Perhe ja suhteet, Terveys ja hyvä olo

Suru, joka vei pohjan kaikelta

Blogini on ollut hiljaa viimeiset kaksi kuukautta. Minulla ei yksinkertaisesti…

Blogini on ollut hiljaa viimeiset kaksi kuukautta. Minulla ei yksinkertaisesti ollut voimavaroja kirjoittaa. Oma hyvinvointini ja pysähtyminen nousivat tärkeämmiksi, kun alkuvuosi potki minua useamman kerran päähän.

Mistä se johtukaan, että usein vastoinkäymiset tulevat könttänä? Ihan kuin yksi isku päin pläsiä ei riittäisi, vaan mieli on saatava aivan vereslihalle.

Yksi iskuista ja ehdottomasti se kovin tapahtui 5. päivä helmikuuta. Olin osannut odottaa puhelua, mutta kun se tuli, maailmani romahti. Suru salpasi henkeni. Isoisäni oli kuollut.

Muistisairautta sairastanut isoisäni oli kolme päivää aiemmin joutunut saattohoitoon. Olin tuolloin juuri lähdössä perhetutun lapsen syntymäpäiviltä mieli kevyenä, kun äitini soitti. Yhtäkkiä pappani elintoiminnot olivat romahtaneet ja hänet oli siirretty saattohoitoon.

PAM! Matto viuhahti jalkojeni alta niin nopeasti, että meinasin kaatua.

Henkinen yhteys katkesi

Viime kesänä isoisäni sai aivoinfarktin, jonka jälkeen menetimme henkisen yhteyden. Surutyöni alkoi silloin. Yhtäkkiä ihminen, jolta olin kysynyt neuvoa aina elämän suuriin kysymyksiin, ei enää tiennyt, kuka olen. Hän oli puheissaan milloin Englannissa, milloin entisen työpaikkansa kokouksessa. Emme olleet enää samassa maailmassa. Se oli murskaavaa.

Syksyllä hän sai keuhkoveritulpan ja lääkäri ohjeisti varautumaan siihen, että milloin vain voi tulla lähtö. Ei siihen silti osannut valmistautua.

suru

Viimeinen ottamani yhteiskuva isovanhemmistani. Kävimme viime kesänä tutustumassa Monolan aittaan, jossa Jean ja Aino Sibelius kävivät häämatkallaan.

Vakaana seissyt honka

Kun hänen lähtönsä sitten tuli, tuntui kuin perusta, kallio jalkojeni alla, olisi räjähtänyt pienen pieniksi murusiksi. Isoisäni oli ristiriitainen persoona, mutta minulle vahva ja viisas aikuinen, johon turvauduin. Olen kasvanut ilman biologista isää ja hän oli minulle lähempänä isähahmoa kuin isoisää.

Isoisäni on tukenut minua aina unelmissani ja puskenut kovaa eteenpäin. Nyt minulla ei yhtäkkiä olekaan olekaan kirittäjää. Tyyppiä, kenen kanssa jakaa mielipiteitäni, ajatuksiani, toiveitani. Rakasta läheistä, jolle olen soittanut ensimmäisenä, kun jotain suurta on tapahtunut.

Hän on ollut minulle vakaana seisova honka. Kehen minä nyt nojaudun? Itseeni? Eräs tuttavani sanoi minulle hiljattain, että jokainen meistä on täällä loppujen lopuksi yksin ja voi turvautua vain itseensä. Hän myös sanoi, että oppisin ymmärtämään elämän rajallisuuden.

kesäloma

Pysähtyminen

Ja sitä tämä kuolema on tehnyt. Pistänyt pysähtymään ja pakottanut pohtimaan, mihin suuntaan olen menossa. Ovatko tärkeimmät arvoni prioriteettilistani kärjessä? Toiminko niiden mukaan? Käytänkö sitä aikani tällä pallolla niin kuin haluan?

Toisaalta olen jopa helpottunut ja kiitollinen, että pappani sai lähteä näin nopeasti. Muistisairaus todettiin hänellä vain joitakin vuosia sitten ja viimeinen vuosi toi hänen kuntonsa rytinällä alas. Olen helpottunut siitä, että hän sai mennä eikä hänen tarvinnut jäädä tänne laitteisiin kytkettynä kitumaan.

Kun isoäitini oli ollut pukemassa miestään arkkuun, kertoi hän, kuinka levolliselta isoisäni näytti. Hänen suupielissään oli pieni hymynkare. Isoäidilleni tämä toi lohdun. Hänen miehensä on nyt saanut rauhan.

