Perhe ja suhteet, Terveys ja hyvä olo

Suru, joka vei pohjan kaikelta

Blogini on ollut hiljaa viimeiset kaksi kuukautta. Minulla ei yksinkertaisesti…

Blogini on ollut hiljaa viimeiset kaksi kuukautta. Minulla ei yksinkertaisesti ollut voimavaroja kirjoittaa. Oma hyvinvointini ja pysähtyminen nousivat tärkeämmiksi, kun alkuvuosi potki minua useamman kerran päähän.

Mistä se johtukaan, että usein vastoinkäymiset tulevat könttänä? Ihan kuin yksi isku päin pläsiä ei riittäisi, vaan mieli on saatava aivan vereslihalle.

Yksi iskuista ja ehdottomasti se kovin tapahtui 5. päivä helmikuuta. Olin osannut odottaa puhelua, mutta kun se tuli, maailmani romahti. Suru salpasi henkeni. Isoisäni oli kuollut.

Muistisairautta sairastanut isoisäni oli kolme päivää aiemmin joutunut saattohoitoon. Olin tuolloin juuri lähdössä perhetutun lapsen syntymäpäiviltä mieli kevyenä, kun äitini soitti. Yhtäkkiä pappani elintoiminnot olivat romahtaneet ja hänet oli siirretty saattohoitoon.

PAM! Matto viuhahti jalkojeni alta niin nopeasti, että meinasin kaatua.

Henkinen yhteys katkesi

Viime kesänä isoisäni sai aivoinfarktin, jonka jälkeen menetimme henkisen yhteyden. Surutyöni alkoi silloin. Yhtäkkiä ihminen, jolta olin kysynyt neuvoa aina elämän suuriin kysymyksiin, ei enää tiennyt, kuka olen. Hän oli puheissaan milloin Englannissa, milloin entisen työpaikkansa kokouksessa. Emme olleet enää samassa maailmassa. Se oli murskaavaa.

Syksyllä hän sai keuhkoveritulpan ja lääkäri ohjeisti varautumaan siihen, että milloin vain voi tulla lähtö. Ei siihen silti osannut valmistautua.

suru

Viimeinen ottamani yhteiskuva isovanhemmistani. Kävimme viime kesänä tutustumassa Monolan aittaan, jossa Jean ja Aino Sibelius kävivät häämatkallaan.

Vakaana seissyt honka

Kun hänen lähtönsä sitten tuli, tuntui kuin perusta, kallio jalkojeni alla, olisi räjähtänyt pienen pieniksi murusiksi. Isoisäni oli ristiriitainen persoona, mutta minulle vahva ja viisas aikuinen, johon turvauduin. Olen kasvanut ilman biologista isää ja hän oli minulle lähempänä isähahmoa kuin isoisää.

Isoisäni on tukenut minua aina unelmissani ja puskenut kovaa eteenpäin. Nyt minulla ei yhtäkkiä olekaan olekaan kirittäjää. Tyyppiä, kenen kanssa jakaa mielipiteitäni, ajatuksiani, toiveitani. Rakasta läheistä, jolle olen soittanut ensimmäisenä, kun jotain suurta on tapahtunut.

Hän on ollut minulle vakaana seisova honka. Kehen minä nyt nojaudun? Itseeni? Eräs tuttavani sanoi minulle hiljattain, että jokainen meistä on täällä loppujen lopuksi yksin ja voi turvautua vain itseensä. Hän myös sanoi, että oppisin ymmärtämään elämän rajallisuuden.

kesäloma

Pysähtyminen

Ja sitä tämä kuolema on tehnyt. Pistänyt pysähtymään ja pakottanut pohtimaan, mihin suuntaan olen menossa. Ovatko tärkeimmät arvoni prioriteettilistani kärjessä? Toiminko niiden mukaan? Käytänkö sitä aikani tällä pallolla niin kuin haluan?

Toisaalta olen jopa helpottunut ja kiitollinen, että pappani sai lähteä näin nopeasti. Muistisairaus todettiin hänellä vain joitakin vuosia sitten ja viimeinen vuosi toi hänen kuntonsa rytinällä alas. Olen helpottunut siitä, että hän sai mennä eikä hänen tarvinnut jäädä tänne laitteisiin kytkettynä kitumaan.

