olla koko ajan jotain pientä viritystä meneillään. Hän osaa nauttia rauhallisemmasta temmosta.

Torstaitreffit

Siinäpä oli pitkät johdattelut parisuhdekokeeseen.

Nyt vielä koeasettelu:

Käymme ehkä kvartaaleittain (ei tämä nyt ole kalenteriin merkitty, mutta huomaamattamme aikaväli on ollut tämä) parisuhteen kehityskeskustelut. Joko minulla on tullut mittari täyteen ja olen alkanut käydä läpi näitä tavanomaisimpia urputuksiani tai muuten vain ollaan saatu hyvä keskustelua aikaan.

Tässä välissä on ehkä syytä sanoa, että me ei riidellä. Minä riitelen eli huudan, levittelen käsiäni ja paiskon ovia. Mieheni jähmettyy, on hiljaa. Vetää happea ja seuraa rauhallisena riehumistani. Sitten keskustelemme asiat läpi.

Meillä oli tällainen kehityskeskustelu vuodenvaihteessa. Huomautin siitä, että olemme taas jumahtaneet neljän seinän sisään ja että kaipaisin enemmän yhteistä tekemistä.

Sen sijaan että olisin vain valittanut ja odottanut toisen täyttävän kaikki toiveeni, tein ratkaisuehdotuksen.

Ehdotin, että alamme kerran viikossa torstaisin käydä treffeillä.

Miksi sitten torstai?

Koska viikonloppuisin saattaa olla muitakin menoja. Torstai on jo lähellä viikonloppua ja se, että tekisi jotain spessua juuri silloin, saisi viikonlopun tuntumaan hieman pidemmältä. Kuin perjantai olisikin jo torstai. Perjantai töissäkin menisi hieman kevyemmin.

Laitoimme torstaitreffit kalenteriin ja teimme listan, mitä voisimme tehdä ja teippaisimme sen keittiökaapin oveen. Listalta löytyy sulkapalloa, trampoliinipuistoa, lenkkeilyä, pyöräilyä, museoita, ravintoloita, leffaa, pakohuonetta, pelejä – ja nakuilua.

Treffit sai perua vain force majeure -syillä.

Näin paljon treffit vaikuttivat

Jo muutaman kerran jälkeen huomasimme, kuinka paljon torstaitreffit vaikuttivat suhteeseemme.

Perusarjesta nauttiva mieheni alkoi oikein odottaa torstaita. Alkuviikko meni kiherrellessä ja miettiessä, mitä kivaa tällä kertaa tekisimme.

Tarkoituksena oli, että treffit eivät saisi maksaa kovin montaa kymppiä. Kävimme kävelyillä, museoissa, meidän rakkaassa kantakapakassa Favelassa, kahvilla.. Oikeastaan ihan sama mitä teimme, kunhan olimme vain hetken kaksin.

Kalenteriin määritelty aika pakotti meidät myös päästämään käsistämme kaiken muun, kuten työt ja puhelimet. Eli kerran viikossa oikeasti pysähdyimme katsomaan toisiamme ja juttelemaan kaikesta mielen päällä olevasta ja olemattomasta.

Muutaman viikon jälkeen koimme, että koskettelu, nauru ja flirtti olivat lisääntyneet.

Olisivat ne saattaneet lisääntyä ihan vain kotonakin olemalla, mutta kuten sanoin, nyt me todella pysähdyimme kohtamaan toisiamme arjen kiireen keskellä.

Olen suhteessamme se voimakastahtoisempi ja näytän tunteeni lainkaan sensuroimatta (on muuten ihanaa, että on niin turvallinen suhde, että uskallan tehdä niin. Aina näin ei ole ollut). Jos olen tyytymätön, se kyllä näkyy. Kun sain tyydyttää tarvettani nähdä, kokea ja toimia, olin paremmalla tuulella ja jotenkin vastaanottavaisempi toiselle. Hyvä fiilis ruokki toisenkin hyvää fiilistä.

