Kevät oli yksi elämäni pahimmista. Kärsin pahasta unettomuudesta, menetin erittäin läheisen isoisäni ja olin lähellä uupumista.

Työskentelen Aller Medialla digisisältöjen toimituspäällikkönä. Olen ollut media-alalla lähes 10 vuotta ja rakastan sitä. Kirjoittaminen on intohimoni ja sisältöjen parissa työskentely saa minut liekkeihin. Mutta intohimotyö on myös kuluttavaa varsinkin kaltaiselleni turhan tunnolliselle ja pedantille tekijälle.

Kesäkuussa vastuuni töissä laajenivat ja aloin vastata myös yrityksen vaikuttajasisällöistä, kuten Idealistan ihanista bloggaajista. Uusi vastuu ja kesälomatuuraukset väsyttivät ja päällä oli jo raskas kevät.

Sain selätettyä jo pahimman unettomuusjakson mutta kesäkuussa huomasin taas tuijottelevani yöllä kattoon. Viimeisellä viikolla ennen lomaa tein varmasti monelle pienen mutta itselleni ison päätöksen, jolla on minulle laajempi merkitys.

Kesäloma uusiksi

Olen jo vuosia aloittanut kesälomani Ilosaarirockissa ja jatkanut Joensuusta isovanhempieni luokse Lieksaan. Olen tavallisesti pyörinyt ympäri Itä-Suomea parisen viikkoa ystäviä tapaamassa.

Nyt kuitenkin peruin Ilosaarirockin. Olen tehnyt sen kerran aiemmin, kun kärsin pahoista paniikkikohtauksista. Nyt tein sen väsymykseni takia. Samalla päätin pitää taukoa niin täältä kuin somesta ja antaa kovalevyni tyhjentyä.

Kaverini meidän Ilosaarirock-jengistä sanoi nostavansa hattua, kuinka hyvin osaan priorisoida omaan hyvinvointiin.

Ja se on se pieni mutta silti niin mullistavan iso asia, joka minussa on tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Se tarkoittaa välillä sitä, että hauskoista jutuista on jäätävä pois. Jotta olisi sitten voimia kokea niitä myöhemmin.

Nyt aloitin lomani rauhallisella mutta voimauttavalla viikonlopulla puolisoni kanssa ja vietimme kolmen päivän treffit Vallisaaressa, dinnerillä ja rantsussa. Sain lähteä isovanhempieni tai siis isovanhempani luokse Lieksaan edes hieman levänneenä. Muuten olisin raahautunut mummoni luokse kolmen yön rälläyksen ja valvomisen jälkeen ihmisrauniona. Kyseessä oli kaiken lisäksi rankka kohtaaminen, sillä menin hänen luokseen ensimmäistä kertaa isoisäni kuoleman jälkeen.

Somehiljaisuus pisti miettimään

Nyt olen palaamassa Itä-Suomen kierrokseltani Helsinkiin. Vaikka ehkä toivoin muuta, olen kuitenkin nukkunut todella huonosti, syönyt liikaa jätskiä ja juonut liikaa viiniä. Siltikin voin paljon paremmin kuin pari viikkoa sitten. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että kuuntelin itseäni. Olen myös ollut mahdollisimman paljon luonnossa, pitänyt hieman taukoa treenistä palautuakseni, nauranut ja unelmoinut, leikkinyt ihanien kummilasteni kanssa, puhaltanut isoja saippuakuplia ja tanssinut aamuyöhön.

Toki minulla on huono omatunto, etten ole kirjoittanut tänne mitään, koska koen bloggaajana sitoutuvani yleisööni ja kanaviini mutta toisaalta tauko on pistänyt miettimään todellisia syitä, miksi kirjoitan blogia tai päivitän some-kanaviani. Haluanko vain huomiota ja kuvittelenko, että joku on kiinnostunut elämästäni? Kynnykseni kirjoitamiseen alkoi nousta ja aloin jopa tuntea hieman häpeää. Toruin itseäni siitä, mitä oikein kuvittelen itsestäni. Ihan kuin joku olisi todella kiinnostunut niin paljon minusta, että on kaksi viikkoa odottanut sormet ristissä, että kirjoittaisipa se Inka.

Mutta päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että elän kirjoittamisesta ja sisällöistä. Tarinoista. Ja olen kiitollinen, kun te näitä luette.

Nyt lähden viikonlopuksi ystäväni kanssa ruokamatkalla Tallinnaan ja ensi viikolla palaan uusin tarinoin. Niitä onkin vielä paljon kirjoitettavana.

Ihania kesäpäiviä. Älkää tehkö mitään, mikä ei tunnu hyvältä juuri nyt.

Puolisoni otti nämä kuvat ollessamme heinäkuun alussa hänen mökillään Haminassa. Se oli mieletön viikonloppu luonnon lähellä, josta kuulette vielä joskus lisää.

Lue myös:

Kuinka viettää oikeasti palauttava kesäloma?

Kun suru yllättää

Unettomuus – kun elämästäni tuli helvettiä

Palasin viikko sitten kolmen viikon kesälomalta takaisin töihin. Normaalisti kesäloman jälkeen olo on ollut kyllä rentoutunut mutta myös väsynyt.

