Pedin petaus kuuluu ehkä hieman laajempaan kokonaisuuteen nimeltään kotityöt – erityisesti näkymättömät työt. Te tiedätte kyllä, mistä puhun. Sellaiset kotiaskareet, joita toinen ei oikein edes rekisteröi eikä osaa silloin myöskään arvostaa. Mutta se onkin ihan toisen postauksen aihe.

Ja treffailu kuuluu parisuhteen kantaviin kattoteemoihin eli yhteiseen aikaan, romantiikkaan & erotiikkaan. Kaikki kolme mulle erittäin tärkeitä. Ilman niitä ei ole parisuhdetta, vaan kämppissuhde.

Mutta ei sitä yhteistä aikaa ole, jos ei järjestä. Ja ilman yhteistä aikaa on hankala koskea ja kohdata.

Ja voihan arki! Sohva on ollut meidän suhteen turmio. Pitkän päivän jälkeen sen syvyyksiin uppoaa niin helposti. Tuijotetaan Netflixiä tuppisuina.

Olen aika levoton sielu ja huono tasaisessa arjessa. Mieheni myötä olen oppinut nauttimaan sen pienistä, ihanista jutuista, mutta I need to spice it up! Muuten pääni räjähtää pitkin seiniä about siinä keskiviikon ja torstain välissä.

Koska kaipaan enemmän toimintaa, ja mieheni on tyytyväinen perusarkeen, olen minä ollut yleensä se, joka on järjestänyt treffejä. Mieheni kyllä lähtee mielellään mukaan, mutta se suunnittelu ja organisointi ei tule häneltä luonnostaan.

Ja se on ihan ok. Ei me olla samanlaisia. Meni aikaa, että ymmärsin tämän.

Yritin (vielä toisinaankin) mahduttaa häntä tiettyyn muottiin. Yhteen ihannemieheen, jossa on KAIKKI, mitä ikinä voin haluta ja vielä vähän ekstraa. Sehän on aivan epäinhimillinen vaatimus! Eihän yksi ihminen voi tarjota kaikkea. Ja miten voi vaatia sitä toiselta, kun en itsekään ole täydellinen. Ei kukaan meistä.

No mutta, tämä kela on auttanut mua oivaltamaan sen, että jos minä kovemmin haluan, minä toteutan. Toinen ei kuitenkaan pistä vastaan. Ja ei hän nyt mikään lapanen ole. Ihan omilla jaloillaan seisova voimakastahtoinen mies. Hänellä ei vain tarvitse olla koko ajan jotain pientä viritystä meneillään. Hän osaa nauttia rauhallisemmasta temmosta.

Torstaitreffit

Siinäpä oli pitkät johdattelut parisuhdekokeeseen.

Nyt vielä koeasettelu:

Käymme ehkä kvartaaleittain (ei tämä nyt ole kalenteriin merkitty, mutta huomaamattamme aikaväli on ollut tämä) parisuhteen kehityskeskustelut. Joko minulla on tullut mittari täyteen ja olen alkanut käydä läpi näitä tavanomaisimpia urputuksiani tai muuten vain ollaan saatu hyvä keskustelua aikaan.

Tässä välissä on ehkä syytä sanoa, että me ei riidellä. Minä riitelen eli huudan, levittelen käsiäni ja paiskon ovia. Mieheni jähmettyy, on hiljaa. Vetää happea ja seuraa rauhallisena riehumistani. Sitten keskustelemme asiat läpi.

Meillä oli tällainen kehityskeskustelu vuodenvaihteessa. Huomautin siitä, että olemme taas jumahtaneet neljän seinän sisään ja että kaipaisin enemmän yhteistä tekemistä.

Sen sijaan että olisin vain valittanut ja odottanut toisen täyttävän kaikki toiveeni, tein ratkaisuehdotuksen.

Ehdotin, että alamme kerran viikossa torstaisin käydä treffeillä.

Miksi sitten torstai?

Koska viikonloppuisin saattaa olla muitakin menoja. Torstai on jo lähellä viikonloppua ja se, että tekisi jotain spessua juuri silloin, saisi viikonlopun tuntumaan hieman pidemmältä. Kuin perjantai olisikin jo torstai. Perjantai töissäkin menisi hieman kevyemmin.

Laitoimme torstaitreffit kalenteriin ja teimme listan, mitä voisimme tehdä ja teippaisimme sen keittiökaapin oveen. Listalta löytyy sulkapalloa, trampoliinipuistoa, lenkkeilyä, pyöräilyä, museoita, ravintoloita, leffaa, pakohuonetta, pelejä – ja nakuilua.