Parisuhdekoe osoitti siis muutamassa viikossa, että kun antaa toiselle täysin jakamatonta aikaa noin kaksi tuntia viikossa, parisuhteen onnellisuus kasvaa merkittävästi. Vaikutukset yltävät treffejä pidemmälle – muihin päiviin. Auttaa kannattelemaan niitä.

Torstaitreffit auttoivat meitä löytämään toistemme luokse ja muistuttivat, mikä on tärkeintä: me kaksi. <3

Jos viikoittaiset treffit eivät sovi juuri nyt elämäntilanteeseenne, miten olisi kolme minuuttia päivässä? Kokeilkaa tätä harjoitetta.

Kuvat: Albert Romppanen

Lue myös:

3 minuuttia päivässä ja parisuhde on pelastettu

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Opiskelen Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ravintola- ja hotellialan liikkeenjohtoa ja olen työharjoittelussa Radisson Blu Seaside -hotellissa Helsingissä.

Enpä tuolloin tiennyt nähneeni puolisoni ensimmäistä kertaa. Kohtaamisesta on nyt seitsemän vuotta, ja olen seurustellut tuon komeuden kanssa yli kuusi.

Yllätyskosinta

Rakkaus roihahti reilu puoli vuotta myöhemmin ensikohtaamisestamme. Mies opiskeli samassa koulussa, muttemme olleet aiemmin kiinnittäneet toisiimme huomiota.

Vietimme opiskelukavereidemme kanssa halloween-bileitä. Kohtasimme toistamiseen, kun menin yhteisen ystävämme luo aloittelemaan iltaa. Soitin ovikelloa ja hän avasi oven. Tuijotin miestä sisäkkö-asussani hämmentyneenä. Kai yritin siinä vähän silmääkin antaa.

Kyseinen mies ei kuitenkaan tajua, että hänelle flirttaillaan, vaikka kuinka silmää iskisi. Joten tilanne meni pettymyksekseni nopeasti ohi.

Tunnit kuluivat, halpa viini virtasi. Kiersimme baareja omissa porukoissamme, kunnes törmäsimme sattumalta uudelleen Citykäytävässä Helsingin keskustassa. Mies oli ottanut ehkä muutaman rohkaisevan, sillä hän juoksi luokseni, polvistui ja kosi.

Näin suora lähestyminen sai puolestani minut perääntymään. Jatkoimme baariin. Universumi ei kuitenkaan luovuttanut ja toi meidät tanssilattialla jälleen yhteen. Siitä hetkestä ja niistä häkellyttävän hienoista tanssimuuveista tarinamme alkoi.

Nyt voin sanoa tuon vaalean komistuksen olevan paras ystäväni, sielunkumppanini. Haluan ja rakastan häntä päivä päivältä enemmän.

Paluu rakkauspaikalle

Vain pari kuukautta suhteemme alettua palasimme Radisson Blu Seasideen ja vietimme elämäni romanttisimman joulun. Mieheni oli siellä joulun yli yövuorossa. Olimme vastarakastuneita ja hotelli mitä jännittävin paikka viettää ensimmäistä juhlapyhää yhdessä. Pidin hänelle työvuorossa seuraa ja joulua vietimme vuorojen välissä vaihtamalla lahjoja ja kölliessä.

On varmaan siis aika selvää, että Radisson Blu Seaside on meille merkityksellinen paikka. Siksipä sinne oli niin ihana palata jälleen näiden vuosien jälkeen muistelemaan alkuaikojamme ja tutustumaan pari vuotta sitten täysin remontoituun hotelliin. En ollut tunnistaa paikkaa enää entiseksi! Ihanan persoonallinen, merellinen ja viimeistelty tunnelma sekä sisustus.

