Näin opin hyväksymään kehoni tässä ja nyt

03/01/2018

Kesällä 2016 teen päätöksen. Katson palvovin silmin, kun Beyoncé esiintyy Tukholmassa. Miten kukaan voi olla noin saatanan seksikäs, upea voimanainen, hämmästelen. Samalla sanon itselleni, että mä teen sen.

Sitten kun olen laihtunut takaisin omiin mittoihini, sitten kun olen vihdoin tyytyväinen itseeni. Sitten haluan tälläytyä samanlaisiin, seksikkäisiin vaatteisiin kuin Queen B ja ottaa kunnon asennekuvat.

Haluan kuvat, joissa näkyy sisälläni raivoava boss lady -asenne ja toisaalta haavoittuvaisuuteni ja herkkyyteni. Kuvat, joissa olisin oman elämäni Beyoncé. Seksikäs, kurvikas, aistikas – ja laihtunut.

Kesken konsertin alan miettiä, että mun pitää laihduttaa ainakin 20 kiloa! Riittäisiköhän sekään…

kehonkuva

kehonkuva

Body: Wolford, Stockmann, sukkahousut: Lindex, korkokengät: Tiger of Sweden.

Sitku vs. nytku!

Tekemäni päätös palaa mieleeni aina silloin tällöin. Uskallan paljastaa suunnitelmani jopa läheisimmille ystävilleni, jotka innostuvat. Alan miettiä, kuka kuvat voisi ottaa. Mistä löytäisin sopivia vaatteita? Hitto, kun se laihtuminen vain onnistuisi.

Kun samat kelat ovat pyörineet päässäni ties kuinka monetta kertaa, havahdun. Siis mitä helvettiä, mihin mä olen taas sortunut?

Miksi ottaisin kuvat, SITTEN KUN olen tyytyväinen itseeni? Milloin edes olen tyytyväinen itseeni? Olen katsonut vanhoja kuvia itsestäni, kun olin sen 20 kiloa hoikempi. Ja inhosin kehoani silloinkin.

Laihtuminen ei siis takaa, että olisin itseeni tyytyväinen. Laihtuminen ei tuo onnea. Ja sen jos minkä olen oppinut, että silloin en ainakaan laihdu, jos soimaan ja ruoskin itseäni ja kehoani. Laihtuminen tapahtuu hyväksymisen, myönteisyyden ja armollisuuden kautta.

Mitä minun pitäisi tehdä, että hyväksyisin kehoni tässä ja nyt? Miten voisin nähdä itseni armollisemmin ja lempeämmin? Miten näkisin itseni esimerkiksi puolisoni silmin?

Tein toisen päätöksen. Otan ne kuvat nyt kun en ole vielä sinut kehoni kanssa.

kehonkuva

kehonkuva

kehonkuva

kehonkuva

Aamutakki: oma, stay up -sukat ja alushousut: Lindex.

Kadonnutta itsevarmuutta etsimässä

Halusin saada itsestäni ulos sen vahvan boss lady -asenteen, joka tulee kyllä useimmiten luonnostaan duunissa mutta unohtuu vapaalla. Enkä nyt tarkoita sellaista veemäistä, koppavaa akkaa, vaan tervettä itsevarmuutta. Uskoa itseensä ja asiaansa.

Minua on kehuttu naiselliseksi, muodokkaaksi ja seksikkääksi. Olen myös joskus uskonut sen itse.

Mutta masennuksen myötä itsevarmuuteni valui olemattomiin. Välillä on tuntunut, ettei musta ole mihinkään, en osaa mitään eikä kukaan halua mua. Kun mikään ei kiinnosta ja näkee itsensä vain osana päättymätöntä mustuutta, ei pidä itseään minään. Toivoo vain, että voisi riisua nahkansa ja luoda uuden.

Tuolloin on vaikea keksiä itsestään mitään kovin kaunista sanottavaa. Olen jo usemman vuoden kuvaillut itseäni sanoilla oksettava, kuvottava, ihrakasa, läski, selluliittimöykky, rumilus, arpinaama… Lista voisi jatkua turhankin pitkään.