Koska mun lomat on olleet tätä: heti, kun loma alkaa, lähden sukuloimaan ja ystävien luokse, sitten festareille, ulkomaille ehkä pariinkin otteeseen (luottokortit loman jälkeen tapissa), sitten kiirellä sienestämään, marjastamaan, pakastamaan, mökkeilemään, vaeltamaan, piknikille, aloittamaan uusi harrastus, laihduttamaan, syömään jäätelöä ja potemaan siitä sitten huonoa omatuntoa, olemaan parempi kumppani, siivota kämpästä ne kaikki pimeimmät nurkatkin, kirjoittamaan päiväkirjaa, aloittamaan romaania, meditoimaan, joogaamaan, juoksemaan, kokkaamaan ja sitten vielä ihan vähän kyläilemään.

Huh! Kuulostaako tutulta? Sitten vitsaillen voi heittää, että pääsepähän sitä taas töihin lepäämään.

Ööh… mikä tässä kuviossa oikein mättää?

Kesäloma, jolla tein mitä halusin

Opettelin toukokuisella Malesian matkallamme uuden matran: mitä minä H A L U A N tehdä tänään? Tämän kysymyksen tarkoitus on torpata sana PITÄISI. Mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla, kuten kummitätini sanoi mulle ollessani noin 10-vuotias.

Ei sillä, etten haluaisi mennä sukuloimaan ja ystävieni luokse tai tehdä kaikkea tuota miljoonaa asiaa, joita yllä luettelin. Mutta niitä ei saa kokea velvollisuutena tai suoritteena.

Koska rakastan to do -listoja (liikaakin), kirjoitin loman alkuun kännykän muistioon listan niistä asioista, joita haluan lomalla tehdä. Lista muistutti mua siitä, että oikeasti teen sitä, mitä minä itse haluan enkä vain suorita asioita, joita kuuluisi tehdä.

Ei aikataulutusta

Saan siitä paljon kuittailua, että päiväni ovat aina täynnä ja mulla on minuuttiaikataulut. Lomani ensimmäiset pari viikkoa olivat aika tapahtumarikkaat. Olin kummityttöni luona Savonlinnassa ja isovanhempieni luona Lieksassa. Kävin Ilosaarirockissa ja Barcelonassa. Mutta viimeisen lomaviikon olin vain kotona. Ja se olikin yllättäen aivan täydellistä!

Nukuin pitkään, tein kunnon suursiivouksen – koska halusin – ja tuntui kuin sieluni olisi puhdistunut samalla :D. Töllötin telkkaa, tein hyvää ruokaa puolisoni kanssa ja vain olla möllötin. Teki niin hyvää! Normaalisti en osaa olla lomalla kotona, koska a) se ei tunnu silloin lomalta ja b) aloitan kaikki ne surullisen kuuluisat kesken jääneet projektit: tyhjennän kaikki kaapit ja varastot ja päätän, että nyt mapitan kaikki paperit ja vien kaiken turhan kaman kierrätykseen ja ja ja…

Mutta nyt osasin rauhoittaa itseni ja pysähtyä.

Lomaa jemmassa

Usein kesäloman jälkeen on se fiilis, että tässä se nyt oli. Nyt taas raadetaan ensi kesään asti.

Tai sitten ei pidä koko lomaa putkeen vaan jättää jotain jemmaan. Tutkimusten mukaan kesälomaa kannattaa pitää vähintään kolme viikkoa putkeen, jotta keho ja mieli ehtivät palautua. Mutta loput voi jättää syksyn varalle!

Koska puolisoni ei voinut pitää lomaa kesällä, pidämme syyskuussa kaksi yhteistä lomaviikkoa. Vaihdamme maisemaa ja pidennämme kesää, sillä lähdemme Italiaan ja vaeltamaan Saariselälle. Aluksi harmittelin, että emme voi lomailla kesällä yhdessä, mutta nyt olen vain iloinen, että lomat rikkovat työntäyteistä syksyä.

Tee suunnitelmia syksylle

Lomalla en paljoa miettinyt, mitä söin tai join ja liikuin vähemmän. Musta oli itseasiassa ihana palata arkeen ja rutiineihin. Olen tyyppinä sellainen, että nautin päivittäisistä rutiineista ja aikaansaamisen tunteesta. Nyt mulla on taas energiaa panostaa hyvinvointiin ja pitää arkeni aktiivisena.

Juttelin kollegani kanssa ja hän puki sen niin upeasti sanoiksi. Asioita saa ja pitää tehdä enemmän itseään, ei vain muita varten. Silloin olen todennäköisesti paljon kivempi tyyppi niille muillekin. Tänä syksynä haluan entistä enemmän panostaa vapaa-aikaani. Tehdä asioita, joista nautin, joissa haastan itseäni, oppia uutta ja saada onnistumisen kokemuksia. Tämä edesauttaa myös työssäjaksamistani.

Suunnittelin jo innolla syksyn tanssitunteja, aion vaihtaa kuntosaliani ja treenata yhdessä ystäväni kanssa. Pursuan intoa tulevasta syksystä. Ja suurin syy tähän on se, että lomailin vihdoin oikein.

<3: Inka I

P.S. Voit tutustua muhun myös Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, Pinterestissä, Bloglovinissa ja Snapchatissa käyttäjänimellä @inka.ikonen.