Majoitumme yhden makuuhuoneen sviitissä – samaisessa huoneessa, jota harjoittelussa kerrossiivouksessa siivosin. Remontoitu huone ylitti odotukseni. Kaipaan niin hotellilta kuin huoneelta vau-tekijää ja tämä huone oli todellakin vau: ihana, rauhallinen värimaailma, todella ylellinen sisustus. Ja kaikki herkut, mitä nyt sviitiltä voi odottaa: kylpytakit, -tossut, kylpytuotteet, kahvikone, lehdet, kuntosali. Tuoreet kukatkin pöydällä!

Mieheni entinen työkaveri vastaanotosta toivotti meidät vielä tervetulleeksi aivan ihanalla yllätyksellä: skumpalla, tuoreilla hedelmillä ja suklailla. Olin aivan pökerryksissä! <3

Jaamme mieheni kanssa rakkauden hotelleihin ja staycationeihin. Pari kertaa vuodessa pakenemme arkea ja majoitumme johonkin helsinkiläiseen hotelliin. Nyt kävimme kuntosalilla, rentouduimme saunomalla pariin otteeseen huoneemme saunassa (ihan hiton hyvät löylyt!), herkuttelimme todella hyvillä blineillä hotellin ravintolassa ja katsoimme sylikkäin leffaa. Täydellistä todellisuuspakoa!

Voita hotelliaamiainen

Yksi syy, miksi rakastan hotelleja, on tietysti hotelliaamiainen! Radisson Blun aamiainen on mielestäni yksi Helsingin parhaista ja viime kerrasta aamiaista oli uudistettu vieläkin paremmaksi. Nyt hotelli ottaa entistä enemmän huomioon niin sesonkituotteet kuin terveelliset, tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet.

Haluaisitko hemmotella ystävääsi tai rakastasi hotelliaamiaisella? Arvon nyt yhteistyössä Radisson Blu Seasiden kanssa hotelliaamiaisen kahdelle.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, kenelle ja miksi haluaisit hotelliaamiaisen tarjota. Osallistumisaikaa on maanantaihin 25.2. asti. Arvonnan voittaja kerrotaan kommenteissa.

Lue myös:

Pusupasta eli mieheni tonnikalapasta

3 minuuttia päivässä ja parisuhde on pelastettu

5 vuotta parisuhteessa – mitä ne ovat antaneet?

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Papatan hänelle päivästäni. Vuodatan ahdistusta ja stressiä. Ylitsepursuava paskaämpärini on täynnä eikä pohjaa näy, vaikka kuinka kaataa. Mieheni kuuntelee kyllästyneenä. Tunnelma kotona kiristyy ja synkistyy. Toin mukani pään päälläni salamoivan myrskypilven.

Kävin alkukeväästä aika syvällä. Pitkittynyt työstressi purkaantui ja seinä tuli vastaan. Kärsin pitkästä unettomuuskaudesta ja olin aivan loppu. Ja tämähän näkyi kotona. Kiukuttelin, äksyilin, itkin ja valitin. Oma käytökseni vaikutti suhteeseen, läheisyyteen, seksiin. Voitte kuvitella, ettei ole kovin kuumat oltavat, jos kotona purjehtii jääkuningatar.

Olen sanonut ystävilleni, että parisuhteessamme menee niin kauan hyvin kun minä voin hyvin. Se on kammottavaa. Mun mielialani valuvat suoraan suhteeseemme. Se on toki luonnollista, koska onhan parisuhde kahden osapuolen summa. Kaikkien tunteiden pitää antaa tulla, jotta suhde on aito. Kumppani on tärkein tuki ja mekin jaamme toisillemme kaiken.

Mutta ihmissuhteen pitää antaa enemmän kuin se ottaa. Ja tarvitseeko ihan kaikkea jakaa? Tarvitseeko työstressiä kantaa aina kotiin asti? Pitäisikö asialle tehdä jotain eikä vain valittaa?

3 asiaa, 3 minuuttia

Sitten mieheni ehdotti: Entä jos ei kohdata työpäivän jälkeen heti negatiivisessa mielessä? Ei valiteta toisillemme päivän haasteita ja v-mäisiä hetkiä. Aloitetaan kohtaaminen sillä, että kerromme kolme hyvää asiaa päivästämme.