Treffit sai perua vain force majeure -syillä.

Näin paljon treffit vaikuttivat

Jo muutaman kerran jälkeen huomasimme, kuinka paljon torstaitreffit vaikuttivat suhteeseemme.

Perusarjesta nauttiva mieheni alkoi oikein odottaa torstaita. Alkuviikko meni kiherrellessä ja miettiessä, mitä kivaa tällä kertaa tekisimme.

Tarkoituksena oli, että treffit eivät saisi maksaa kovin montaa kymppiä. Kävimme kävelyillä, museoissa, meidän rakkaassa kantakapakassa Favelassa, kahvilla.. Oikeastaan ihan sama mitä teimme, kunhan olimme vain hetken kaksin.

Kalenteriin määritelty aika pakotti meidät myös päästämään käsistämme kaiken muun, kuten työt ja puhelimet. Eli kerran viikossa oikeasti pysähdyimme katsomaan toisiamme ja juttelemaan kaikesta mielen päällä olevasta ja olemattomasta.

Muutaman viikon jälkeen koimme, että koskettelu, nauru ja flirtti olivat lisääntyneet.

Olisivat ne saattaneet lisääntyä ihan vain kotonakin olemalla, mutta kuten sanoin, nyt me todella pysähdyimme kohtamaan toisiamme arjen kiireen keskellä.

Olen suhteessamme se voimakastahtoisempi ja näytän tunteeni lainkaan sensuroimatta (on muuten ihanaa, että on niin turvallinen suhde, että uskallan tehdä niin. Aina näin ei ole ollut). Jos olen tyytymätön, se kyllä näkyy. Kun sain tyydyttää tarvettani nähdä, kokea ja toimia, olin paremmalla tuulella ja jotenkin vastaanottavaisempi toiselle. Hyvä fiilis ruokki toisenkin hyvää fiilistä.

Parisuhdekoe osoitti siis muutamassa viikossa, että kun antaa toiselle täysin jakamatonta aikaa noin kaksi tuntia viikossa, parisuhteen onnellisuus kasvaa merkittävästi. Vaikutukset yltävät treffejä pidemmälle – muihin päiviin. Auttaa kannattelemaan niitä.

Torstaitreffit auttoivat meitä löytämään toistemme luokse ja muistuttivat, mikä on tärkeintä: me kaksi. <3

Jos viikoittaiset treffit eivät sovi juuri nyt elämäntilanteeseenne, miten olisi kolme minuuttia päivässä? Kokeilkaa tätä harjoitetta.

Kuvat: Albert Romppanen

Lue myös:

3 minuuttia päivässä ja parisuhde on pelastettu

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Opiskelen Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ravintola- ja hotellialan liikkeenjohtoa ja olen työharjoittelussa Radisson Blu Seaside -hotellissa Helsingissä.

Enpä tuolloin tiennyt nähneeni puolisoni ensimmäistä kertaa. Kohtaamisesta on nyt seitsemän vuotta, ja olen seurustellut tuon komeuden kanssa yli kuusi.

Yllätyskosinta

Rakkaus roihahti reilu puoli vuotta myöhemmin ensikohtaamisestamme. Mies opiskeli samassa koulussa, muttemme olleet aiemmin kiinnittäneet toisiimme huomiota.

Vietimme opiskelukavereidemme kanssa halloween-bileitä. Kohtasimme toistamiseen, kun menin yhteisen ystävämme luo aloittelemaan iltaa. Soitin ovikelloa ja hän avasi oven. Tuijotin miestä sisäkkö-asussani hämmentyneenä. Kai yritin siinä vähän silmääkin antaa.

Kyseinen mies ei kuitenkaan tajua, että hänelle flirttaillaan, vaikka kuinka silmää iskisi. Joten tilanne meni pettymyksekseni nopeasti ohi.

Tunnit kuluivat, halpa viini virtasi. Kiersimme baareja omissa porukoissamme, kunnes törmäsimme sattumalta uudelleen Citykäytävässä Helsingin keskustassa. Mies oli ottanut ehkä muutaman rohkaisevan, sillä hän juoksi luokseni, polvistui ja kosi.

Näin suora lähestyminen sai puolestani minut perääntymään. Jatkoimme baariin. Universumi ei kuitenkaan luovuttanut ja toi meidät tanssilattialla jälleen yhteen. Siitä hetkestä ja niistä häkellyttävän hienoista tanssimuuveista tarinamme alkoi.

Nyt voin sanoa tuon vaalean komistuksen olevan paras ystäväni, sielunkumppanini. Haluan ja rakastan häntä päivä päivältä enemmän.

