Perhe ja suhteet, Terveys ja hyvä olo

Suru, joka vei pohjan kaikelta

Blogini on ollut hiljaa viimeiset kaksi kuukautta. Minulla ei yksinkertaisesti…

Blogini on ollut hiljaa viimeiset kaksi kuukautta. Minulla ei yksinkertaisesti ollut voimavaroja kirjoittaa. Oma hyvinvointini ja pysähtyminen nousivat tärkeämmiksi, kun alkuvuosi potki minua useamman kerran päähän.

Mistä se johtukaan, että usein vastoinkäymiset tulevat könttänä? Ihan kuin yksi isku päin pläsiä ei riittäisi, vaan mieli on saatava aivan vereslihalle.

Yksi iskuista ja ehdottomasti se kovin tapahtui 5. päivä helmikuuta. Olin osannut odottaa puhelua, mutta kun se tuli, maailmani romahti. Suru salpasi henkeni. Isoisäni oli kuollut.

Muistisairautta sairastanut isoisäni oli kolme päivää aiemmin joutunut saattohoitoon. Olin tuolloin juuri lähdössä perhetutun lapsen syntymäpäiviltä mieli kevyenä, kun äitini soitti. Yhtäkkiä pappani elintoiminnot olivat romahtaneet ja hänet oli siirretty saattohoitoon.

PAM! Matto viuhahti jalkojeni alta niin nopeasti, että meinasin kaatua.

Henkinen yhteys katkesi

Viime kesänä isoisäni sai aivoinfarktin, jonka jälkeen menetimme henkisen yhteyden. Surutyöni alkoi silloin. Yhtäkkiä ihminen, jolta olin kysynyt neuvoa aina elämän suuriin kysymyksiin, ei enää tiennyt, kuka olen. Hän oli puheissaan milloin Englannissa, milloin entisen työpaikkansa kokouksessa. Emme olleet enää samassa maailmassa. Se oli murskaavaa.

Syksyllä hän sai keuhkoveritulpan ja lääkäri ohjeisti varautumaan siihen, että milloin vain voi tulla lähtö. Ei siihen silti osannut valmistautua.

suru

Viimeinen ottamani yhteiskuva isovanhemmistani. Kävimme viime kesänä tutustumassa Monolan aittaan, jossa Jean ja Aino Sibelius kävivät häämatkallaan.

Vakaana seissyt honka

Kun hänen lähtönsä sitten tuli, tuntui kuin perusta, kallio jalkojeni alla, olisi räjähtänyt pienen pieniksi murusiksi. Isoisäni oli ristiriitainen persoona, mutta minulle vahva ja viisas aikuinen, johon turvauduin. Olen kasvanut ilman biologista isää ja hän oli minulle lähempänä isähahmoa kuin isoisää.

Isoisäni on tukenut minua aina unelmissani ja puskenut kovaa eteenpäin. Nyt minulla ei yhtäkkiä olekaan olekaan kirittäjää. Tyyppiä, kenen kanssa jakaa mielipiteitäni, ajatuksiani, toiveitani. Rakasta läheistä, jolle olen soittanut ensimmäisenä, kun jotain suurta on tapahtunut.

Hän on ollut minulle vakaana seisova honka. Kehen minä nyt nojaudun? Itseeni? Eräs tuttavani sanoi minulle hiljattain, että jokainen meistä on täällä loppujen lopuksi yksin ja voi turvautua vain itseensä. Hän myös sanoi, että oppisin ymmärtämään elämän rajallisuuden.

kesäloma

Pysähtyminen

Ja sitä tämä kuolema on tehnyt. Pistänyt pysähtymään ja pakottanut pohtimaan, mihin suuntaan olen menossa. Ovatko tärkeimmät arvoni prioriteettilistani kärjessä? Toiminko niiden mukaan? Käytänkö sitä aikani tällä pallolla niin kuin haluan?

Toisaalta olen jopa helpottunut ja kiitollinen, että pappani sai lähteä näin nopeasti. Muistisairaus todettiin hänellä vain joitakin vuosia sitten ja viimeinen vuosi toi hänen kuntonsa rytinällä alas. Olen helpottunut siitä, että hän sai mennä eikä hänen tarvinnut jäädä tänne laitteisiin kytkettynä kitumaan.