Mieheni on huomautellut tavasta, jolla puhun itsestäni. Hän ei pidä siitä, että joku puhuu hänen tärkeimmästään niin rumasti. Eikä ihme! Kuka nyt jaksaisi kuunnella tuollaista puhetta?

Mutta luulin ääneen haukkumisen auttavan pahaa oloani. Purkavan sitä. Mutta morkkaaminen vain ruokkii sitä.

kehonkuva

kehonkuva

kehonkuva

kehonkuva

Aamutakki: oma, stay up -sukat ja alushousut: Lindex

Ihrakasa = kurvikas vartalo

Olen käsitellyt kehonkuvaani paljon terapiassa. Olen kokeillut yhtä sun toista ja osa keinoista on hyvinkin toimivia. Aina kun alan sättiä itseäni ja tiedostan sen, leikkaan väliin jollain positiviisella mantralla tai komennan sättijän nurkkaan häpeämään.

Olen harjoitellut tapoja, kuinka puhuisin itsestäni kauniimmin. Yritän kiinnittää huomiotani niihin sekkoihin, joista itsessäni pidän. Olen kehunut muhkeita huuliani ja sinisiä silmiäni. Olen kääntänyt haukut myönteisiksi. Esim. ihrakasa = kurvikas vartalo, pölkkyreisi = täyteläiset, vahvat jalat.

Tätä ajatustyötä halusin viedä mukaan kuviin.

kehonkuva

Rintaliivit ja alushousut: Funky Lady

Seksikkyys syntyy asenteesta, ei kehosta

Kun ehdotin kuvausta valokuvaajalle, hän hämmästyi tarinastani. Hän on luullut minun olevan itsevarma. Niin on luullut moni muukin, mutta olenkin mestari piilottamaan kipujani kulissien taa. Olen hymyillyt läpi traumaattisten elämänkokemusten, miksi en muka osaisi hymyillä myös silloin, kun salaa pääni sisällä haukun itseäni?

Kuvaaja muistutti minua, ettei naisellisuus lähde kehosta vaan asenteesta.

Niin syntyivät nämä kuvat.

Stay tuned. Tarina jatkuu.

Paita: Hugo Boss, rintaliivit: Funky Lady, alushousut: Lindex

kehonkuva

kehonkuva

Rintaliivit: Funky Lady, alushousut: & Other Stories.

Kuvat: Fabian Björk

Meikki ja hiukset: Elisa Sakki

Kuvauspaikka: Hotel F6

Lue myös:

Riisuin kameran edessä ja itsetuntoni vahvistui – näetkö sen kuvissa?

Miksi inhoan kehoani?

Miksi et laihdu?

Oletko oikeasti hyvinvoiva?

Näin aloitat terapiakirjoittamisen

Inka I

FACEBOOK / INSTAGRAM
  • MariaH

    V-A-U. Samaistun täydellisesti kertomukseesi itsestäsi ja minäkuvasta. Miksi onkin niin vaikeaa rakastaa ja arvostaa itseään, kaikki muu on paljon helpompaa. Olen vasta löytänyt blogisi (googlasin mustia housuja, jotka olisivat hyvät reitevälle :) ) ja odotan jo aina seuraavaa postausta innolla. Halusin jättää kommentin, että olet jättänyt omaan ajatteluuni todella positiivisen jäljen. Olet kaunis ja voimaannuttava!

    • inkaikonen

      Oi, MariaH! <3 Kiitos ihanasta kommentistasi.

      Ensinnäkin: ne housut on niin hyvät! ;)

      Ja mahtavaa saada vertaistukea. Sanopa se! Ihan helvetin vaikeaa, kun niin sen kehon sisä- kuin ulkopuolelta tulee paineita, odotuksia, haukkuja ja arvosteluita. Yritä siinä nyt sitten tsempata kroppaasi, että eikun ihan hyvältä näyttää. Mutta määrätietoisesti kun sitä pitkää ja kivistä tietä tallaa, haastaa ajatusmaailmaansa ja tekee stopin sisäiselle sättijälle niin alkaa myös arvostaa itseään ja sitä kautta kehoaan.

      Ihana kuulla, jos kirjoitukseni uppoavat! Tähän kyseiseen aiheeseen on pian luvassa jatkoa. Ja kiitos kehuista, ihana kuulla <3

  • P

    Ihana ihana VIISAS ”tarina” ja oivallus. Samaistuin täysin.
    Tajusin senkin että juu ei, se että on ollut hoikempi/ laihtuu, ei ole tae siitä että kelpaisi itselleen.
    Minäkin haluan kelvata jo nyt.

    Upeat kuvat!! Olet kaunis ja niin vaikea uskoa ettet kelpaa itsellesi.

    Iloa tulevaan vuoteen.

    • inkaikonen

      Hei P! Kiitos kommentistasi ja vertaistuestasi <3 Sepä se! Ei todella ole tae. Olen katsonut ajatuksella vanhoja valokuvia, joissa olin todella hoikassa kunnossa - ja ihan samalla tavalla sätin ja inhosin itseäni kuin lihavampanakin. Sinä kelpaat NYT <3

      Kiitos, ihana kuulla! Sinulle myös <3

  • Anni

    Upea Inka ja viisaita sanoja. x

    • inkaikonen

      Kiitos, ihana. <3 xxx

  • Pia

    En oo aiemmin käynyt kommentoimassa mutta nyt oli kyllä tultava.
    Sä oot aivan mielettömän kaunis nainen. Siis järkyttävän upea ja seksikäs. En ikipäivänä olisi ajatellut ”sun kaltaisen naisen” pitävän itseään semmosen kuten kuvailit. Jotenkin aivan älytöntä.
    Mä oon itse puoltoista metriä pitkä, alle 50kilonen pulkannaru joka näyttää vaatteessa kun vaatteessa henkarilta :D
    Oon valitettavan usein naisporukassa ollessani kuullut sitä, että oi oispa noin laiha kun sinä. Paskan marjat mä sanon. Mä katson ihaillen siskoani joka on isorintainen ja iso pyllyinen, kurvikas, aivan mielettömän upea nainen ja mietin mielessäni että näyttäispä itsekkin joskus siltä. Yhtä seksikkäältä.
    Se on ihme juttu että naiset ei oo ikinä tyytyväisiä kroppaansa,vaikka me ollaankin helvetin upeita jokainen!
    Mä oon rakastanut eniten vartaloani raskausaikana. +18kg tähän pieneen kroppaan on paljon mutta se oli ihanaa.
    En oo ikipäivänä ottanut niin paljon kuvia itsestäni kuin silloin. Kävin myös valokuvaajalla ottamassa upean alastonkuvan, mustavalkoisena. Se on niin kaunis!
    Synnytyksen jäljeen menimme perhekuvauksiin. Yritin hikihatussa punkea itseni mekkoon mihin mun tissit eikä maha mahtunut millään. Itketti että toi oli mun pyrkimys.
    Jos ikinä milloinkaan vielä vauvan saan niin haluaisin mennä valokuvauttamaan itseni ja vauvan heti kun mahdollista. Ilman vaatteita. Niin että mulle jäisi upea muisto siitä miten kroppa muokkaantuu.

    Upeat kuvat sulla. Mulla alkoi soimaan päässä Kaija koon Kaunis, rietas, onnellinen.
    Hyvä että otit kuvat just nyt.
    Äläkä hyvä ihminen laihduta 20 kiloa. Moni on kateellinen tosta pyllystä!

    T. Kolmekymppinen perheenäiti

    • inkaikonen

      Hei, Pia!

      Iso, iso kiitos ihanasta kommentistasi ja tarinastasi <3 Uskon, että olit jumalaisen kaunis niin raskaana ollessasi kuin äitinäkin. Kannatan uutta kuvausta! Koska onhan se mieletöntä ikuistaa kuviin, mihin kaikkeen meidän naisten vartalot pystyvät.

