Riisuin kameran edessä ja itsetuntoni vahvistui – näetkö sen kuvissa?

10/01/2018

Tutkimusten mukaan vain kaksi prosenttia naisista tuntee itsensä kauniiksi. Miettikää: K A K S I! Me määrittelemme itsemme toisten katseiden kautta ja kadotamme kosketuksen siihen, mitä sisällämme tunnemme, koemme ja mitä haluamme olla naisina.

Yhteiskunta, jossa me naiset rämmitään, on edelleen miesten valtakunta ja voimakkaasti seksualisoitunut. Jo pikkutytöistä saakka naisten odotetaan olevan seksikkäitä. Meihin kohdistuu ristiriitaisia vaatimuksia: pitää olla hoikka, kaunis, onnistunut parisuhteessa ja työelämässä. Kaikessa pitää olla täydellinen.

Myös tätä painetta olen itse kokenut niin oman pääni sisältä kuin ulkoakin. Itsetunto on madellut pohjamudissa ja osaksi siihen ovat vaikuttaneet kovat odotukset ja täydellisyydentavoittelu. Kun en onnistu olemaan kaikessa hyvä, petyn itseeni. Näitä paineita olen käsitellyt paljon terapiassani.

Terapeuttini on erikoistunut kirjoittamiseen terapiamuotona, mutta hän on myös tuonut esiin valokuvien ja -kuvauksen terapeuttisen voiman.

Valokuvaterapia voi rakentaa naisena olemisen kokemusta myönteisempään ja vapauttavaan suuntaan. Se auttaa itsetutkiskeluun ja sisäiseen kasvuun. Lisäksi kuvat itsestä halutussa roolissa voivat luoda parempaa minäkuvaa ja nostaa sitä kautta itsetuntoa.

Valokuvauksen avulla tuodaan päivänvaloon sellaisia asioita, joihin sanat eivät riitä. Se avulla voi tiedostaa nykyhetken ja konkretisoida tulevaisuuden toiveet.

Ja hear me say: tämän kaiken valokuvaussessio sai minussa aikaan!

itsetunto

itsetunto

On valokuvataiteen muoto, jossa malli katsoo peiliin ja asettuu kuvaan nimenomaan tutkiakseen itseään. Yritin katsoa peiliin niin, että näkisin itseni lempeämmin. Näkisin kauneuden, arvostaisin vartaloani ja itseäni.

Paita: Hugo Boss, rintaliivit: Funky Lady, alushousut: Lindex

Itsetunto vahvistui alastonkuvilla

Viime viikolla jaoin kanssanne valokuvat, joissa näen itseni seksikkäänä asennenaisena. Sellaisena, joka uskoo itseensä ja tietää, mitä tahtoo. Mutta halusin tuoda kuviin kaksi erilaista roolia, jotka sisälläni kamppailevat. Halusin nostaa leukani ja näyttää sisälläni kipinöivän itsevarmuuden, mutta toisaalta riisua yltäni kaikki haarniskat. Olla kameran edessä herkkä, pehmeä ja haavoittuva.

Ennen kuvausta olin kauhuissani. En erityisemmin pidä kameran edessä olosta ja mietin, miten selviän haasteesta. Näyttäisinkö vain naurettavalta? Lihavalta, rumalta ja huomionkipeältä?

Mieheni sisko meikkasi minut kuvausta varten ja hän sai minut rentoutumaan. Hänen meikatessaan itsevarma rooli alkoi syntyä ja katsoessani peiliin häikästyin. Nyt näytin kasvoistani pelottomalta ja seksikkäältä, enää minun pitäisi vain tuntea se sisälläni.

itsetunto

itsetunto

Body: Funky Lady

Päästessäni kuvauspaikalle olin jännityksestä kankea. En pysty tähän, hoin mielessäni. Mutta ammattitaitoisen kuvaajan ohjeilla aloin vain toimia. En ehtinyt miettiä epävarmuuttani ja tilannetta liikaa.

Se sisälläni kupliva asenne alkoi piirtyä esiin ruutu ruudulta ja aloin jopa nauttia poseeraamisesta alusvaatteisillani. Aloin unohtaa selluliitit ja mahamakkarat. Vaikeampaa oli näyttäytyä kameralle täysin avoinna ja alastomana – kirjaimellisesti. Ilman kovaa kuorta. Mutta halusin tehdä sen, vaikken koskaan kuvia kenellekään edes näyttäisi. Kun hiljalleen päästin irti kontrollista, kantamistani kahleista ja itsekriittisyydestä, vapauduin.

Valokuvauksen jälkeen olo oli voimaantunut ja energinen. Pidättelin kyyneleitä. Pystyn mihin vain, ajattelin.

itsetunto

itsetunto

itsetunto

Iho: oma.

Häpeä puski pintaan

Kun sitten näin kuvat ensimmäistä kertaa, katsoin niitä kuluneiden kriittisten linssieni läpi. Kauhistuin ja häpesin kuvia. Apua, miten lihavalta näytän – ihan kuin olisin raskaana! Miten isot reidet jollain voi olla! Miksi näytät noin ankealta, mitä oikein yrität olla.

Ensireaktion jälkeen katsoin kuvia monta, monta kertaa ja yritin keksiä jokaisesta ruudusta jotain kaunista itsestäni. Näytin niitä läheisilleni ja tarkkailin heidän katseitaan. Ajatukseni alkoivat muuttua myönteisempään suuntaan.

Koen hiljalleen kuuluvani noiden kahden prosentin joukkoon, jotka kokevat itsensä kauniiksi. Mitä jos yhdessä nostaisimme tuon kaksi prosenttia nainen naiselta täyteen sataan?

Lähteenä käytetty: Ulla Halkola, Lauri Mannermaa, Tanja Koffert, Leena Kolu (toim.): Valokuvan terapeuttinen voima

Kuvat: Fabian Björk

Meikki ja hiukset: Elisa Sakki

Kuvauspaikka: Hotel F6

Lue myös:

Näin opin hyväksymään kehoni tässä ja nyt

Miksi inhoan kehoani?

Miksi et laihdu?

Näin aloitat terapiakirjoittamisen

Inka I

FACEBOOK / INSTAGRAM
  • Ulla

    Kauniita kuvia. :)

    Eksyin blogiisi juuri ensimmäistä kertaa instan kautta ja oli pakko kommentoida. Olin lukenut juttusi Ellestä tietämättä blogiasi.

    Blogisi kaikki aiheet osui ja upposi. Se ei ole ihan itsestään selvää, että kaikki asiat kiinnostaa. Eikä tietysti tervitsekaan. Sinun blogissasi on ihanan aitoa ja rehellistä tekstiä, tykkään myös tavastasi kirjoittaa.

    Vaikka olen sinua vanhempi ( 41v.) ja kahden tyttösen äiti, tuli lukiessa samisolo. Olen juuri masennuksen takia sairaslomalla, vatsavaivat ja närästys ovat hyvinkin tuttuja. Ruokavalio ja hyvinvointiasiat kiinnostaa (kun vaan jaksaisi toteuttaa), sokeriton, maidoton ja gluteeniton kiinnostaa (kun vaan jaksaisi toteuttaa), FODMAPIA olen tutkiskellut ja tullut siihen tulokseen, että taitaisi toimia myös mulla. Ja ilokseni huomasin sinun käyttävän luonnonkosmetiikkaa. :) Itse olen luonnonkosmetiikkafriikki, en synteettistä enää käytäkään. Itsensä kritisointi ja syyllistäminen on hyvinkin tuttua, itsemyötätuntoa pitäisi opetella oikein tosissaan. Samoin kehopositiivisuutta. Matkustelu kiinnostaa myös, vaikkei siihen niin olekaan ollut mahdollisuutta vuoden takaisen Balin matkan jälkeen. Samaistumiskohtia löytyy, joten taidan jäädä lukijaksi. :)

    • inkaikonen

      Hei, Ulla! Ihanaa, että eksyit tänne. Isot, isot kiitokset kommentistasi. :) Ihana kuulla, että olet samaistunut kirjoituksiini ja kokemuksiini. Mutta olen pahoillani, että kamppailet masennuksen kanssa. Voimia! Mikään ei onneksi ole lopullista, edes masennus. Toivottavasti saat hyvää hoitoa ja tukea.

