Tämä oli keväällä tavallista. Sanat katosivat mielestäni, jouduin kirjaamaan pienetkin hommat ylös, sillä muuten ne unohtuivat.

Lisäksi kärsin unettomuudesta, mielialani vaihtelivat ja koin olevani uupumuksen partaalla. Tuntui, että hengästyin pienestäkin treenistä ja sormissa ja jaloissa tuntui jatkuvaa pistelyä. Oireita ei kunnolla edes tiedostanut. Ajattelin vain, että syypäänä on kiire ja stressi. Kun stressaan, en nuku kunnolla. Jos ei nuku, kaikki on laitettavissa sen piikkiin.

Mutta näinkin tavanomaisten oireiden taustalla voi olla muutakin.

Oireiden taustalla B12-vitamiini

Vuosi sitten jätimme mieheni kanssa lihattoman lokakuun kunniaksi lähes kokonaan lihan. Syömme kasvisruokapainotteisesti, noin 95 prosenttia ruokavaliostamme on kasvista. Syyt ovat niin eettiset kuin terveydelliset.

Mutta enpä muistanut, mitä täytyy huomioida jättäessään ruokavaliosta lihan pois.

Kasvisruokavaliota noudattavan tai kasvispainoitteisesti syövän täytyy nimittäin saada B12-vitamiinia purkista, koska sitä ei esiinny kasvikunnan tuotteissa. Lisäksi minä kärsin refluksista, ja närästyslääkkeiden käyttö on yhdistetty B12-vitamiinin puutoksen.

Oireisiini saattoi siis vaikuttaa liian alhainen B12-vitamiinitaso, joka näkyy muun muassa muistin katkeamisena, sanojen ja tehtävien hakemisena, raajojen pistelynä, unihäiriöinä, uupumisena, masennuksena ja mielialan vaihteluina.

Elimistö tarvitsee B12-vitamiinia muun muassa DNA:n muodostamiseen ja hermojärjestelmän ylläpitoon. B12-vitamiini onkin tärkeä vitamiini muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen ylläpitämiseksi.

Kuinka olo on muuttunut?

Aloin syödä muutama kuukausi sitten Suomen Vitamiinikeskuksen kotimaista, laadukasta B12-vitamiinivalmistetta, jossa vitamiini on elimistöön tehokkaasti imeytyvässä metyylikobalamiinin muodossa. Valmiste sulaa jo suussa, joten imeytyminen alkaa heti suun limakalvoilta.

On arkea helpottavaa, että tuotteet tulevat suoraan kotiin eikä niitä tarvitse lähteä hakemaan postista tai kivijalkakaupasta.

Jo nyt olen huomannut pääni kirkastuneen. Oloni on iloisempi, virkeämpi ja tuntuu, että jaksan paremmin. Raajojen pistely on loppunut lähes kokonaan enkä hengästy niin helposti.

Alekoodi

Jos haluat tilata Suomen Vitamiinikeskukselta B12-vitamiinia tai muita lisäravineita, saat InkaI20 -alennuskoodilla 20 prosenttia alennusta verkkokaupasta.

Koodi on voimassa huhtikuun loppuun.

Lue myös:

Haluat enemmän kasvista mutta reseptit loppu? Tässä 7 x paras kasvisruoka

Kevät oli yksi elämäni pahimmista. Kärsin pahasta unettomuudesta, menetin erittäin läheisen isoisäni ja olin lähellä uupumista.

Työskentelen Aller Medialla digisisältöjen toimituspäällikkönä. Olen ollut media-alalla lähes 10 vuotta ja rakastan sitä. Kirjoittaminen on intohimoni ja sisältöjen parissa työskentely saa minut liekkeihin. Mutta intohimotyö on myös kuluttavaa varsinkin kaltaiselleni turhan tunnolliselle ja pedantille tekijälle.

Kesäkuussa vastuuni töissä laajenivat ja aloin vastata myös yrityksen vaikuttajasisällöistä, kuten Idealistan ihanista bloggaajista. Uusi vastuu ja kesälomatuuraukset väsyttivät ja päällä oli jo raskas kevät.

Sain selätettyä jo pahimman unettomuusjakson mutta kesäkuussa huomasin taas tuijottelevani yöllä kattoon. Viimeisellä viikolla ennen lomaa tein varmasti monelle pienen mutta itselleni ison päätöksen, jolla on minulle laajempi merkitys.

Kesäloma uusiksi

Olen jo vuosia aloittanut kesälomani Ilosaarirockissa ja jatkanut Joensuusta isovanhempieni luokse Lieksaan. Olen tavallisesti pyörinyt ympäri Itä-Suomea parisen viikkoa ystäviä tapaamassa.

Nyt kuitenkin peruin Ilosaarirockin. Olen tehnyt sen kerran aiemmin, kun kärsin pahoista paniikkikohtauksista. Nyt tein sen väsymykseni takia. Samalla päätin pitää taukoa niin täältä kuin somesta ja antaa kovalevyni tyhjentyä.

Kaverini meidän Ilosaarirock-jengistä sanoi nostavansa hattua, kuinka hyvin osaan priorisoida omaan hyvinvointiin.

Ja se on se pieni mutta silti niin mullistavan iso asia, joka minussa on tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Se tarkoittaa välillä sitä, että hauskoista jutuista on jäätävä pois. Jotta olisi sitten voimia kokea niitä myöhemmin.

Nyt aloitin lomani rauhallisella mutta voimauttavalla viikonlopulla puolisoni kanssa ja vietimme kolmen päivän treffit Vallisaaressa, dinnerillä ja rantsussa. Sain lähteä isovanhempieni tai siis isovanhempani luokse Lieksaan edes hieman levänneenä. Muuten olisin raahautunut mummoni luokse kolmen yön rälläyksen ja valvomisen jälkeen ihmisrauniona. Kyseessä oli kaiken lisäksi rankka kohtaaminen, sillä menin hänen luokseen ensimmäistä kertaa isoisäni kuoleman jälkeen.

Somehiljaisuus pisti miettimään

Nyt olen palaamassa Itä-Suomen kierrokseltani Helsinkiin. Vaikka ehkä toivoin muuta, olen kuitenkin nukkunut todella huonosti, syönyt liikaa jätskiä ja juonut liikaa viiniä. Siltikin voin paljon paremmin kuin pari viikkoa sitten. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että kuuntelin itseäni. Olen myös ollut mahdollisimman paljon luonnossa, pitänyt hieman taukoa treenistä palautuakseni, nauranut ja unelmoinut, leikkinyt ihanien kummilasteni kanssa, puhaltanut isoja saippuakuplia ja tanssinut aamuyöhön.

Toki minulla on huono omatunto, etten ole kirjoittanut tänne mitään, koska koen bloggaajana sitoutuvani yleisööni ja kanaviini mutta toisaalta tauko on pistänyt miettimään todellisia syitä, miksi kirjoitan blogia tai päivitän some-kanaviani. Haluanko vain huomiota ja kuvittelenko, että joku on kiinnostunut elämästäni? Kynnykseni kirjoitamiseen alkoi nousta ja aloin jopa tuntea hieman häpeää. Toruin itseäni siitä, mitä oikein kuvittelen itsestäni. Ihan kuin joku olisi todella kiinnostunut niin paljon minusta, että on kaksi viikkoa odottanut sormet ristissä, että kirjoittaisipa se Inka.

Mutta päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että elän kirjoittamisesta ja sisällöistä. Tarinoista. Ja olen kiitollinen, kun te näitä luette.

Nyt lähden viikonlopuksi ystäväni kanssa ruokamatkalla Tallinnaan ja ensi viikolla palaan uusin tarinoin. Niitä onkin vielä paljon kirjoitettavana.

Ihania kesäpäiviä. Älkää tehkö mitään, mikä ei tunnu hyvältä juuri nyt.

Puolisoni otti nämä kuvat ollessamme heinäkuun alussa hänen mökillään Haminassa. Se oli mieletön viikonloppu luonnon lähellä, josta kuulette vielä joskus lisää.

Lue myös:

Kuinka viettää oikeasti palauttava kesäloma?

Kun suru yllättää

Unettomuus – kun elämästäni tuli helvettiä

Päässä koneisto jauhaa täysillä noin sataa eri kelaa samaan aikaan. Niska tuntuu jännittyneeltä ja kipeältä. Rintaa puristaa. Sydän hakkaa. Tuntuu, etten saa happea. Ahdistaa. Epätoivon kyyneleet alkavat kivuta silmiin.

Olen paria tuntia aiemmin ottanut nukahtamislääkkeen. Se iskee kuin pesäpallomaila otsaan ja tainnuttaa minut – mutta vain pariksi tunniksi.

Käyn yön aikana läpi kaikki mahdolliset nukahtamiskeinot. Kuuntelen puhelimeni appista meren kohinaa, teen YouTubesta rentoutumisharjoituksia, keskityn hengittämiseen rauhoittaen ajatuksiani, katson Netflixistä sarjoja, siirryn sängystä sohvalle. Ja ei merkkiäkään unesta!

Muutaman tunnin valvomisen jälkeen purskahdan itkuun. En enää kestä.

Kuinka minusta tuli uneton?

Aloin kärsiä uniongelmista nelisen vuotta sitten. Työuupumus vei yöunet ja heräsin öisin siihen, kun sydän hakkaa ja päässä laukkaa villihevoslauma. Aloin napsia joka ilta melatoniinia.

Mietin koko ajan, kuinka pitkäaikainen melatoniinin käyttö vaikuttaisi kehooni, mutta lääkärit huolettomasti määräsivät sitä sanoen, että onhan se kehon oma hormoni.

Kun työuupumuksen seurauksena vaihdoin työpaikkaa, hetken aikaa nukuin paremmin. Kunnes aiempaa vastuullisempi tehtävä ja haastava työympäristö veivät yöunet taas. Jouduin turvautumaan tällä kertaa jo astetta vahvempiin lääkkeisiin.

Vuosien aikana on ollut helpompia kausia ja olen voinut nukkua ilman lääkitystä, mutta nyt on koko alkuvuosi ryvetty pohjalla. Kerroin aiemmin, että viime aikoina olen saanut useita potkuja päähän. Niistä kovin oli rakkaan isoisäni menetys. Toinen taistelu on ollut tämä unettomuus, joka on tälläkin kertaa johtunut pääasiassa stressistä.

Unettomuus vie hengen

Pahimpina hetkinä on ollut sellainen olo, että tämä vie minulta hengen tai vähintään järjen. Alan vaipua epätoivoon ja pelätä sitä, ettei tämä koskaan lopu.

Nukkumaanmenoa alkaa kammota. Onko tämäkin yö taas edellisen kaltainen? Olenko jälleen huomenna hidas zombi?  Lääkkeiden avulla saan nukahdettua, mutta viimeistään parin tunnin jälkeen herään pirteänä kuin peipponen.

Kun on valvonut monta yötä putkeen, päivät ovat tahmeita. Sydän jyskyttää rinnassa, happi ei kulje ja keho tuntuu painavalta. Kaikki pienetkin asiat saavat käsittämättömät mittasuhteet. Ongelmat paisuvat väsyneessä päässä. Elämä tuntuu helvetiltä.

Luin Ellestä Miia Rantosen haastattelun, jossa hän kertoi valvoneensa kolme viikkoa putkeen ja lopulta joutuneensa sairaalaan. Hän pelkäsi, ettei pääse sieltä pois. Miian tarina pysäytti. Entä jos unettomuus vie minutkin tuohon pisteeseen?

Mikä enää auttaa?

Kun unettomuus on näin pitkällä, ei siihen paljoa auta, ettei käytä illalla kännykkää tai kirjoittaa päivän murheet huolikirjaan. Olen yrittänyt tehdä kaiken oppikirjan mukaan.

Lääkärin ja psykiatrin kanssa olen testannut liudan erilaisia lääkkeitä ja hiljalleen oikea alkaa löytyä. Tällä hetkellä minulla on lääkitys, jonka ei pitäisi koukuttaa kuten varsinainen nukahtamislääke. Olen alistunut kohtalooni ja syön lääkkeitä mukisematta. Koska nyt minulle tärkeintä on vain saada tämä kierre katki keinolla millä hyvänsä. Se on fakta, että ilman unta ihminen ei pärjää.

Kunhan saan nukuttua hyvin edes viikon putkeen, voin miettiä, puranko lääkitystä. Lisäksi olen löytänyt muutaman lisäkeinon, jotka auttavat rentoutumaan ennen nukahtamista. Kerron niistä lisää piakkoin.

Olen puhunut vaivastani melko avoimesti ja huomannut, että todella moni kärsii myös jonkinasteisista uniongelmista. Taustalta löytyy monesti stressiä, joka aiheutuu työelämästä ja hektisestä tai vaikeasta elämäntilanteesta. Onko työelämä muuttunut liikaa, ettei päämme tahdo pysyä perässä? Vai teenkö jotain väärin?

Kärsitkö sinä uniongelmista? Mikä sinulla on auttanut?

Kuvat: Char and the city

Lue myös:

Unettomuus riesana? Katso parhaat vinkkini, joista yksi on ylitse muiden!

Suru, joka vei pohjan kaikelta

]]> https://inka-i.com/2018/04/09/unettomuus-tekee-elamasta-helvettia/feed/ 7