      Kiitos kehuistasi, hiljaiseksi vetää ja punastuttaa. Mä taas joskus haaveillut olevani alle 50-kiloinen. Niin se vain taitaa olla, että oli nainen minkälainen tahansa, ei hän ole itseensä tyytyväinen. Tutkimuksen mukaan vain kaksi prosenttia naisista pitää itseään kauniina. Se on ihan järjetöntä! Ulkopuoliset paineet ja kauneusihanteet vaikuttavat edelleen ja saastuttavat meidän mielet ja pistävät sättimään ja morkkaamaan itseämme. Mutta onneksi se on hiljalleen muuttumassa.

      Ja taidan tuntea olevani - ainakin parhaina päivinä - kaunis, rietas ja onnellinen. <3 En laihduta, peffa saa luvan olla ja pysyä.

      Halauksin,
      Inka

      • Pia

        <3

        • inkaikonen

          <3

  • Tinka

    Siis niiin ihana postaus! Tekee superhyvää tällaselle 18v nuorelle naiselle lukee toisen naisen kirjottamia kauniita asioita kehosta. Tän päivän maailmassa ite huomaan vertailevani itseäni ihan kaikkiin, julkkiksiin, kavereihin, tuntemattomaan naiseen kadulla… Listaa vois jatkaa loputtomiin.

    Syömisongelmia läpikäyneenä samaistun niin tohon, että ihan sama vaikka oiski laihempi, sillonkaan ei oo tyytyväinen. Aina vois olla vielä vähän laihempi. Joka päivä koitan olla vähän armeliaampi itelleni, hyväksyy kehon (ja myös mielen!) sellasena ku se on, täydellisen epätäydellisenä.

    Kiitos upeesta blogista Inka, ilo lukea sun mietteitä ja voimaannuttavia sanoja! Naisten pitäis olla paljon rakastavampia toisiaan kohtaan <3

    • inkaikonen

      Hei Tinka! Kiitos kommentistasi ja ihanista sanoistasi <3 Se on ihan totta, mäkin olen vertaillut aina itseäni koko ajan muihin. Olen kysellyt puolisoltani, että kuka julkkisnainen on hänen mielestään kaunis. Hän ei halua sanoa ketään, koska tietää, että alkaisin sitten heti verrata itseäni tähän. Että mä en ole yhtä kaunis ja hoikka ja ja ja... Niin älytöntä ja turhaa energian käyttöä!

      Mahtavaa, että olet tiedostanut nuo asiat ja päätät olla itsellesi armeliaampi. Kehosi on täydellinen juuri sellaisena kuin se on!

      Kiitos itsellesi <3 Rakastetaan itseämme ja toisiamme.

  • Adalmina

    Upeita kuvia, näytät tosi kauniilta! Näitä katsoessani mietin että voisinpa näyttää itse samalta. Minulla on aikalailla samanlaisen tarina kuin sinulla, masennus on vienyt itsetunnon ja mielialalääkkeet ovat tuoneet kiloja joista ei edes kannata yrittää päästä eroon niin kauan kun joudun lääkkeitä syömään. Olen ollut hoikempi ja timmimpi mutta inhosin itseäni silloin vähintään yhtä paljon kuin nyt. Lapsena kuulemani kommentit kehostani ovat aiheuttaneet arpia jotka eivät ota parantuakseen. En ole ikinä tyytyväinen itseeni. Ymmärrän että suurin työ on tehtävä pään sisällä, minun pitäisi oppia tykkäämään tai edes sietämään itseäni halveksimisen sijaan. Kikkailen syömisen kanssa, poden huonoa omaatuntoa ja rankaisen itseäni. Käyn terapiassa ja siellä on puhuttu asiasta mutta muutos on todella hidasta. Lupaukseni tälle vuodelle oli etten enää puhu itselleni rumasti vaan kauniisti ja arvostavasti. Se ei ole helppoa.