      Vatsavaivoista olen pian kirjoittamassa lisää, testaan tuotteita, jotka jeesaa oireiden kanssa. Eniten vatsassa on auttanut, että välttelen ruista, sokeria, ksylitolia, laktoosia, sipulia ja palkokasveja. Kokeile jättää vaikka yksi ruoka-aine ensin pois ja katsot, auttaako se. Juttelin myös juuri erään asiantuntijan kanssa vatsan ja masennuksen välisestä yhteydestä. Jos meidän suolisto ei voi hyvin, meidän mieli ei voi hyvin. Kun olen alkanut hoitaa vatsaoireitani, olen iloisempi ja onnellisempi. Ihan totta!

      Luonnonkosmetiikasta sekä noista muista mielen hyvinvoinnin aiheista on tulossa vielä paljon lisää. Matkajuttujakin on varastossa, kunhan ehtisin ne kirjoittaa. Eli ihanaa, jos jäät seuraamaan <3

  • Ulla

    Kiitos, nyt olen vihdoin kunnon hoidossa ja isoin asia taisikin olla sen myöntäminen, että olen masentunut. Ja toki se, että sattui ihana työtervesylääkäri kohdalle, joka otti asiakseen.

    Totta tuo, että vatsavaivat ja mieli ovat yhteydessä, sitähän sanotaan, että suolisto on meidän toiset aivot. Mulla tekee monet fermentoidut hiilarit vaivoja, laktoosi-intoleranssi on todettu jo nuorena. Sipuli ja valkosipuli saa mahan kipeäksi, välillä sen tekee leipä. Ja yksi oivallus on ollut mistä sinäkin kirjoitit, että jos on pitkään syömättä niin mahaan kertyy ilmaa ja se on sitten kipeä. Mulla on ollut jaksaminen niin pitkään kortilla, etten ole oikein jaksanut panostaa omaan hyvinvointiin. Olen myös sokerikoukussa, ja se on nyt ensimmäinen missio, tämä vuosi on alkanut ilman karkkia, pullaa, ym. makeaa. ja toki yritän vältellä myös sipulia ja muita, joista huomaan oireita tulevan. On kurjaa, kun usein ei edes tiedä mistä mahan kipuili johtuu, ja joskus tuntuu, että mitään ei voi syödä. :(

    Mutta, jään odottelemaan uusia postauksia. :)

    • inkaikonen

      Mahtavaa, että olet tiedostanut asian ja saat apua. Sepä se, mullekin isoin asia oli myöntäminen. Se oli helpotus!

      Jep, niin ne kyllä on. Suosittelen kokeilemaan joko Boris- tai Fermix-maitohappobakteerijuomaa! Mulla ne auttoi oireisiin. Hei loistavaa, että olet jättänyt sokerin! Tsemppiä siihen :)

      Kivut menevät kyllä kausittain. Mä huomaan, että stressi vaikuttaa myös paljon kipuiluun. Mutta välillä tosiaan tuntuu, ettei ole mitään käryä, mistä kivut tulevat. :(

      Jes, palataan siis asiaan pian <3

  • Jj

    Kaipailen päivityksiäsi paljon. Toivottavasti kaikki on hyvin ja pian kuullaan <3

    • inkaikonen

      Kiitos viestistäsi, ihana <3 Täällä on melkoinen myllerrys käynnissä, mutta palailen linjoille toivottavasti mahdollisimman pian. Pus! <3

  • Anastasia

    Kauniita kuvia!

  • Outi

    Ihana Inka tykkään kovasti sinun oman elämäsi avaamisesta. Monet asiat koskettavat myös minua ja olen paljon sinua vanhempi nainen. Tsemppiä kaikkeen tulevaankin Sinulle👍

    • Inka I

      Hei Outi! Kiitos ihanasta kommentista. <3 Kiitos paljon ja sinne myös!

  • Riikka

    Blogissa voisi olla ylhällä jokaisesta jutusta otsikko.Kannattahakee sponsoreilta arvontalahjoja.

    • Inka I

      Hei Riikka! Kiitos kommentista ja vinkeistä :)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*

Liity Inkan uutislistalle

Instagram @inka.ikonen

  • @inka.ikonenInstagram did not return a 200.
  • @inka.ikonenInstagram did not return a 200.
  • @inka.ikonenInstagram did not return a 200.