Kun isoäitini oli ollut pukemassa miestään arkkuun, kertoi hän, kuinka levolliselta isoisäni näytti. Hänen suupielissään oli pieni hymynkare. Isoäidilleni tämä toi lohdun. Hänen miehensä on nyt saanut rauhan.

Hautajaiset tekivät kuoleman todeksi

Kuten sen jo entuudestani tiesin, hautajaiset ovat paikka, jossa kuolema tulee todeksi. Annoin itseni romahtaa ja itkun tulla. Laskin valkoisen ruusun arkun päälle ja silitin arkun kylkeä. Hyvästi, pappa. Muistotilaisuudessa rohkaistuin kertomaan minun ja serkkujeni lapsuudenkesistä ja millainen minun suhteeni oli pappaan. Mitä hän minulle merkitsi. Se tuntui hyvältä.

Hautajaisten jälkeen olin viikon kuin zombi. Halusin vain käpertyä kuoreeni ja toivoin ihmisten jättävän minut rauhaan. Nyt kuukausi hautajaisten jälkeen pahin tunne on hiljalleen helpottanut. Olo on edelleen hyvin aaltoileva. Yhtenä hetkenä tuntuu kuin kuolemaa ei olisikaan tapahtunut ja unohdan asian. Toisena hetkenä itku iskee aivan puskista. Viimeksi äsken, kun katsoin Siskot-sarjaa, jossa laulaja Diandra Flores lauloi isoisänsä kanssa. Näen harva se yö unta isoisästäni ja mummolasta.

kesäloma 2

Vanha suru nousi pintaan

Kuolema toi myös vanhat, tutut kivut pintaan. Sydämessä puristi suru kahdeksan vuotta sitten kuolleesta avopuolisostani. Tuntui kuin ne vanhat arvet olisi revitty väkisin auki.

Mutta olen toistellut itselleni, että kaikki tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja. Suru vie sen aikaa kuin vie. Pääni käsittelee surua siinä tahdissa kuin se pystyy. En pakota sitä tai hautaa sitä.

Niin tein avopuolisoni kuoleman kohdalla ja se päättyi huonosti. Lopulta olin täysin loppuunpalanut ja masentunut. Toki aiemmat kokemukseni myös pelottavat. Olen kerran sukeltanut pimeyteen menetettyäni läheiseni, mikä estää, ettei niin kävisi myös nyt.

Uskon kuitenkin, että minulla on paremmat työkalut käsitellä surua. Lisäksi minulle on läheiset, jotka jakavat saman surun.

Ja ehkä hiljalleen alan itsekin juurtua tiukemmin kiinni maahan. Kasvan itse vakaana seisovaksi hongaksi, johon voin nojata.

Kuvat ovat viime heinäkuulta. Se oli viimeinen kerta, kun vielä kohtasimme tässä maailmassa isoisäni kanssa.

<3: Inka I

FACEBOOK / INSTAGRAM / TWITTER

Lue myös:

Miltä tuntuu, kun isoisälläni on Alzheimer?

2 Comments

  • Outi March 30, 2018 at 1:31 am

    Oi Inka miten kauniisti ja lämpimästi kirjoitat💝

    Reply
    • Inka I April 1, 2018 at 12:39 pm

      Kiitos Outi <3

      Reply

    Leave a Comment

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    • Blogissa nyt se suuri salaisuus, josta olen ärsyttävästi vihjaillut koko syksyn. Pitkien pohdintojen ja isojen päätösten jälkeen yksi elämäni isoimmista unelmista toteutui. Linkki missäpä muuallakaan kuin biossa. Ihanaa iltaa! ❤️
📷: @aaape 
#dream #dreamplando #dreamcametrue #values #lifechanging #lifechange #bigchanges #goals #goalsetting #priorities #nowornever #imsoexcited
    • Kun pääsen tanssimaan, tunnen sen olevan parasta maailmassa.

Kun saan itkeä ja nauraa ystävieni kanssa, tunnen sen olevan parasta maailmassa.

Kun pääsen treenaamaan kovaa, tunnen sen olevan parasta maailmassa.

Kun pääsen uppoutumaan historialliseen rakkausromaaniin, tunnen sen olevan parasta maailmassa.

Kun herkuttelen jäätelöllä, shampanjalla tai blineillä, tunnen sen olevan parasta maailmassa.

Kun saan kirjoittaa itselleni merkityksellisistä asioista, tunnen sen olevan parasta maailmassa.