Niin yksinkertaista ja pientä, mutta niin suuret vaikutukset, jotka eivät näkyneet vain meidän arki-iltojen tunnelmassa vaan loksauttivat nuppini ihan uuteen asentoon.

Aloimme toteuttaa H:n ehdotusta heti. Otin itselleni vielä pienen lisätehtävän. Ennen kuin tyrkkään avaimen kotioven lukkoon, hengitän syvään muutaman kerran ja puhallan negatiiviset myrskypilvet päältäni pois. Vedän suupielet korviin ja hymyilen hetken tuijottaen ovea. Aivomme eivät ymmärrä, hymyilemmekö oikeasti vai emme. Mutta vaikutus on sama: stressitasot laskevat ja endorfiinia vapautuu kehoon.

Avaan oven, heitän laukun ja päällysvaatteet. Myrskypilvet törmäilevät rappukäytävässä kotioveen yrittäen päästä sisälle, mutta painelen tarmokkaasti ruokaa laittavan puolisoni luo. Annan pikaisen pusun ja kysyn jo malttamattomana, miten hänen päivänsä meni. Puolisoni kertoo ensin kolme hyvää asiaa päivässä, jonka jälkeen mä listaan päivän kivat hetket. Toisen kohtaaminen tuntuu ihan erilaiselta, kun tietää, että se lähtee hyvällä vireellä käyntiin.

Parisuhde pelastettu

Jatkettuamme tätä pari viikkoa huomaan, että kolme hyvää asiaa onkin liian vähän. Mähän keksin vaikka viisi!

Tähän kohtaamiseen ei mene kuin kolmisen minuuttia, mutta suhteemme (ja minä) voi niin paljon paremmin kuin vielä hetki sitten. Hyvä fiilis jatkuu koko illan, olen rentoutuneempi enkä edes jaksa jauhaa työasioista. Toki jaamme edelleen ne päivän haastavimmatkin hetket, muttemme jää niihin enää vellomaan. Eikä mun mielestä koko päivää tarvitse kerratakaan kotona, koska a) mulle ei makseta siitä, että mietin töitä työajan ulkopuolella ja b) en halua töideni vaikuttavan negatiivisesti vapaa-aikaani enkä etenkään suhteeseeni, joka on minulle elämäni ykkösprioriteetti ja oman hyvinvointi yksi tärkeimmistä osa-alueista.

Enkä nyt sano, että tämä yhtäkkiä auttaa suhteessa oleviin syviin ristiriitoihin tai vaikeuksiin, mutta jos kannat kodin ulkopuolelta ämpäritolkulla paskaa, tämä auttaa välittömästi siihen, että niitä paskaämpäreitä ei ole enää kovinkaan monta.

Tämä haastaa myös meidät ajattelemaan, missä mielentilassa vietämme päivämme. Olemmeko koko päivän vähän pinna kireänä raahautuen kotiin viimeisillä voimillamme, jotta voi vaan purkaa kaiken ulos? Pitäisikö jo siellä päivin synkkinä hetkinä miettiä, että hei, mikä tässäkin tilanteessa on hyvää. Miten voin kääntää vaikeuden voimaksi?

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä puolisoani on turhauttanut se, että valitan samoista asioista. Osa niistä on sellaisia, joihin en voi itse vaikuttaa eli miksi edes uhraan niille energiaani? Osa on sellaisia, joille voin esimerkiksi omalla asenteellani tehdä paljonkin. Olen yhä enemmän alkanut pohtia sitä, mitä sisälläni kannan ja onko se aivan välttämätöntä. Tai pitäisikö asioille, joihin on tyytymätön, tehdä jotain? No, olen tehnyt ja paljonkin. Tästä kerron teille lisää pian.

Kokeilkaa! 3 asiaa, 3 minuuttia.

Lue myös:

5 vuotta parisuhteessa – mitä ne ovat antaneet?

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu