5 x tunnelukot: Näin ne ovat vaikuttaneet elämääni

26/05/2022

Tunnelukot ovat lapsuudessa ja nuoruudessa opittuja sisäisiä malleja, jotka vaikuttavat tapaamme reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Monilla meistä on lapsuudessa vaikeita kokemuksia. Tarpeisiimme ei ole välttämättä vastattu. Tunteitamme on saatettu vähätellä tai mitätöidä. Emme ole välttämättä saaneet riittävästi rakkautta, hyväksyntää ja arvostusta. Minun tunnelukkoni ovat syntyneet lapsuudessa ja nuoruudessa epävakaan kasvuympäristön ja kokemani henkisen ja fyysisen väkivallan seurauksena.

Tunnelukot ovat syntyneet lapsuudessa selviytymiskeinoiksi vaikeisiin tilanteisiin. Yritämme lapsena selvitä niistä esimerkiksi antautumalla, hyökkäävyydellä tai välttelyllä.

Kun tunnelukko aikuisuudessa aktivoituu, heräävät myös huomaamatta lapsuuden tunteet. Tällöin alamme toimia opitun selviytymiskeinon mukaan. Yleensä tunnelukot ohjaavat elämäämme siten, että saamme samankaltaisia kokemuksia myös aikuisena. Esimerkiksi lapsena kaltoin kohdeltu valitsee todennäköisesti kaltoinkohtelijan myös aikuisena. Aikuisuuden kokemukset vahvistavat jo lapsena opittuja toimintatapoja.

Tunnelukot tulevat esiin erityisesti läheisissä ihmissuhteissa esimerkiksi vaikeutena tunnistaa ja säädellä omia tunteitaan ja toimintatapojaan. Tunnelukkojen takia todelliset tunteemme jäävät piiloon.

Alistumisen ja vaativuuden tunnelukot ovat minulla erittäin vahvat. Ne ohjaavat elämääni voimakkaasti ja laajasti. Yhdessä nämä tunnelukot ovat ajaneet minut useasti työuupumukseen. Lisäksi vahvoja tunnelukkoja minulla on hyväksynnän haku, ulkopuolisuus, hylkääminen ja kaltoin kohtelu. Tunnelukot ovat edesauttaneet sairastumistani masennukseen ja ahdistusneisuushäiriöihin.

Seuraavaksi muutama ote eletystä elämästä, kuinka tunnelukot ovat näkyneet. Lisäksi näet kuvissa viisi yleisintä tunnelukkoa ja kuinka ne ilmenevät.

Voit tunnistaa omat tunnelukkosi tekemällä testin täällä. Testi kertoo suuntaa antavasti tunnelukoistasi.

Vaativuus: Mitä on riittävän hyvä?

Ensin täyteen ahdettu työpäivä. Oli kiire, joten lounaalle tai tauoille ei ollut aikaa. Kokouksia toisensa perään. Ne saivat oloni tuntumaan tärkeäksi. Iltapäivällä aikaa näpytellä konetta, mutta olin niin väsynyt, että vain esitin tehokasta niin itselleni kuin kollegoilleni. Oikeasti selasin verkkokauppoja.

Päivän jälkeen crossfit-treeneihin. Mietin ensin, että otan vähän rennommin. Mutta viuh! Äkkiä päänsisäinen piiskuri heilutti raippaansa ja ärähti välittömästi, että ei sinne löysäilemään mennä.

Kotona ruoanlaitto, pyykinpesu ja ihan vain pikaisesti pölyjen pyyhkäisy tasoilta. Telkkarin ääressä puhtaiden vaatteiden viikkaus. Lopuksi suoritin venyttelyn, piikkimatolla makaamisen ja mindfulness-harjoituksen. Sängyssä luin vielä hieman kirjaa siitä, kuinka voisin kehittää itseäni entistä upeammaksi ihmiseksi. Aina voi olla parempi. Stressistä ja ahdistuksesta viis!

Alistuminen & hyväksynnän haku: Tykkäävätkö he minusta?

Osallistuin työpaikan kehityspalaveriin. Olin eri mieltä muiden kanssa, mutten saanut suutani auki. Entä jos minut olisi leimattu hankalaksi? En halunnut aiheuttaa ristiriitoja. Parempi vain mukautua joukkoon.

Palaverin jälkeen kollegani alkoi yllättäen arvostella minua ääneen. Olin kauhuissani. Tilanne oli pahin painajaiseni. Enkä päässyt pakenemaan. Tunsin, kuinka suuttumus kupli sisälläni, mutta nielin sen. Vedin mukavuuden ja miellyttämisen suojahaarniskan ylleni, hymyilin ja olin ymmärtäväinen. Kollega oli tyytyväinen saatuaan purkaa tunteitaan. Minä menin purkamaan omiani käytävään. Kirosin ja manasin. No, tärkeintähän oli, että hän yhä piti minua kivana tyyppinä. Oloni oli silti kurja. Miten voisin arvostaa itseäni tällaisena nössönä, mietin.

Ulkopuolisuus & epäonnistuminen: Onko minun pakko mennä?

Olin lähdössä elämäni ensimmäiselle työmatkalle ja stressasin sitä kaksi kuukautta etukäteen. Kävin matkaa läpi terapiassa ja tein harjoituksia, joiden avulla matka tuntuisi siedettävältä. Olin aivan varma, että nolaan itseni. Kuulostaisin tyhmältä – varsinkin, koska minun olisi puhuttava englantia. Mitä ne muut sitten ajattelisivat minusta? Ennakkopelkoni kävivät toteen, koska olin niin hermostunut, etten kyennyt käyttämään sosiaalisia taitojani, menetin itsevarmuuteni ja vetäydyin. Sätin itseäni epäonnistumisestani.

Hylkääminen & kaltoin kohtelu: Jättääkö vai pettääkö hän?

Olin korviani myöten rakastunut mieheen. Hän oli voimakas persoona, joka ei pelännyt sanoa mielipiteitään. Hän vei, minä vikisin. Aluksi rakastuin siihen, lopulta pelkäsin. Haukut, arvostelu, manipulointi, uhkailu, väkivalta murensivat itsetuntoni.

Nuorena aikuisena viehätyin voimakkaista ihmisistä, joiden annoin hallita ja määräillä minua. He pettivät ja jättivät. Yksi kuoli. Se jätti jälkensä ja nykyinen kumppanini joutui kärsimään mustasukkaisuudestani ja takertuvuudestani. Ensimmäisen vuoden ajan testasin häntä ja olin mahdollisimman hirveä. Suhde kuitenkin päättyisi.

Miten vapaudun tunnelukoista?

Ensimmäinen askel tunnelukoista vapautumiseen on tiedostaa ne. Se voi jo auttaa eteenpäin, mutta minulle työstäminen on ollut pitkä prosessi niin itsenäisesti kuin psykoterapiassa.

Olen oppinut luottamaan ihmisiin. Puolisoni on ollut korjaava kokemus. Luotan häneen ja siihen, ettei hän koskaan tee minulle pahaa. En anna kenenkään kohdella minua enää kaltoin. Olen oppinut asettamaan rajoja.

Olen harjoitellut käsitettä riittävän hyvä. Tunnistan voimavarani, osaan säädellä stressiä ja kykenen sanomaan ei. Voin olla tekemättä mitään kokematta huonommuutta.

Mutta edelleen minun on toisinaan vaikeaa ilmaista itseäni suoraan. Miellytän ja mukaudun. Nielen kielteisiä tunteita ja mielipiteitäni. Haluan, että minusta tykätään. Koen usein ahdistusta sosiaalisista tilanteista ja välttelen niitä.

Ihminen ei ole koskaan kokonaan valmis, mutta omien tunteiden ja toimintamallien tunnistaminen ja lapsuuden ikävien kokemusten kohtaaminen ja käsittely on hyödyllistä. On tärkeää ymmärtää, miten ja miksi tunnelukot ovat syntyneet. Se ei ole helppoa ja voi nostaa esiin monenlaisia tunteita, kuten ahdistusta, surua, vihaa ja välttelyä.

Mutta muistetaan, ettei meidän tarpeissa – nyt tai lapsuudessa – ole mitään väärää. Meillä on oikeus saada niihin tyydytystä.

Lue lisää tunnelukoista Instagram-tililtä täältä.

Juttu on julkaistu alun perin Iltalehdessä.

Lähteinä Kimmo Takasen haastattelun lisäksi: Kimmo Takanen: Tunne lukkosi – Vapaudu tunteiden vallasta (WSOY, 2011), tunnelukkosi.fi, mielenterveystalo.fi, duunitori.fi