Hautajaiset tekivät kuoleman todeksi

Kuten sen jo entuudestani tiesin, hautajaiset ovat paikka, jossa kuolema tulee todeksi. Annoin itseni romahtaa ja itkun tulla. Laskin valkoisen ruusun arkun päälle ja silitin arkun kylkeä. Hyvästi, pappa. Muistotilaisuudessa rohkaistuin kertomaan minun ja serkkujeni lapsuudenkesistä ja millainen minun suhteeni oli pappaan. Mitä hän minulle merkitsi. Se tuntui hyvältä.

Hautajaisten jälkeen olin viikon kuin zombi. Halusin vain käpertyä kuoreeni ja toivoin ihmisten jättävän minut rauhaan. Nyt kuukausi hautajaisten jälkeen pahin tunne on hiljalleen helpottanut. Olo on edelleen hyvin aaltoileva. Yhtenä hetkenä tuntuu kuin kuolemaa ei olisikaan tapahtunut ja unohdan asian. Toisena hetkenä itku iskee aivan puskista. Viimeksi äsken, kun katsoin Siskot-sarjaa, jossa laulaja Diandra Flores lauloi isoisänsä kanssa. Näen harva se yö unta isoisästäni ja mummolasta.

kesäloma 2

Vanha suru nousi pintaan

Kuolema toi myös vanhat, tutut kivut pintaan. Sydämessä puristi suru kahdeksan vuotta sitten kuolleesta avopuolisostani. Tuntui kuin ne vanhat arvet olisi revitty väkisin auki.

Mutta olen toistellut itselleni, että kaikki tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja. Suru vie sen aikaa kuin vie. Pääni käsittelee surua siinä tahdissa kuin se pystyy. En pakota sitä tai hautaa sitä.

Niin tein avopuolisoni kuoleman kohdalla ja se päättyi huonosti. Lopulta olin täysin loppuunpalanut ja masentunut. Toki aiemmat kokemukseni myös pelottavat. Olen kerran sukeltanut pimeyteen menetettyäni läheiseni, mikä estää, ettei niin kävisi myös nyt.

Uskon kuitenkin, että minulla on paremmat työkalut käsitellä surua. Lisäksi minulle on läheiset, jotka jakavat saman surun.

Ja ehkä hiljalleen alan itsekin juurtua tiukemmin kiinni maahan. Kasvan itse vakaana seisovaksi hongaksi, johon voin nojata.

Kuvat ovat viime heinäkuulta. Se oli viimeinen kerta, kun vielä kohtasimme tässä maailmassa isoisäni kanssa.

<3: Inka I

FACEBOOK / INSTAGRAM / TWITTER

Lue myös:

Miltä tuntuu, kun isoisälläni on Alzheimer?

4 Comments

  • Outi March 30, 2018 at 1:31 am

    Oi Inka miten kauniisti ja lämpimästi kirjoitat💝

    Reply
    • Inka I April 1, 2018 at 12:39 pm

      Kiitos Outi <3

      Reply
  • Ronja August 26, 2019 at 12:49 am

    Moi Inka! Löysin sun blogin facen tavoitteena terveellinen elämä -ryhmästä. Itse käyn just noita samoja kolmenkympinkriisi juttuja läpi ja sit kirjoitit niin mun ajatukset ulos, että kattelin muitakin kirjoituksias. 😊
    Tämä teksti sai kyynelkanavat auki ja kovaa. Mulla kuoli keväällä isoisä, isoäiti ja isoisomummu, kaikki 4kk sisällä. Ja itsekkin oon ehkä kokenut että sitä on vähätelty tai ei ainakaan ihan ymmärretty.. kirjoitit todella kauniisti sun isoisästä ja sun surusta❤ pystyn samaistumaan täysin. Itku saattaa tulla ku näkee vanhoja pariskuntia tai jostain ihan normaaleista tilanteista, jotka vaan muistuttaa heistä.
    Mut mua on lohduttanu se, että siellä jossain ne on ainakin yhdessä ja näkee kaikki omat rakkaansa. Siellä jossain on suuret jälleennäkemisen juhlat ku me ollaan sanottu hyvästit. Ja sitten on taas juhlat ku me nähdään uudestaan.❤
    Kiitos kun kirjoitat niin rehellisesti.😊

    Reply
    • Inka I August 26, 2019 at 1:07 pm

      Moi Ronja!

      Kiitos paljon kommentistasi <3 Helpottavaa mulle kuulla, etten ole kriisiajatusteni kanssa yksin. Mutta kyllä me se selätetään. Tsemppiä sinne!

      Voi ei, olen todella pahoillani. Otan syvästi osaa menetykseesi. Huh, todella rankkaa menettää noin nopeasti noin monta läheistä. Harmi kuulla, että sinäkin olet kokenut vähättelyä. Se on ihmeellistä. Jokaisella meillä on oikeus surra tavallaan ja ketä haluamme. Kyllä, monet tilanteet, ihmiset, paikat, tuoksut muistuttavat menetetyistä läheisistä. Se on toisaalta raakaa, toisaalta ihanaa. He pysyvät mielissämme ja mukanamme.