Kun isoäitini oli ollut pukemassa miestään arkkuun, kertoi hän, kuinka levolliselta isoisäni näytti. Hänen suupielissään oli pieni hymynkare. Isoäidilleni tämä toi lohdun. Hänen miehensä on nyt saanut rauhan.

Hautajaiset tekivät kuoleman todeksi

Kuten sen jo entuudestani tiesin, hautajaiset ovat paikka, jossa kuolema tulee todeksi. Annoin itseni romahtaa ja itkun tulla. Laskin valkoisen ruusun arkun päälle ja silitin arkun kylkeä. Hyvästi, pappa. Muistotilaisuudessa rohkaistuin kertomaan minun ja serkkujeni lapsuudenkesistä ja millainen minun suhteeni oli pappaan. Mitä hän minulle merkitsi. Se tuntui hyvältä.

Hautajaisten jälkeen olin viikon kuin zombi. Halusin vain käpertyä kuoreeni ja toivoin ihmisten jättävän minut rauhaan. Nyt kuukausi hautajaisten jälkeen pahin tunne on hiljalleen helpottanut. Olo on edelleen hyvin aaltoileva. Yhtenä hetkenä tuntuu kuin kuolemaa ei olisikaan tapahtunut ja unohdan asian. Toisena hetkenä itku iskee aivan puskista. Viimeksi äsken, kun katsoin Siskot-sarjaa, jossa laulaja Diandra Flores lauloi isoisänsä kanssa. Näen harva se yö unta isoisästäni ja mummolasta.

kesäloma 2

Vanha suru nousi pintaan

Kuolema toi myös vanhat, tutut kivut pintaan. Sydämessä puristi suru kahdeksan vuotta sitten kuolleesta avopuolisostani. Tuntui kuin ne vanhat arvet olisi revitty väkisin auki.

Mutta olen toistellut itselleni, että kaikki tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja. Suru vie sen aikaa kuin vie. Pääni käsittelee surua siinä tahdissa kuin se pystyy. En pakota sitä tai hautaa sitä.

Niin tein avopuolisoni kuoleman kohdalla ja se päättyi huonosti. Lopulta olin täysin loppuunpalanut ja masentunut. Toki aiemmat kokemukseni myös pelottavat. Olen kerran sukeltanut pimeyteen menetettyäni läheiseni, mikä estää, ettei niin kävisi myös nyt.

Uskon kuitenkin, että minulla on paremmat työkalut käsitellä surua. Lisäksi minulle on läheiset, jotka jakavat saman surun.

Ja ehkä hiljalleen alan itsekin juurtua tiukemmin kiinni maahan. Kasvan itse vakaana seisovaksi hongaksi, johon voin nojata.

Kuvat ovat viime heinäkuulta. Se oli viimeinen kerta, kun vielä kohtasimme tässä maailmassa isoisäni kanssa.

<3: Inka I

FACEBOOK / INSTAGRAM / TWITTER

Lue myös:

Miltä tuntuu, kun isoisälläni on Alzheimer?

2 Comments

  • Outi March 30, 2018 at 1:31 am

    Oi Inka miten kauniisti ja lämpimästi kirjoitat💝

    Reply
    • Inka I April 1, 2018 at 12:39 pm

      Kiitos Outi <3

      Reply

    Leave a Comment

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    • Eka kerta @savonlinnanoopperajuhlat oli todella vaikuttava ja takuulla ikimuistoinen. 😍 Niin oopperaillallinen @linnakrouvi ssa kuin #rigoletto olivat mielettömiä! Iso kiitos seuralaiseni @annastikainen & co. ❤️ P.S. Jo ette oo käyneet Savonlinnassa, lämmin suositus. Aivan heittämällä yks kauneimmista kesäkaupungeista - Suomen Venetsia! 🙌🏻 #opera #oopperajuhlat #ooppera #savonlinnanoopperajuhlat #savonlinna #visitsavonlinna #visitfinland #summerholiday #wörttii #minunsaimaa
    • Oletko kasvisruoan ystävä? Entä aasialaisen ruoan? Testaas tätä 🌶

PROTEIINIPITOINEN KASVISWOKKI 🍴
3-4 hengelle
◾️ 1 pkt edamame-spagettia, esim. Ruohonjuuresta tai K-kaupasta
◾️ 1 pss pakastettuja sokeriherneitä
◾️ 4-5 isoa herkkusientä
KASTIKE
🌶 1 chili tai noin 2 tl shirachaa
◾️ 3 rkl seesamiöljyä
◾️ 3 rkl soijaa
◾️ 2 rkl hoisin-kastiketta
◾️ 3 rkl limemehua
◾️ 2 tl tuoretta inkivääriä tai inkivääritahnaa
LISÄKSI
◾️ 1 pss retiisejä
◾️ korianteria
◾️ seesaminsiemeniä

1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Pilko herkkusienet ja retiisit.