Paluu rakkauspaikalle

Vain pari kuukautta suhteemme alettua palasimme Radisson Blu Seasideen ja vietimme elämäni romanttisimman joulun. Mieheni oli siellä joulun yli yövuorossa. Olimme vastarakastuneita ja hotelli mitä jännittävin paikka viettää ensimmäistä juhlapyhää yhdessä. Pidin hänelle työvuorossa seuraa ja joulua vietimme vuorojen välissä vaihtamalla lahjoja ja kölliessä.

On varmaan siis aika selvää, että Radisson Blu Seaside on meille merkityksellinen paikka. Siksipä sinne oli niin ihana palata jälleen näiden vuosien jälkeen muistelemaan alkuaikojamme ja tutustumaan pari vuotta sitten täysin remontoituun hotelliin. En ollut tunnistaa paikkaa enää entiseksi! Ihanan persoonallinen, merellinen ja viimeistelty tunnelma sekä sisustus.

Majoitumme yhden makuuhuoneen sviitissä – samaisessa huoneessa, jota harjoittelussa kerrossiivouksessa siivosin. Remontoitu huone ylitti odotukseni. Kaipaan niin hotellilta kuin huoneelta vau-tekijää ja tämä huone oli todellakin vau: ihana, rauhallinen värimaailma, todella ylellinen sisustus. Ja kaikki herkut, mitä nyt sviitiltä voi odottaa: kylpytakit, -tossut, kylpytuotteet, kahvikone, lehdet, kuntosali. Tuoreet kukatkin pöydällä!

Mieheni entinen työkaveri vastaanotosta toivotti meidät vielä tervetulleeksi aivan ihanalla yllätyksellä: skumpalla, tuoreilla hedelmillä ja suklailla. Olin aivan pökerryksissä! <3

Jaamme mieheni kanssa rakkauden hotelleihin ja staycationeihin. Pari kertaa vuodessa pakenemme arkea ja majoitumme johonkin helsinkiläiseen hotelliin. Nyt kävimme kuntosalilla, rentouduimme saunomalla pariin otteeseen huoneemme saunassa (ihan hiton hyvät löylyt!), herkuttelimme todella hyvillä blineillä hotellin ravintolassa ja katsoimme sylikkäin leffaa. Täydellistä todellisuuspakoa!

Voita hotelliaamiainen

Yksi syy, miksi rakastan hotelleja, on tietysti hotelliaamiainen! Radisson Blun aamiainen on mielestäni yksi Helsingin parhaista ja viime kerrasta aamiaista oli uudistettu vieläkin paremmaksi. Nyt hotelli ottaa entistä enemmän huomioon niin sesonkituotteet kuin terveelliset, tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet.

Haluaisitko hemmotella ystävääsi tai rakastasi hotelliaamiaisella? Arvon nyt yhteistyössä Radisson Blu Seasiden kanssa hotelliaamiaisen kahdelle.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, kenelle ja miksi haluaisit hotelliaamiaisen tarjota. Osallistumisaikaa on maanantaihin 25.2. asti. Arvonnan voittaja kerrotaan kommenteissa.

Lue myös:

Pusupasta eli mieheni tonnikalapasta

3 minuuttia päivässä ja parisuhde on pelastettu

5 vuotta parisuhteessa – mitä ne ovat antaneet?

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Papatan hänelle päivästäni. Vuodatan ahdistusta ja stressiä. Ylitsepursuava paskaämpärini on täynnä eikä pohjaa näy, vaikka kuinka kaataa. Mieheni kuuntelee kyllästyneenä. Tunnelma kotona kiristyy ja synkistyy. Toin mukani pään päälläni salamoivan myrskypilven.

Kävin alkukeväästä aika syvällä. Pitkittynyt työstressi purkaantui ja seinä tuli vastaan. Kärsin pitkästä unettomuuskaudesta ja olin aivan loppu. Ja tämähän näkyi kotona. Kiukuttelin, äksyilin, itkin ja valitin. Oma käytökseni vaikutti suhteeseen, läheisyyteen, seksiin. Voitte kuvitella, ettei ole kovin kuumat oltavat, jos kotona purjehtii jääkuningatar.

Olen sanonut ystävilleni, että parisuhteessamme menee niin kauan hyvin kun minä voin hyvin. Se on kammottavaa. Mun mielialani valuvat suoraan suhteeseemme. Se on toki luonnollista, koska onhan parisuhde kahden osapuolen summa. Kaikkien tunteiden pitää antaa tulla, jotta suhde on aito. Kumppani on tärkein tuki ja mekin jaamme toisillemme kaiken.

