Perhe ja suhteet, Terveys ja hyvä olo

#metoo – salakuvauksen uhrin syvä häpeä

Ajattelin, etten puhu tästä asiasta koskaan ääneen enkä varsinkaan blogissani.…

Ajattelin, etten puhu tästä asiasta koskaan ääneen enkä varsinkaan blogissani. Olen valmis puhumaan masennuksesta ja muusta mustasta, mutta en tästä. Aluksi mietin, etten voi ikinä kertoa tästä puolisolleni saati ystävilleni tai perheelleni. Häpeä ja syyllisyys olivat niin suuria. Pelkäsin ihmisten reaktioita. Minua pidettäisiin tyhmänä, huonona ja likaisena. Minua paheksuttaisiin. Olen vaiennut nyt yli vuoden ja kun seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta kertova #metoo-kampanja tuli eteeni, en voinut enää vaieta.

Ystäväni sanoi sen lounaalla: asiasta kirjoittaminen voisi auttaa käsittelemään koko tapahtumaa ja poistaa häpeän leiman. Saan parhaassa tapauksessa tukea muilta.

Siksipä nyt kerron. En voi olla enää hiljaakaan. Häpeä jäytää sisälläni niin voimakkaana. Eikä niin kuuluisi olla.

häpeä

Deittailin erästä tyyppiä satunnaisesti vuosia sitten. Sen ei ollut koskaan tarkoituskaan johtaa mihinkään vakavaan.

Eräänä päivänä hän pyysi minua luokseen teelle. Haluaisi jutella. Suostuin.

Hän kertoi olevansa syvästi masentunut ja halunneensa jutella kanssani, koska olin hänelle aina kiltti. Tapaaminen meni hyvin, yritin kuunnella ja tsempata.

Muutamaa viikkoa myöhemmin hän ilmoitti olevansa sairaalassa suljetulla osastolla. Pääsisinkö käymään? Säikähdin ja lähdin siltä istumalta! Arvasin hänen yrittäneen itsemurhaa. Eihän osastolle tunnu nykyisin enää pääsevän muuten.

Sairaalassa hän oli kuin toinen ihminen. Lääkkeillä rauhalliseksi pumpattu. Lääkärit eivät vielä tienneet, mikä häntä vaivasi mutta epäiltiin psykoosia, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai skitsofreniaa. Hän oli yrittänyt itsemurhaa eikä pääsisi osastolta pois ennen kuin olisi paremmassa jamassa.

Juttelimme, poltimme tupakkaa. Tunnelma oli yllättävän rento olosuhteet huomioiden.

Sitten hän pyysi minua istumaan ja kuuntelemaan.

Hän, johon olin luottanut ja jota olin tukenut. Hän kertoi kuvanneensa seksiämme salaa. Omaan tarkoitukseen vain, hän vakuutti. Hän oli kuvannut lisäkseni muutamaa muuta naista ja halusi kertoa asiasta nyt meille kaikille. Meinasin oksentaa siihen paikkaan. Minulla oli täysin alaston ja raiskattu olo (toki raiskaus on vielä asia erikseen). Mutta hän käytti luottamustani hyväkseen ja tallensi kameralle ilman lupaani jotain niin intiimiä. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin enkä meinannut saada happea hänen puhuessaan.

Tee vain rikosilmoitus, jos haluat. Poliisi on takavarikoinut hänen tietokoneensa ja kameransa. Voit kysyä sieltä lisää asiasta, hän sanoi. Hän kertoi itse ilmoittautuneensa poliisille ja tämän takia hänellä ei tulisi seuraamuksia. Hän oli pahoillaan, että kertoi asiasta. Tuntui, etten kuullut mitään. Päässä pyöri vain kela: hän on kuvannut meitä salaa.

Mies oli omien sanojensa mukaan kokenut tunnontuskia tekemästään jo kauan. Epäili olleensa jo silloin sairastunut. Hän vannoi ja vakuutti, ettei sisältö ole levinnyt nettiin. Mutta voinko luottaa mihinkään mitä hän sanoo? Voiko hän itsekään olla varma?

Mediassa oli juuri samaan aikaan isosti esillä Axl Smithin salakuvausjupakka. En voinut käsittää, että nyt minä olin samanlainen salakuvauksen uhri kuin Smithin uhrit.

Poistuin sairaalasta sekavissa tunnelmissa.

Mitä nyt tekisin? Kenelle kertoisin? Ensimmäinen reaktioni oli, että suljen asian syvälle sisimpääni. Sinne kaikkein pimeimpään kolkkaan, jossa majailee jo valmiiksi monta mörköä. En kerro kenellekään. Nielen tunteeni. Nielen häpeän.

häpeä

Mietin asiaa jonkun aikaa kotona itkien, kunnes puolisoni tuli kotiin. Olen kertonut miehelleni aina kaiken. Tavalla tai toisella. Niin kerroin tämänkin asian. Kerroin hänelle suunnatonta häpeää ja pelkoa tuntien. Suuttuisiko hän? Jättäisi minut? Ei tietenkään, mieheni nappasi minut syliinsä ja silitti. Lohdutti. Vihasi miestä. Antoi minulle kuitenkin tilaa miettiä asiaa.

Seuraavaksi kerroin asiasta terapiassa. Tiesin, etten voi jättää sitä sanomatta. Mutta kuinka vaikeaa se oli! Ajattelin terapeuttini tuomitsevan minut. Mutta hän suhtautuikin lämpimästi ja myötätuntoisesti.

Kerroin hiljalleen myös läheisille ystävilleni. Kaikki suhtautuivat suurella rakkaudella ja toisaalta myös epäuskolla. Ai se tyyppikö pystyi tuollaiseen tekoon? Eipä olisi uskonut. Niinpä, kukapa tällaista osaisi koskaan aavistaa.

Keräsin rohkeutta pari viikkoa ja soitin poliisille. Kerroin tilanteen ja kysyin, mitä voisin tehdä. Halusin tietää, ovatko tallenteet todella poliisin hallussa ja katsooko joku niitä siellä? Yrittävätkö he tunnistaa uhrit? Olisiko minulle kerrottu asiasta?

Poliisi ei voinut tietenkään kertoa mitään. Minun pitäisi tehdä rikosilmoitus, jotta poliisi ensinnäkään kertoisi minulle mitään ja jotta he alkaisivat asiaa tutkia. Mutta jos teen rikosilmoituksen, minun pitäisi olla valmis kuulusteluihin ja koko prosessiin, joka voisi olla hyvinkin raskas. Poliisi myös sanoi, että voihan olla, että tämä on vain sairaan ihmisen tapa käyttää valtaa. Että koko homma ei olisi totta.

Mietin pitkään, teenkö rikosilmoituksen. Ilman sitä syytteitä ei nostettaisi. Mies oli vannonnut, että kaikki materiaali oli poliisin hallussa ja hän oli itse ilmoittautunut poliisille. Kukaan muu uhreista ei kuulemma halunnut tehdä rikosilmoitusta.

Seurasin Smithin oikeudenkäyntiä. Olin juuri toipumassa pahasta työuupumuksesta. Lopulta totesin, ettei minulla ollut tarpeeksi voimavaroja oikeusprosessiin. Lisäksi häpesin niin paljon ja pelkäsin, mitä ilmoituksesta seuraisi. Kuinka paljon prosessi lisäisi häpeääni.  Jätin ilmoituksen tekemättä itseni, en hänen takiaan. Toki mietin, onko tämä oikea tapa toimia muiden uhrien ja ylipäätään naisten takia. Mies ei ollut terve, vaikka eihän se millään tavalla oikeuta hänen tekoaan. En ole kuullut hänestä tuon jälkeen. Tiedän hänen saanneen kuitenkin terveydenhuollosta apua ongelmiinsa.

häpeä

Joku voi kritisoida sitä, että en lähtenyt oikeusprosessiin mutta nyt kerron asiasta kuitenkin julkisesti täällä. Mutta se tapahtuu minun ehdoillani. Toki pelkään, että jonkun ilkeät kommentit repivät minut entistä pahemmin rikki. Mutta otan sen riskin. Toivon tarinani auttavan niitä, jotka kokevat samanlaista häpeää ja pelkoa, eivätkä ehkä ole kertoneet kokemastaan kenellekään. En halua kyynistyä enkä halua nyt sanoa, että älkää luottako miehiin. Mutta jos olisin sinkku, minun olisi varmasti paljon vaikeampi päästä eteenpäin. Luotettavan kumppanin avulla olen päässyt yllättävänkin nopeasti toipumaan.

Jokainen, jolle olen kertonut on omalla tavallaan auttanut käsittelemään asiaa ja helpottanut häpeää. Kukaan ei ole paheksunut tai kyseenalaistanut päätöstäni jättää asia sikseen. Läheisteni avulla saan puhuttua järkeä itselleni: se ei ollut minun syyni. Minun ei pidä hävetä, vaan tekijän. Minun ei pidä pelätä.

<3: Inka I

P.S. Voit tutustua muhun myös FacebookissaInstagramissaTwitterissä, Pinterestissä, Bloglovinissa ja Snapchatissa käyttäjänimellä @inka.ikonen.

Lue myös:

Hetki, jolloin tajusin olevani masentunut

Miksi olen ylipainoinen?

6 Comments

  • Kirmi October 22, 2017 at 8:16 pm

    Kiitos, kun kerroit tästä. Olet rohkea nainen. Tavallaan ymmärrän hyvin, ettet ole halunnut viedä asiaa eteenpäin poliisin kautta. Toivon kaikkea hyvää sinulle! <3

    Reply
    • inkaikonen October 23, 2017 at 7:51 pm

      Kiitos sanoistasi ja kommentistasi, Kirmi <3

      Reply
  • Julia October 23, 2017 at 4:55 pm

    On aina uhrin oma päätös, haluaako hän tehdä rikosilmoituksen rikoksissa, joissa prosessi tulee olemaan tosi rankka myös uhrille ja asian todistaminen voi olla vaikeaa. Ymmärrän hyvin, etteivät kaikki sitä halua tehdä ja kunnioitan heitä. Kukaan muu ei voi tietää mitä sulle on tapahtunut tai miltä susta tuntuu, joten kenenkään muun ei pitäisi sulle päteä että miten tässä tilanteessa kuuluu toimia. Oot tosi rohkee kun kirjoitat tästä ja voimia sulle ja kaikille muille, jotka on kokenu vastaavaa <3

    Reply
    • inkaikonen October 23, 2017 at 7:49 pm

      Kiitos kommentistasi, Julia <3 Kiitos ymmärryksestä. En kadu sitä, etten tehnyt rikosilmoitusta. Päätös oli mulle oikea. En tiedä, olisinko kestänyt juuri tuota oikeusprosessia. Kiitos paljon, olen tyytyväinen että kirjoitin. Se on helpottanut vapauttanut minut häpeästäni.

      Reply
  • Minna October 28, 2017 at 10:13 pm

    Itse olen ollut salakuvauksen uhri 17 vuotiaana. Kuvaaja 29 vuotias mies yritti kiristää pysymään hänen kanssaan niiden kuvien avulla. Aina välillä yllättäen pamahti puhelimeen uusi kuva, epämiellyttävillä saateviesteillä. Myös jatkuva puhelinhäiriköinti melkein vuoden ajan. Ajatus tilanteesta ja ihmisestä ahdistaa vieläkin. Harmi ettei tuolloin osannut hakea apua.

    Reply
    • inkaikonen October 29, 2017 at 9:25 pm

      Hei Minna! Kiitos, että jaoit kokemuksesi <3 Järkyttävää! En voi kuvitellakaan, millaista on ollut joutua kokemaan tuollaista piinaa. Ja pitkät arvet tuollainen jättää. Avun hakeminen on vaikeaa eikä tuollaisessa tilanteessa välttämättä sitä osaakaan hakea. Toivon sulle voimia <3

      Reply

    Leave a Comment

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    • Kaupallinen yhteistyö: @puhdistamo ~ Mun suhde ruokaan on ollut lapsesta saakka vääristynyt. Karjalaisessa kodissa ruoka oli rakkaudenosoitus. Isoäitini vuolsi voileivän päälle paksut viipaleet juustoa ja lauantaimakkaraa. Yöllä varamummoni herätti minut yöpalalle, söimme ruisleipää suolakurkulla ja metvurstilla. Mansikkakiisselin kanssa nautittiin runsaasti kermaa, ei maitoa. Kun Hesburger tuli Joensuun Prisman kylkeen, perheemme perjantaikaupan jälkeen otin aterian paprika- että kurkkumajoneesilla, kun en osannut päättää.⁣
⁣
Kun minua alettiin kiusata ala-asteella painostani, pakenin koulun jälkeen pahaa oloa, pelkoa ja häpeää kaupan karkkihyllyihin. Eurolla sain kolme suklaapatukkaa. Söin ne ennen kotiin menoa ja piilotin karkkipaperit syvälle takin taskuun.⁣
⁣
Yläasteella aloin kontrolloida ruoalla tunteitani. Koin teini-iän myllerrysten olevan hallussa, kun hallitsin ruokaa. Samalla halusin niin kovasti olla kuin muutkin. Sopeutua ulkoisiin paineisiin ja odotuksiin: hoikka, kaunis, kiltti. Kun isäpuoleni heitti, että "mihinkäs Inkan leivän puputtaminen on loppunut", varastoin sanat syvälle sisimpääni, ruoskin itseäni entistä kovempaa, söin entistä vähemmän. Kun tätini kommentoi, kuinka Inka syö kuin lintu, koin ylpeyttä itsestäni.⁣
⁣
Rakkaus & rangaistus jatkuivat aikuisikään saakka. Kuljin ääripäästä toiseen: yhtenä hetkenä palkitsin ja paijasin itseäni herkuilla ja jälkikäteen sätin itseäni. Toisena hetkenä noudatin milloin mitäkin kitudieettiä. Söin pelkkiä pussikeittoja tai punnitsin vaa'an kautta jokaisen suupalan. Seitsemän pähkinää oli sopiva määrä, mutta kahdeksasta tuli huono omatunto. ⁣
⁣
Ruoka oli kipeiden tunteiden ja tarpeiden täyttämistä. Kaipasin perusturvaa, hyväksyntää ja kuulluksi tulemista. Suhteeni ruokaan, itseeni ja kehooni olivat synkät. Oletteko käyneet läpi samaa?⁣
#kaunistavoimaa #ruoka #ruokasuhde #ravitsemus #mieli #mielenterveys #hyvinvointi #terveys
    • I bow to you my fellow queens 👑 Teitä uusia on täällä hirmuinen määrä, kiitos ystäväni @miiajii n shout-outin. 🤩🥰⁣
⁣
Eiliset storyni (näkyvät Keho-kohokohdassa, jossa myös muita aiheeseen liittyviä avauksia) keräsivät tuhansia katsojia ja aivan helkkarin ihania kommentteja, vertaistukea. ⁣
⁣
Häpeä omasta sopimattomuudesta yhteiskunnan kauneusihanteeseen ja median tarjoamaan naiskuvaan katosi ja voimaannuin & suivaannuin kanssanne. Mua vituttaa se, kuinka moni meistä joutuu yhä kamppailemaan riittämättömyyden tunteen kanssa, jota muun muassa vaateteollisuus meissä herättää. ⁣
⁣
Tutkimusten mukaan vain kaksi (2!!!) prosenttia naisista kokee itsensä kauniiksi. Me määrittelemme itsemme toisten katseiden kautta ja kadotamme kosketuksen siihen, mitä sisällämme tunnemme, koemme ja mitä haluamme olla naisina.⁣
⁣
Yhteiskunta, jossa me naiset rämmitään, on edelleen miesten valtakunta ja voimakkaasti seksualisoitunut. Jo pikkutytöistä saakka naisten odotetaan olevan seksikkäitä. Meihin kohdistuu ristiriitaisia vaatimuksia: pitää olla hoikka, kaunis, onnistunut parisuhteessa ja työelämässä. Kaikessa pitää olla täydellinen.⁣
⁣
Tätä painetta olen itse kokenut niin oman pääni sisältä kuin ulkoakin. Itsetunto on madellut pohjamudissa ja osaksi siihen ovat vaikuttaneet kovat odotukset ja täydellisyydentavoittelu. Kun en onnistu olemaan kaikessa hyvä, petyn itseeni. Näitä paineita olen käsitellyt paljon täällä & terapiassani.⁣
⁣
Tämä kanava onkin minulle kuin julkista ryhmäterapiaa. Haluan rikkoa tabuja, avata teille itseäni ja kokemuksiani. Tarjota ja saada tukea. Haluan taistella noita paineita ja odotuksia vastaan. Siksi jatkossa entistä enemmän keskityn tällä tilillä mielenterveyteen. Tilini on #mielenkylpylä jossa voimme sukeltaa syvälle tunteisiimme, ajatuksiimme ja kehoihimme ja löytää jälleen kosketuksen sisimpäämme. 🛀🏻💦⁣
#naistenvuoro #itsetunto #minäpositiivisuus #mielenkylpylä #mielenterveys #sinäriität #kehorauha #lupanäkyä #kehonkuva #womenempowerment #womenpower #flawless #beautybeyondsize
    • Voileipä voi olla muutakin kuin ruisleipä juustolla ja kurkulla 🍞🥖Nautin hitaista aamuista, jolloin käyn ostamassa leipomosta tuoretta leipää ja nautin leivän paahdettuna erilaisilla täytteillä.⁣
⁣
Listasin blogiin kolme ehdotonta suosikkiani: ikuisuusihastukseni avokadoleivän, uuden hitin munaleivän ja koukuttavan lohileivän. 🥚🥑🐟⁣
⁣
Millainen voikkuileipä on sun suokkari??⁣
Linkki biossa: @inka.ikonen ⁣
#resepti #ruoka #aamupala #aamiainen #brunssi #voileipä #avokadoleipä #lohileipä #munaleipä #hyvinvointi #inkaicom
    • Who run the world? 💁🏼‍♀️ Olin aika tarkalleen vuosi sitten @eheyshypnoterapia aarrekartta-workshopissa. Ennen ja jälkeen kartan teon Serafiina vaivutti meidät hypnoosin vahvistaakseen vaikutuksia.
Olen hämmästellyt vuoden mittaan, miten moni asia kartalta on joko toteutunut tai alkanut edistyä. Yksi mulle isoimmista jutuista on NAISET! 💓 
Tiesin tuolloin vain, että haluan ympärilleni lisää upeita mimmejä, jotka nostavat toinen toisiaan. Halusin tehdä enemmän töitä naisten kanssa ja naisten oikeuksien puolesta. 
#yrittäjyys ja erityisesti #naisyrittäjyys on mulle palavan tärkeä asia. Olen kaivannut ympärilleni roolimalleja, vertaistukea ja -kokemuksia. Tammikuussa sain nämä supermimmit elämääni: @mariannelehikoinen @emmilehtomaa @ahokasjenni @eijagerlander @glitternisti 🙌🏻 Meillä on Mastermind-ryhmä, jossa sparraamme toistemme liiketoimintaa, jaamme tietoa ja osaamista. Viime tapaamisessa käytiin läpi @eijagerlander & @vilikasper @bangeri.fi -yritystä. He ovat nuorisomarkkinoinnin asiantuntijoita ja seuraavaksi he ovat lanseeraamassa ihan huippua palvelua meille pienyrittäjille 🤘🏻 Olen saanut ryhmästä lyhyessä ajassa paljon voimaa, vahvistusta ja ideoita enkä malta odottaa, mihin yhteistyö voi vielä viedä. Onks sulla omaa naisheimoa tai kaipaisitko sellaista? 💖 📷: @vilikasper 
#naisyrittäjät #yrittäjä #yrittäjänaiset #yrittäjät #mastermind #mastermindgroup #naistenvuoro #womanwhohustle #womenpower
    • #runebergintorttu sai uuden muodon 💕🥄 Kaupallinen yhteistyö & arvonta: @kaslink.aito ⁣
⁣
Onks runebergintorttu sunkin suosikkeja? 😍 Tein siitä nyt oman versioni eli herkkupuuron 🥣 #puuro maistuu yllättävän paljon klassikkoleivokselle ja saa makunsa piparkakkumausteesta ja kardemummasta. Resepti nyt blogissa. Käy kurkkaa ja osallistu arvontaan, jossa voit voittaa Kaslink Aidon uutuustuotteita. Suora linkki: @inka.ikonen ⁣
#kaslink #kaslinkaito #resepti #ruoka #tuorepuuro #välipala #aamiainen #aamupala #maidoton #gluteeniton #porridge #porridgebowl #inkaicom #kilpailu #arvonta