3. Valmista kastike.

4. Keitä pasta pakkausohjeen mukaisesti. Paista sieniä ja herneitä wokissa tai paistinpannulla muutama minuutti. Lisää keitetty pasta ja kastike wokkiin. Sekoita.

5. Annostele valmis pasta lautaselle ja lisää annoksen päälle tuoreita retiisilohkoja, korianteria ja seesaminsiemeniä. Nauti. 🙌🏻
#recipeoftheday #recipe #vegetarianrecipes #veganrecipes #asianfood #wok #veganwok #healthyfood #healthyrecipe #foodphotography #foodofinstagram
    • Millainen on sun lempiaamiainen? ☕️🥐🥣🍓Kommentoi blogissa ja voit voittaa 50 euron arvoisen lahjakortin! Nappaa samalla herkullisen tuorepuuron resepti, joka maistuu aivan mustikkapiirakalta. Ravitsevan herkun kruunaa vaniljakerma. Nam. 😋
Linkki biossa: @inka.ikonen 
Kaupallinen yhteistyö: @biokia 
#tuorepuuro #resepti #aamupala #biokia #recipe #breakfastrecipes #healthyfood #healthybreakfast #healthyrecipe #porridge #porridgebowl #oatmealbowl #blueberrypie #recipeoftheday
    • Liikutko kesällä mielummin ulkona? Teetkö voimatreeniä? 💪🏻 Yritän olla kesällä niin paljon ulkona kuin mahdollista, koska elän valosta ja auringosta. Siksi treeni on kesäisin pääosin lenkkeilyä ja pyöräilyä. 
To be honest - tää kesä on tosin ollu enemmän pelkän ranneliikkeen treenausta tuopin kanssa🍻 Mutta se nyt on välillä sellaista.

Mun mieli ja keho kuitenkin kaipaa voimatreeniä. Muuten oon ihan jumissa ja pinnaa kiristää. Tulee vetämätön, turvonnut, voimaton ja laiska olo. Itseinho alkaa hiipiä ja alan taas kritisoida kehoani. Treenatessa salilla keskityn enemminkin siihen, mihin kaikkeen mun keho pystyy ja miten se kehittyy - en sen haukkumiseen ja epäkohtien tökkimiseen.

Nyt ehdin vihdoin (tekosyitä, I know) reissuiltani Vellamonkadulle ja heti yhden tunnin pusertamisen jälkeen on voittajafiilis. Hymy huulilla ja ryhti suorempi. Tai oikeastaan se hymy tuli jo, kun näin taistelijaparini @siiriheimonen ja ihanan @coachnova 🥰

Kyllähän se turhautti, kun tulokset pystypunnerruksessa oli tippunu mutta lihakset taitaa olla vähän unessa. Kyllä ne siitä herää! 
Ja hei, kun aloitin TFW:llä 1,5 vuotta sitten, sain 4 ojentajapunnerrusta. Nyt niitä meni 45. 💪🏻 Pitäkää huolta itsestänne ja kehostanne.
📷: @aaape 
#tfw #tfwhelsinki #strenghtraining #weighttraining #trainingforwarriors #hallussa #intotheroar #joo #lastsetbestset #trainingmotivation #workout #trainingmode #rohnisch
    • Ai että mun kroppa huutaa tanssimaan 💃🏻 Nyt kun @etnofitness on kesälomalla, on pakko välillä päästä baariin twerkkaa.
Barcelonassa tampattiin aamun saakka niin että irtoripsetkin lensi silmistä. 
Lauantaina taas kutsuu parketit, kun pääsen Kuopioon mun #soulsister in kanssa veivaa. Tykkäät sä jortsaa? 👯‍♀️
📷: @aaape 
#dancelikenooneiswatching #dancing #dance #twerk #twerkthatass #danceforlife #keeptwerking