Mutta ihmissuhteen pitää antaa enemmän kuin se ottaa. Ja tarvitseeko ihan kaikkea jakaa? Tarvitseeko työstressiä kantaa aina kotiin asti? Pitäisikö asialle tehdä jotain eikä vain valittaa?

3 asiaa, 3 minuuttia

Sitten mieheni ehdotti: Entä jos ei kohdata työpäivän jälkeen heti negatiivisessa mielessä? Ei valiteta toisillemme päivän haasteita ja v-mäisiä hetkiä. Aloitetaan kohtaaminen sillä, että kerromme kolme hyvää asiaa päivästämme.

Niin yksinkertaista ja pientä, mutta niin suuret vaikutukset, jotka eivät näkyneet vain meidän arki-iltojen tunnelmassa vaan loksauttivat nuppini ihan uuteen asentoon.

Aloimme toteuttaa H:n ehdotusta heti. Otin itselleni vielä pienen lisätehtävän. Ennen kuin tyrkkään avaimen kotioven lukkoon, hengitän syvään muutaman kerran ja puhallan negatiiviset myrskypilvet päältäni pois. Vedän suupielet korviin ja hymyilen hetken tuijottaen ovea. Aivomme eivät ymmärrä, hymyilemmekö oikeasti vai emme. Mutta vaikutus on sama: stressitasot laskevat ja endorfiinia vapautuu kehoon.

Avaan oven, heitän laukun ja päällysvaatteet. Myrskypilvet törmäilevät rappukäytävässä kotioveen yrittäen päästä sisälle, mutta painelen tarmokkaasti ruokaa laittavan puolisoni luo. Annan pikaisen pusun ja kysyn jo malttamattomana, miten hänen päivänsä meni. Puolisoni kertoo ensin kolme hyvää asiaa päivässä, jonka jälkeen mä listaan päivän kivat hetket. Toisen kohtaaminen tuntuu ihan erilaiselta, kun tietää, että se lähtee hyvällä vireellä käyntiin.

Parisuhde pelastettu

Jatkettuamme tätä pari viikkoa huomaan, että kolme hyvää asiaa onkin liian vähän. Mähän keksin vaikka viisi!

Tähän kohtaamiseen ei mene kuin kolmisen minuuttia, mutta suhteemme (ja minä) voi niin paljon paremmin kuin vielä hetki sitten. Hyvä fiilis jatkuu koko illan, olen rentoutuneempi enkä edes jaksa jauhaa työasioista. Toki jaamme edelleen ne päivän haastavimmatkin hetket, muttemme jää niihin enää vellomaan. Eikä mun mielestä koko päivää tarvitse kerratakaan kotona, koska a) mulle ei makseta siitä, että mietin töitä työajan ulkopuolella ja b) en halua töideni vaikuttavan negatiivisesti vapaa-aikaani enkä etenkään suhteeseeni, joka on minulle elämäni ykkösprioriteetti ja oman hyvinvointi yksi tärkeimmistä osa-alueista.

Enkä nyt sano, että tämä yhtäkkiä auttaa suhteessa oleviin syviin ristiriitoihin tai vaikeuksiin, mutta jos kannat kodin ulkopuolelta ämpäritolkulla paskaa, tämä auttaa välittömästi siihen, että niitä paskaämpäreitä ei ole enää kovinkaan monta.

Tämä haastaa myös meidät ajattelemaan, missä mielentilassa vietämme päivämme. Olemmeko koko päivän vähän pinna kireänä raahautuen kotiin viimeisillä voimillamme, jotta voi vaan purkaa kaiken ulos? Pitäisikö jo siellä päivin synkkinä hetkinä miettiä, että hei, mikä tässäkin tilanteessa on hyvää. Miten voin kääntää vaikeuden voimaksi?

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä puolisoani on turhauttanut se, että valitan samoista asioista. Osa niistä on sellaisia, joihin en voi itse vaikuttaa eli miksi edes uhraan niille energiaani? Osa on sellaisia, joille voin esimerkiksi omalla asenteellani tehdä paljonkin. Olen yhä enemmän alkanut pohtia sitä, mitä sisälläni kannan ja onko se aivan välttämätöntä. Tai pitäisikö asioille, joihin on tyytymätön, tehdä jotain? No, olen tehnyt ja paljonkin. Tästä kerron teille lisää pian.

Kokeilkaa! 3 asiaa, 3 minuuttia.

Lue myös:

5 vuotta parisuhteessa – mitä ne ovat antaneet?

