3 x vanhemman tunteiden säätely

Tunteiden säätely ja käsittely ovat tunnetaitoja, joita voimme oppia vielä aikuisena. Jaan kolme parasta vinkkiäni, jotka auttavat vanhemmuuden vaikeissa tilanteissa. Osallistu postauksessa tunnetaitokirjojen arvontaan.

Mitä tunteiden säätely on?

Tunteiden säätely on kykyä havainnoida, ilmaista ja kohdata omia tunteitaan.

Me emme synny tunnetaitojen kanssa, vaan saamme jonkinlaiset eväät lapsuudessa.

Minä elin lapsuuteni epävakaassa, turvattomassa ympäristössä. Suojakeinona olin katkaissut yhteyden tunteisiini enkä vanhemmaksi tullessani tiennyt, miltä tunteet tuntuvat.

Olin siihenastisen elämäni älyllistänyt tunteitani ja pitänyt niihin siten etäisyyttä. Opettelin tunteiden tunnistamista yhtä aikaa lapseni kanssa. En ollut tiennyt, miltä esimerkiksi viha tai häpeä tuntuvat kehossa. Oman sokeuteni näkeminen on antanut ymmärrystä edellisille sukupolville. Ei heillä ollut sen enempää tietoa ja keinoja.

Lapsen ja vanhemman väliseen tunneyhteyteen voi itse vaikuttaa. Vaikka siirrämme joitakin asenteitamme ja haavojamme osin tiedostamatta lapsillemme, on usein hyödyllisempää keskittyä siihen, että löytää keinoja säädellä ja käsitellä tunteitaan. Oma hyvinvointi vaikuttaa myönteisesti myös tunneyhteyteen lapsen kanssa.

Missä tilanteissa tunteiden säätely on vaikeaa?

Minulle selkeästi kivuliainta on tähän mennessä ollut kolmevuotiaan tahtoikä. Voimakkailla oman tahdon ilmauksillaan lapsi on kutitellut juuri niitä tarpeita, jotka ovat jääneet minulla täyttymättä. Turvattoman on vaikea sietää hallitsematonta, eikä lasta voi hallita ja saada toimimaan oman itsensä jatkeena. Lapsi on minusta irrallinen ihminen, oma persoonansa omine tarpeineen, tunteineen ja toiveineen. Hänen käytöksessään ja tunnereaktiossaan ei ole välillä mielestäni mitään järkeä tai logiikkaa, ja se on kaikkein vaikeinta.

Muun muassa väsymys, yksinäisyys, kivut ja stressi voivat haastaa meidän vanhempien omaa tunteiden säätelykykyä, jolloin omat kiintymyssuhdemallit ja haitalliset toimintamallit aktivoituvat.

Lapsen voimakkaissa tunnereaktioissa minun on kannateltava ja siedettävä, autettava säätelemään. Se tuntuu välillä turhauttavalta tehtävältä. Lapsen tunteet ottaa helposti henkilökohtaisina loukkauksina ja mielessään uhriutuu. Olen kokenut epäreiluutta siitä, että hän ilmaisee minua kohtaan vihaa.

3 vinkkiä, kuinka tunteiden säätely toimii

Tilanteessa

Kun lapsi osoittaa voimakkaasti tahtoaan, minussa saattaa laueta taistele tai pakene -reaktio. Vireystilani nousee, sydän tykyttää, kädet hikoavat, raivo kuplii sisälläni. Valmistaudun hyökkäämään. Mieleni tekee huutaa hänelle, kertoa, kuinka kohtuuton hän on ja väkisin saada lapsi toimimaan haluamallani tavalla.

Tällöin vanha, oppimani tunteiden säätelykeino rientää avuksi ja tipun alivireyteen. Olen lamautunut enkä jaksa liikkua. En ole emotionaalisesti lapselleni läsnä. Tunnen itseni täysin turraksi ja tunteettomaksi. Aivan kuin olisin jonkun oman kuplani sisällä. Minun on todella taisteltava itseni kuopasta takaisin ylös, jotta palaan takaisin nykyhetkeen.

Tässä vireystilan sahaamisen vakauttamisessa on auttanut kolme asiaa: tietoinen läsnäolo, myötätunto ja mentalisaatio.

Tietoinen läsnäolo

Kun lapsen kanssa tulee vaikea tilanne, yritän hetki hetkeltä seurata itsessäni viriäviä tunteita, kehon reaktioita ja ajatuksia. Sanon mielessäni tai ääneen lapselle, että nyt huomaan, että alan hermostua. Tunteiden sanoittaminen rauhoittaa jo itsessään ja opettaa meille molemmille niiden tunnistamista. Vihan noustessa yritän hengittää. Rentoutan jännittyneet leukaperät, lasken hartiat alas. Pyrin noissa hetkissä jarruttamaan ja kysyn itseltäni, mitä minussa oikein tapahtuu ja miksi.

Myötätunto

Mitä enemmän löydän myötätuntoa itseäni kohtaan, sitä paremmin pystyn olemaan läsnä lapselleni, sitä syvemmässä yhteydessä hänen kanssaan ja sitä myötätuntoisempi häntä kohtaan. Vaikeassa tilanteessa hengitän sisään hänen hankalaa oloaan ja ulos myötätuntoa.

Mentalisaatio

Lisäksi vanhemmuudessa tarvitaan mentalisaatiota. Se tarkoittaa sitä, että pystyy pitämään oman ja toisen mielen mielessään. Olen siis kiinnostunut lapseni ajatuksista, toiveista, tunteista ja kokemuksista ja ymmärrän, miten erottaa ne omistani. Osaan miettiä, miten minun ja lapseni mielentilat vaikuttavat meidän käytökseemme, ja katson niiden taakse. Pohdin esimerkiksi, mikä saattaa aiheuttaa lapsen raivon tai itkun.

Tilanteen jälkeen

Vaikean tilanteen jälkeen puran tapahtuneen heti lapsen kanssa. Kerron, mistä minun tunnereaktioni johtui, ja pyydän anteeksi. Avaan sylini ja sydämeni lapseni tunteille ja tarpeille.

Tilanteiden läpikäynti lisää ymmärrystä itsestäni ja lapsestani. Mietin, mitä tilanteessa tapahtui, mikä laukaisi oloni ja mitä ajattelin ja tunsin ja mitä tunteeni taustalla oli.

Toki tunnen silti epäonnistumista ja syyllisyyttä. Hermojen menettäminen ei kuitenkaan tarkoita, että olisin täysin kelvoton vanhempi. Aina vihan terve säätely ei onnistu. Olemme inhimillisiä vanhempia.

Lue Oppi&ilo-blogista kirjoitukseni, jossa kerron, miten me olemme harjoitelleet lapsen kanssa tunnetaitoja.

Arvonta

Arvon kolme Siirtotarrat Miltä minusta tuntuu? -puuhakirjaa. Kommentoi postausta 18.6. mennessä ja olet mukana arvonnassa. Voit osallistua arvontaan myös Instagramissa, jossa arvon toiset kolme puuhakirjaa. Yhden puuhakirjan arvo on 10,90 euroa.

EDIT: Arvonta on päättynyt. Voiton veivät Janina, Johanna ja Nina. Onnea voittajille!

Inka I