Kun kuuntelen Sibeliuksen Valse Tristea ja ihokarvat nousevat pystyyn, tunnen sen olevan parasta maailmassa.

Kun pääsen reissuun (etenkin luontoon), tunnen sen olevan parasta maailmassa.

Kun pääsen viettämään #sexytime mieheni kanssa - noh, se kyllä on parasta maailmassa.

Mitkä sun intohimot on? Panostatko niihin riittävästi - vai ovatko intohimosi ja ajankäyttösi jatkuvassa ristiriidassa? Pitäiskö siihen tulla muutos?
#passion #passionate #values #dancing #dancevideo #twerk #girlpower #positivepower #loveofmylife #friendships #training #wellness #wellbeing #core #dreams #lifechanging #goals #goalsetting #voittamisenanatomia
    • 🎁 JOULUKALENTERI JATKUU - OSALLISTU ARVONTAAN! 🎁

Kotimaista luonnonkosmetiikkaa ylistävä joulukalenterini saa jatkoa, kun nyt avataan toisen adventtisunnuntain luukku.

Sieltä paljastuu kuivalle ja herkälle iholle kehitetty @atopikfinland -luonnonkosmetiikkasarja, jota myydään apteekeissa. Sarjan perusta on suomalainen kaura. 🌾

Nyt arvon teille pakkassäihin ja suomalaiselle iholle täydellisesti sopivasta Sensitive-hoitolinjasta rauhoittavan ja ravitsevan kauraöljyn, jonka sisältämät keramidit ja fosfolipidit kosteuttavat ihon suojakerroksen toimintaa. Paketissa on mukana myös kevyt ja voidemainen hoitoseerumi, joka kosteuttaa kuivaa ihoa tehokkaasti sekä täyteläinen kauravoide kosteuttamaan ja rauhoittamaan kasvoja.

Palkinnon arvo on 86,30 euroa.

Näin osallistut arvontaan:
✔️ Tykkää tästä kuvasta Instagramissa tai Facebookissa tai 16.12. mennessä.
✔️ Seuraa Instagram-tiliäni.
✔️ Psst! Tuplaa mahdollisuutesi voittaa ja osallistu kilpailuun myös Facebook-tililläni! Sieltä löydät minut nimellä @inkaiblogi.

Arvonnan voittaja ilmoitetaan molemmilla tileillä.

Onnea matkaan ja ihanaa joulunodotusta🎄

Instagram ei ole mukana arvonnassa.
#joulukalenteri #joulukalenteri2018 #atopik #atopikfinland #apteekkikosmetiikka #ihonhoito #luonnonkosmetiikka #oat #vegancosmetics #naturalcosmetics #crueltyfreecosmetics #skincare #kotimainenkosmetiikka #ecocosmetics #faceoil #serum #moisturizer #arvonta #kilpailu
    • Ihanaa viikonloppua! ❤️ Ei välitetä sateista, kyllä se aurinko sieltä vielä tulee. 
#weekend #winter #rainyday #sunnyday #winterday #myhelsinki #visithelsinki #visitfinland #sunset #sunsetview #naturephotography
    • Kävelimme tänään Hietarannan kautta Hietaniemen hautausmaalle. Vedessä uiskenteli joutsenpari. Aloimme keskustella luonnon merkityksestä ja ideoimme lihaveroa. 
Kerroin puolisolleni, että arvostukseni ja rakkauteni suomalaista luontoa kohtaan kumpuaa isoäidiltäni, mammalta. Hän opetti minulle lapsena puut, kasvit ja lintulajit. Kuhankeittäjä oli suosikkini.

Isoäitini on aina korostanut luonnon arvostamista. Maaperästämme hän perheineen on ammentanut ruoan pöytään sotien jälkeen. 
Terve ja kaunis luonto ei ole itsestäänselvyys. Olen kiitollinen siitä, että ymmärrys siitä on tullut minulle verenperintönä.

Kuvassa olen isoäitini ja tätini kanssa lounaalla Fisken på Diskenissä. Mamma halusi tilata meille valkoviinipullon ja vedimme seitinohuet iltapäivähiprakat. Kippis Suomelle! 🇫🇮
#suomi101 #itsenäisyyspäivä #suomi #finland #thisisfinland #myfinland #proudfinn #independenceday #independence #grandmother #karelia #evakko #nature #finnishnature