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Kysyttyäni mieheltäni, että mitä hän on tältä suhteelta saanut, hän vastasi:

”Elämän sellaisena kuin mä tiedän sen. Aika tyhjän päällä olisin yksin.” <3

Tätä parisuhde on antanut:

1. Parhaan ystävän/partner in crimen, jonka seuraan ei koskaan kyllästy.
2. Perheen, johon kuuluu meidän lisäksi Ukko-koira. Olemme vuosien aikana hitsautuneet tiiviiksi tiimiksi. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!
3. Opettanut kommunikoimaan ja ilmaisemaan itseään. Puhumaan vaikeistakin asioista.
4. Turvaa ja tukea silloin, kun sitä on tarvinnut. Vuosien varrella on uitu aika syvissä vesissä, mutta kaikesta on selvitty – YHDESSÄ.
5. Lohtua ja kannustusta. Olemme aina uskoneet täysillä toisiimme ja muistaneet näyttää sen.
6. Hyväksyntää. Kumpikin saa aidosti olla sellainen kuin on. Mitään ei tarvitse peitellä tai esittää.
7. Tsiljoonia naurukohtauksia ja puujalkavitsejä.
8. Kukkia (häneltä, mä tuon aina yllätyksenä ruokaa :D)
9. Läheisyyttä. Ilman kainaloa maailma tuntuu kovin kylmältä.
10. Seikkailuja, joihin lasketaan niin lukemattomat makumatkat kotona kuin retket Suomen luonnossa ja Malesian rannoilla. Vuosipäivää lähdemme viettämään huomenna Tallinnaan. <3

Lue myös:

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Olemme tavanneet viitisen vuotta sitten opiskellessamme hotellialan liikkeenjohtoa, joten yhteistä intohimoa aihetta kohtaan löytyy. Vietimme ekan joulummekin hotellissa, kun mieheni teki yövuoroa joulun yli vastaanotossa ja minä sain nauttia hotellijoulusta.

Reissaamme paljon ja hotellin valkkaus on aina lempipuuhaa, mutta aina ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.

Saatamme toisinaan irrottaa yhden illan kotikaupungissamme Helsingissä ja hemmotella toisiamme hotelliyöllä. Ekologisempaa, edullisempaa ja helpompaa kuin viikko etelässä. Matalampi kynnys toteuttaa hieman useamminkin kuin kerran vuodessa!

Viime viikonlopulle tarjoutunut hotellihuonepako tuli enemmän kuin tarpeeseen. Olin loppuviikon ensimmäisellä työmatkallani Malmössä – ja vielä flunssan kourissa.

Kaipasin enemmän kuin mitään, että saan köpsöttää rakkaani kainalossa, kohdata ja kuunnella, pussata ja pötköttää.

Viikonloppu oli romantiikan ja rakkauden täyteinen erityisesti siitä syystä, että meillä oli tiedossa hyvän ystäväni häät Kuopiossa.

Scandic Kuopio tarjosi kaivattua luksusta

Scandic Kuopio -hotelli sijaitsee kaupungin ehdottomasti parhaalla paikalla Kallaveden rannassa, Väinölänniemen kupeessa. Hotellin palvelut ja puitteet osuivat täydellisesti mieltymyksiimme.

Yksi parhaista fiiliksistä on juuri silloin, kun avaa hotellihuoneen ovea. Mitä sen toiselta puolelta löytyykään?

Meitä väsyneitä reissaajia odotti ylellinen, kahden hengen Superior Extra -huone, jossa oli oma parveke ja aivan mielettömät näkymät Kallavedelle. Jos haluaa todellista hemmottelua, mielestäni lisäsatsaus tavallista standard-tasoa pari astetta parempaan huoneeseen kannattaa. Yleensä hintaero on muutamia kymppejä, mutta huoneen taso voi olla sitäkin enemmän.

Matkan rasitus ja arjen velvoitteet jäivät välittömästi taakse, kun astuimme sisään huoneeseen. Olimme vapaita stressistä ja suoritteista. Ei tekemättömiä töitä, pyykkivuoria, ruoanlaittoa tai sotkuista kotia. On vain minä ja puolisoni. Saa todella keskittyä nauttimaan hetkestä ja toisesta.

Romanttinen irtiotto arjesta ei toimi, jos huone on pettymys. Jos huomio kiinnittyy epäkohtiin eikä siihen, mitä huoneella on tarjota. Mutta Scandic Kuopio oli meille kyllä tässäkin suhteessa nappiosuma. Huoneet ovat äskettäin uudistettuja ja hillityn modernisti sisustettuja.

Hotelliloma ei ole hotelliloma, jos huoneessa ei ole kylpytakkia.

Ei ole sen tunteen voittanutta, kun on pitkän matkan jälkeen käynyt suihkussa, hölvännyt itseään hotellin kosmetiikalla, pyöräyttänyt pyyhkeestä hiuksiin turbaanin ja vetänyt puhtaan kylpytakin ja tohvelit jalkaansa.

Ja sitten ei tarvitse lähteä mihinkään tai tehdä mitään. Yksi puhelinsoitto ja voimme tilata huonepalvelusta päivällisen suoraan sänkyyn ja napsauttaa leffan pyörimään tai voimme nauttia kuohuviinilasilliset auringonlaskua ihaillen.

Miten palvelu vaikuttaa romanttiseen hotellilomaan?

Olen todella tarkka palvelun suhteen. Liian usein varsinkin ulkomailla hyvätasoisissa, perinteikkäissä hotelleissa nuori pariskunta saa hieman ylimielistä palvelua. Se vaikuttaa fiilikseen heti. Mutta oih, mikä palvelu meitä odotti Kuopiossa! Rakastan savolaista lupsakkuutta ja miten ihanasti se näkyi palvelussa. Teennäisen hymyn huulilla ja äänessä kyllä näkee, mutta Kuopiossa meitä oli vastassa aidosti välitön ja lämmin palvelu.

Hotellin pyörillä polkaisimme kauniin Väinölänniemen kautta torille.

Saimme pikaopastuksen hotellin tarjoamiin palveluihin, kuten allas- ja saunaosastoon, allergiaystävälliseen aamiaiseen ja vastaanotosta lainattaviin tuliteriin polkupyöriin. Lisäksi meille ehdotettiin risteilyä tai suppailua Kallavedellä, joista risteilyä olen aiemmin kokeillutkin. Lämmin suositus!

Ruoka on osa elämystä

Ylelliseen hotelliviikonloppuun kuuluu hyvin olennaisena osana ruoka. Siksi odotinkin erityisellä innolla Scandicin keväällä uudistunutta allergiaystävällistä aamupalaa. Tarjolla on yli 100 tuotetta, joissa on panostettu luomuun ja muun muassa vegaanisiin vaihtoehtoihin.

Kuten blogiani lukeneet tietävät, välttelen vatsani takia laktoosia ja gluteenia. Olin erittäin otettu siitä, että Scandic on päättänyt näin hyvin huomioida meitä ruoka-ainerajoittuneita. Sanotaan nyt näin, että sitä romantiikkaakin on takuulla enemmän, kun välttyy vatsanväänteiltä. ;D

Uskomatonta, mitä yksi viikonloppu voikaan saada aikaan! Tunsin, miten työstressi valui harteiltani. Sain kaivattua yhteistä aikaa puolisoni kanssa niin, ettei takaraivossa tykyttänyt tekemättömät kotityöt. Ja toisten upeaa rakkautta juhliessa sitä ymmärtää, miten tärkeä se toinen puolikas siinä rinnalla on.

Ei ole tärkeämpää kuin oma rakas. Tämä viikonloppu oli siitä jälleen hyvä muistutus.

Myöhään menneen illan jälkeen on niin helppo painella altaalle loikoilemaan.

Nyt on takana on rento lököttelyloma, seuraavaksi kaipaisin hieman sporttisempaa irtiottoa. Aloimme haaveilla aktiivilomasta Vierumäellä, jossa Scandicin yllättävänkin edulliseen hotellipakettiin kuuluu treenitunti. Hm, pitäisikö mennä testaa vaikka curlingia? ;)

Voita hotelliaamiainen kahdelle!

Jos et ehdi järjestää parisuhteelle kokonaista hotelliviikonloppua, pienikin irtiotto piristää suhdetta. <3

Kommentoimalla tätä blogipostausta tai Instagram-kuvaani keskiviikkoon 21.6. mennessä olet mukana arvonnassa ja voit voittaa Scandicin runsaan aamiaisen luomutuotteineen kahdelle hengelle ja päästä testaamaan heidän uusia gluteenittomia ja vegaanisia tuotteita. Arvonnan voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Lue myös:

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Mutta arkista onnellisuuttakin tärkeämpää on parisuhteen perusta, jonka päälle muun muassa ne arkiset asiat ja yhteiset kokemukset rakennetaan.

Listasin 12 tärkeintä asiaa, jotka olen oppinut ja todella ymmärtänyt nykyisessä parisuhteessani.

1. Luotettavuus

Tämä on sanomattakin selvää: suhdetta ei ole, jos toiseen ei voi luottaa. Luotan avopuolisooni kuin kiveen. Sen verran tiukkoja paikkoja olemme reilun neljän vuoden suhteemme aikana jo kohdanneet ja mieheni on seissyt aina rinnallani.

Mutta luottamiseen meni todella paljon aikaa. En aluksi uskonut hänen sanomisiaan ja olin varma, että hän pettää ja jättää. Ja koska olin niin varma enkä uskaltanut kohdata sitoutumista ja aitoa rakkautta, testasin miestäni ensimmäisen seurusteluvuoden ajan koko ajan. Yritin ajaa hänet pois, koska olin varma, että hän lähtee kuitenkin.

2. Rehellisyys

Olen nykyisessä suhteessani jopa raadollisen rehellinen. Olen kertonut, mistä tulen ja mitä olen kokenut.

Rehellisyys on ehdoton vahvuus suhteessamme. Aiemmissa suhteissa saatoin valehdella typeristä, vähäpätöisistäkin asioista, koska pelkäsin kumppanin reaktiota. Se teki suhteesta heikon ja teennäisen.

3. Keskusteluyhteys ja kohtaaminen

Suhteemme alussa toimin niin kuin aiemmissa suhteissa eli huusin, raivosin ja haastoin riitaa. Mieheni ei ollut tottunut moiseen, joten hän kivettyi. Hänen mykkyytensä sai minut raivostumaan entisestään.

Vuosien varrella olen oppinut rakentavan tavan riidellä (vaikka välillä vieläkin räsähdän). Jaan mieltäni painavat asiat enkä anna tunteiden patoutua. Ja mieheni on oppinut puhumaan kivettymisen sijaan.

Keskusteluyhteyden puute aiheuttaa olettamuksia. Olettaa, mitä kumppani ajattelee, kokee ja tekee. Tällöin tulee väärinymmärryksiä ja turhia riitoja. Kohtaa kumppanisi ja kerro suoraan, mitä tarvitset ja mitä toivot puolisoltasi, suhteelta ja elämältä. Et voi olettaa, että kumppani osaa lukea ajatuksiasi.

4. Turvallisuus

Turvallisuus on henkistä ja fyysistä. Fyysisen turvallisuuden luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta silti kymmenen prosenttia naisista ja kuusi prosenttia miehistä on ilmoittanut kokeneensa joskus elämänsä aikana fyysistä väkivaltaa nykyisen kumppaninsa taholta.

Kuulun tuohon kymmeneen prosenttiin – tosin en nykyisen kumppanini taholta vaan kahden edellisen. Lapsuuteni vuoksi luulin, että väkivalta tai sen uhka kuuluvat suhteeseen. Välillä oikein kerjäsin sitä. Se oli sairaalloinen tapa saada huomiota.

Nykyisessä suhteessani mieheni joutui tekemään paljon töitä, jotta luotin siihen, ettei hän koskaan satuta minua henkisesti tai fyysisesti.

Henkinen turvallisuus luo suhteeseen tasapainoa, vapautta ja helppoutta. Toinen on siinä vieressä, häneen voi aina nojata.

5. Kunnioitus ja arvostus

Puolisoni kunnioittaa ja arvostaa minua juuri sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse esittää jotain muuta tai mukautua hänen odotuksiaan ja mielipiteitään vastaavaksi. Hän kunnioittaa rajojani, omaa tilaani, periaatteitani ja päämääriäni.

6. Aito ilo ja kannustus

Miten ihanalta se tuntuukaan, kun kumppani tukee, puskee eteenpäin ja sanoo, että kaikki kääntyy parhain päin ja olet ansainnut kaiken hyvän. Hän iloitsee puolestani vilpittömästi.

Olen kokenut toisenkin puolen: kun toinen ei usko suhun, haukkuu, mollaa ja polkee alas. Lopulta velloin pohjamudissa itseluottamukseni täysin menettäneenä.

7. Toista ei voi eikä pidä muuttaa tai pelastaa

Olen ollut kahdessa jo heti alkujaan tuhoon tuomitussa suhteessa. Olen ajatellut, että kyllä se toinen muuttuu mun takia. Mä olen se, joka hänet voi pelastaa. Bullshit.

Ketään ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Ei, jos se toinen ei halua muuttua tai näe, että itsessä olisi jotain muutettavaa. Eikä se, että toista haluaa muuttaa, ole terve lähtökohta parisuhteelle.

Jos toinen on rikki, toinen on rikki. Tukena voi olla ja kannustaa toista eteenpäin, mutta toisen traumoja ei voi ottaa kannettavaksi omille harteilleen. Tarpeeksi, kun kantaa muiden painolastia, menee itse rikki. Näin minulle kävi molemmissa suhteissa.

Sitten eteeni astui nykyinen avopuolisoni. Olin uudessa tilanteessa – mun ei tarvinnut pelastaa eikä muuttaa. Sain olla oma itseni. Sain olla heikko ja herkkä. Olen kuitenkin varonut, etten nyt itse kaada kaikkea mieheni harteille ja vaadi häntä kannattelemaan minua pinnalla.

8. Oma aika

Olimme parisuhteemme alussa elämäntilanteen sanelemana paljon erossa toisistamme. Olin yli puoli vuotta vaihdossa Kaakkois-Aasiassa, puolisoni oli opiskelujen ja intin takia veks lähes vuoden.

Totuimme olemaan erossa toisistamme ja se vain pidensi alkuhuumaamme. Olimme kaiken mahdollisen yhteisen ajan nenätysten.

Kun suhde on vuosien mittaan arkistunut, olen ymmärtänyt tarvitsevani enemmän ja enemmän omaa aikaa.

Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi olla kumppanini kanssa. Mutta haluamme antaa suhteessamme toisillemme tilaa niin, että voimme henkisesti kypsyä ja kasvaa, etsiä omaa juttuamme, harrastaa ja humputella ystäviemme kanssa. Kun on voinut huoletta mennä omia menojaan, kotiin on vielä ihanampi palata.

9. Molempien tarpeiden huomiointi

Olen aika temperamenttinen ja voimakastahtoinen. Ennen tätä suhdetta olin ollut kolmisen vuotta sinkkuna. Sitoutuminen ja kompromissien teko oli aluksi haastavaa. Toteutin my way or the highway -strategiaa. Mutta kuinka väärin se oli toista kohtaan!

Suhteessa ei voi olla vain minä ja mun tarpeet, ei arkisissa eikä varsinkaan isoissa asioissa. Olen oppinut joustamaan, kuulemaan toisen tarpeet.

10. Kiinnostuksen kohteet

Ilman yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ole yhteistä elämää. Olemme alusta asti tehneet paljon asioita kimpassa: rakastamme matkustaa, katsoa leffoja, tanssia, laittaa ruokaa, herkutella ravintoloissa ja liikkua luonnossa.

Lisäksi päivällispöydässä höpöttelemme päivän polttavista aiheista ja jaamme molempia kiinnostavia uutisia. Omiakin juttuja pitää olla, mutta ne kiinnostuksen kohteet linkittävät meidät yhteen.

11. Seksi ja flirtti

Ilman seksiä ollaan kämppiksiä. Piste. Päivittäistä flirttiä, koskettelua ja kauniita sanoja pitää olla. Ne ylläpitävät sähköistä jännitettä, joka tekee suhteesta suhteen. Jos seksi ei suju, joku mättää. Jos sitä ei kotoa saa, alkaa monen katse harhailla ja huomiota saattaa hakea jostain muualta.

On toki kausia, kun seksi ei ole päivittäin tai viikottain mielessä. Mun masennus ja raju kohdunulkoinen raskaus aika lailla tappoivat meidän seksielämän pitkäksi aikaa. Mutta emme antaneet sen kaataa suhdettamme. Puhuimme avoimesti ongelmasta ja molempien tunteista ja odotuksista. Pahimpana aikana pidimme toisiamme muuten hyvänä, jotta tunneyhteys säilyi.

12. Treffailu ja uudet jutut

Sohva on monen suhteen turmio. Niin helposti sen syvyyksiin uppoaa pitkän päivän jälkeen ja istuu turpa rullalla televisiota tuijottaen. Kuinka siinä voi kohdata toista?

Olen aina ollut hieman levoton sielu ja huono tasaisessa arjessa. Puolisoni kautta olen oppinut arvostamaan turvallista arkea mutta yhteinen, romanttinen aika ruokkii suhdetta ja pitää sen mielenkiintoisena.

Yritämme käydä pari kertaa kuussa perinteisillä movie + dinner -treffeillä tai kokeilla jotain ihan uutta. Käymme pelaamassa sulkapalloa, melomassa, vaeltamassa, museossa, näyttelyssä… Kunhan lähdemme neljän seinän sisältä ulos!

Hyvä, todellinen parisuhde ei ole koskaan täydellinen tai valmis eikä sitä voi suorittaa. Se kehittyy ja muovautuu samalla, kun me muutumme. Se muuttuu – ainakin toivottavasti ja oikean tyypin kanssa – koko ajan paremmaksi ja syvemmäksi kumppanuudeksi.

Lue myös:

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Oletko oikeasti hyvinvoiva?

Hetki, jolloin tajusin olevani masentunut

Näin aloitat terapiakirjoittamisen