      Ihanasti sanottu. Näin se varmasti on <3 Mua on lohduttanut se, että koen isoisän kulkevan mukanani. Tuntuu, että välillä voin aistia hänet todella voimakkaasti.

      Kiitos, että kerroit tarinasi. Rehellisyys on mulle tärkeä arvo täällä ja muutenkin.

      Reply

    Leave a Comment

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    • 🥧 Kaupallinen yhteistyö & ARVONTA: @kaslink.aito 🍮
Mikä on maailman paras jälkiruoka? 🍰Kommentoi blogissa ja voita puolen vuoden kaurajuomat 😍 Kurkkaa myös köyhien ritarien resepti - tuli muuten herkullisimpia, joita olen syönyt - ja salaisuutena on kerma! 🧁 Linkki biossa: @inka.ikonen 
#kaslink #kaslinkaito #kaurakerma #kauravispi #vaniljakastike #jälkiruoka #köyhätritarit #resepti #maidoton #dessert #dairyfreerecipes #oatcream #dessertrecipe
    • Onks sustakin naiset maailman upeimpia olentoja? 💁🏼‍♀️💜 Siksi nyt käynnistyy #kehukeskiviikko eli kehu kolmea naista ja levitä hyvää mieltä 💜

Nämä viime päivät ovat osoittaneet, että täällä on aivan mielettömien mimmien kannustustiimi! Moni on kehunut minua rohkeaksi, kun olen nostanut vaikeita asioita esiin -  en pystyisi siihen, jos te ette olisi täällä. Luotan teihin ja tiedän, että tuette mua. Te olette rohkeita, kun kerrotte omista kokemuksistanne. Kiitos! Nämä vertaiskokemukset ovat niin voimauttavia. 😭💜 Toivoisin, että meillä olisi täällä turvallinen ympäristö puhua kipeistä kokemuksista mutta myös iloita ja juhlia elämän upeita asioita.

Haluaisin jakaa tätä hyvä fiilistä eteenpäin. Haluaisin, että me naiset nostaisimme toinen toisiamme. Kehuisimme ja kannustaisimme.

Siksi julkaisen nyt Instagram Storyissa haasteen: Kehu kolmea naista. 💪🏻 Ota kuvakaappaus storyissani olevasta pohjasta. Kehu kolmea ihanaa naista. Tägää heidät, jotta he näkevät viestisi ja voivat halutessaan jakaa sen. Julkaise kehu Instagram Storyna ja tägää myös minut, jotta voin jakaa teidän julkaisuja eteenpäin.

Sitten vain #kehukeskiviikko käyntiin.

Ootte aivan vitun upeita.
#kehunaista #nostanainenpäivässä #naiset #supernaiset #positivepower #dropdeadgorgeous #girlpower #womenpower #womenempoweringwomen #womenempowerment #womenhelpingwomen #womensupportingwomen #womeninspiringwomen
    • Kun hedelmällisyystesti paljasti karun totuuden 💚
Kaupallinen yhteistyö: @mehilainenoy 
Toivotko joskus saavasi lapsia? Minä toivon. 💚Olen 30-vuotias ja vielä hetki sitten ajattelin, että ehkä parin vuoden päästä on perheen perustamisen aika. Kaikki kuitenkin muuttui, kun tein hedelmällisyystestin. En voi ehkä saada lapsia.
Asia on todella kipeä. Olen vielä vereslihalla tämän kaiken suhteen, mutta haluan puhua tästä. Olla esimerkki ja herättää teidät pohtimaan omaa hedelmällisyyttänne. Lue lisää aiheesta blogista, linkki biossa: @inka.ikonen 
#mehiläinen #henkilökohtuisesti #felicitasmehiläinen #womenshealth #healthcare #hyvinvointi #terveys #hedelmällisyys #lapsettomuus #fertility #pregnancyproblems #startingafamily #pregnancy
    • Kiitos aivan suunnattoman paljon välittämisestä, tuesta, rohkeudesta ja luottamuksesta teille kaikille ❤️ Viimeinen vuorokausi on ollut todella voimauttava ja vahvistava. Olen saanut satoja viestejä ja kommentteja enkä ole ehtinyt vastata vielä teille kaikille, mutta arvostan niistä jokaista. Olette jakaneet omia kokemuksianne, kun teidän henkistä koskemattomuutta ja kehorauhaa on rikottu. Olen kuullut niin karmeita tarinoita, että pistää vihaksi. Olen pahoillani kokemastanne. Monet loukkaukset pureutuvat ihon alle ja jättävät pitkät jäljet. Toivon, että tämä vertaistuki jeesaa meitä yhdessä eteenpäin. ❤️ Olette myös antaneet vinkkejä, kuinka toimia tuollaisissa tilanteissa. Minä jäädyn, koska ne tulevat niin yllättäen. Sanat sivaltavat syvältä ja osuvat epävarmuuteeni. Tuntuu, että olen täysin voimaton. Häpeän, olen nöyryytetty ja haluan paeta paikalta. Kuten joku teistä sanoi: kuolen joka kerta hieman sisältä. Mutta teidän tuellanne uskon, että olen paremmin varautunut jatkoon.

Sain myös palautetta eräältä naiselta, että "vissin arka aihe kun tuollaisesta tällainen draama, että nettiin piti avautua?". Haen hyväksyntää ja itsetuntoni on nolla.

En halua antaa näille paskakommenteille tilaa, mutta tuohon vain tiivistyy se pointti, miksi näistä todellakin pitää avautua. Miksi meidän pitäisi niellä kuulemamme loukkaukset? Tuollaiset kommentit ovat ihmisen nöyryyttämistä ja vallankäyttöä.

Tänään @iltasanomat lööpissä kerrottiin, että liki puolet nuorista murehtii ulkonäköään JOKA PÄIVÄ. Siis vittu JOKA PÄIVÄ! Ei me voida vain antaa kiusaajien öykkäröidä - ei kasvotusten tai netissä. Se on väärin itseämme ja muita kohtaan. Kenellekään ei ole oikeutta arvostella toista ihmistä. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi pitää turpansa kiinni.

Jaan nyt Instagram Storeissa tapahtuneen uusimmat käänteet eli millaista keskustelua olen tänään käynyt haukkujan kanssa. Lisäksi pyytäisin teitä joko siellä tai tässä postauksessa jakamaan vielä omia kokemuksianne. Miten teidän ulkonäköä on kommentoitu? Millaiset jäljet kommentit jättivät? Miten pääsit niistä yli? Kokoan niitä yhteen ja julkaisen tekstinä blogissani. Tuetaan näin toinen toisiamme eteenpäin ❤️
    • ”Paljon sä oikein painat - 120 kiloa?” Näin kommentoi mulle ennestään tuntematon mies eilisissä juhlissa.

Tuntui, että henkeni salpaantui. Kysyin, että anteeksi, mutta mitä vittua sä just sanoit. Hän jatkoi arvuuttelemalla painoani. Olisiko se sitten 100, 90, 80 vai 70... Poistuin paikalta, koska koin, ettei asia johda mihinkään.

Mutta hän jatkoi härnäämistäni myöhemmin ja mittarini täyttyi - ja niin täyttyi muidenkin.

Asiasta kehkeytyi aika iso soppa, kun sekä haukkujan että minun läheiseni raivostuivat miehelle. Häntä vaadittiin pyytämään minulta anteeksi, mutta hän toisteli olevansa ambulanssikuski (!) ja tietävänsä, miltä satakiloinen näyttää. Hän ei nähnyt tehneensä mitään väärää. 
Ajatelkaa, että millainen hän on työssään? Kun ihminen on hädässä, apuun tulee tällainen tyyppi?

Mulla on helvetillinen morkkis. Ruoskin itseäni siitä, että en kyennyt olemaan häntä aikuisempi ja antaa asian olla. Että minä aiheutin draamaa. Hävettää.

Mutta mitä helvettiä? Enhän minä sitä draamaa aiheuttanut vaan hän. Ja se ei olisi ollut mielestäni ketään kohtaan oikein, jos olisin painanut asian villaisella ja antanut hänen öykkäröidä. 
Sitten morkkistelenkin seuraavassa hetkessä sitä, että miksi en kyennyt puolustamaan itseäni paremmin vaan jäädyin ja koitin vältellä konfliktia viimeiseen asti.

Hetki sitten hän laittoi viestin: ”Sori. Olin kännissä ja sanoin tyhmästi. Kiitos ja anteeksi 👋🏻” Kännin piikkiin siis vaan. Ei mitään vastuuta tai ymmärrystä siitä, mitä hän on aiheuttanut mulle. Lisäksi hän pilasi juhlat. Känni varmaan paljasti hänen todellisen luontonsa eikä selitä käytöstä.

Onko teillä ollut tällaisia tilanteita? Miten niissä kannattaisi toimia? Ja mitä tän tyypin päässä on voinut liikkua, että hän kokee kommenttinsa oikeutetuksi?

Haluan sanoa hänelle ja kaikille, jotka kommentoivat loukkaavasti kenenkään ulkonäköä: You can kiss my big white ass 🍑

Instagram Storeissa fiiliksiäni heti tapahtuneen jälkeen.
#flawless #beautybeyondsize #loveyourbody #dropdeadgorgeous #bodypositive #bodypositivity #vaakakapina #minäriitän #lupanäkyä #kehonkuva #kehopositiivisuus #allsizes #selfconfidence #bodyimage #nobodyshame #girlpower #womenpower #beautystandards