    • inkaikonen

      Hei Adalmina! Kiitos kommentistasi ja että jaat tarinasi <3 Ihana kuulla, etten paini näiden mörköjen kanssa yksin mutta olen toki pahoillani, että olet joutunut kokemaan samaa. Ne pirun lääkkeet! Mulla hillitsi painonnousua se, että mulla oli aika tarkka ruokavalio ja liikuin säännöllisesti. Uskon, että ilman niitä kiloja olisi tullut vielä enemmän.

      Se on kyllä kummallista, miten me nähdään itsemme aina niin huonossa valossa ja inhoamme itseämme. Ja vielä kun ynnätään mukaan kokemukset lapsena, jotka porautuvat muistiin niin tuskaisen syvälle...

      Tiedän, muutos on ihan helkkarin hidasta. Mulla suurin muutos on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana juuri noita tapoja toistamalla, joista postauksessa kirjoitin. Lisäksi kuvilla oli suuri merkitys. Olen myös lopettanut laihduttamisen ja syön nykyisen todella rennosti. Mutta haluan helliä kehoani ja antaa sille vain parasta, joten siksi syön terveellisesti. Paino putoaa siinä sivussa jos putoaa. Tosin kyllä mä vieläkin saan huonon omantunnon herkuttelujen jälkeen, kun mieli ajattelee että nyt taas repsahdit. Vaikka elämästä pitää pystyä nauttimaan.

      Jos haluat lisätukea prosessiin suosittelen lukemaan nämä kirjat:

      Kristin Neff: Itsemyötätunto - opin tämän avulla kohtelemaan itseäni armollisemmin
      Jon Gabriel: Pudota painoasi visualisoinnin avulla - opin, miksi en ole laihtunut ja mitä olen tehnyt aina väärin
      Kimmo Takanen: Tunne lukkosi: Vapaudu tunteiden vallasta - opin, mitkä menneisyyden tekijät vaikuttavat muhun nykypäivänä ja kuinka voin päästä niistä yli

      Tsemppiä matkallesi <3

  • Sara

    Rohkea postaus ja täyttä asiaa! Se on kumma, kuinka koskaan ei olla tyytyväisiä. Itsekin olen elänyt kroppani suhteen aina ”sitteku” elämää, vaikka olen oikeastaan aina ollut ihan hyvässä kunnossa. Vasta raskauden myötä opin olemaan hieman armollisempi, koska vartaloon ei enää itse voinut niin vaikuttaa ja sen vuoksi kaikki muutokset ja nykyinen olomuoto tuntuu ”hyväksyttävämmältä” ikäänkuin se ei voisi sitä muka muuten olla. Olen kuitenkin tyytyväinen, että edes lapsen myötä olen oppinut olemaan armollisempi ja ylipäätään laittamaan asiat taas uuteen tärkeysjärjestykseen.

    Voi kun kaikki naiset ( ja miehet) pystyisivät hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat, vaikka tavoitteita muutoksen suhteen myös olisi. Ei elämää ole tarkoitettu murehtia jonninjoutavuuksia!

    Olet ihana Inka <3

    • inkaikonen

      Hei ihana <3 Kiitos sanoistasi. Sun kroppa on ollut aina sellainen, mistä mä olen vain haaveillut. Raskauden myötä se muuttui vain kauniimmaksi! Mutta niin se vain tuntuu valitettavasti olevan, että kaikilla meillä on jotkut kompleksit. Olen kuullut monelta, että raskauden myötä oppi suhtautumaan kehoonsa armollisemmin - ihana kuulla se myös sulta.

      Samaa mäkin toivon niin naisille kuin miehille. Ehkäpä pikkuhiljaa, kun tietoisuus asiasta kasvaa ja kauneusihanteet muuttuu.

      Itse olet <3 Pusuja!

  • Minnea/Minnean muruja

    Vau! You go girl! Seksikkyys todellakin syntyy asenteesta ja itsevarmuudesta, eikä siitä, millainen keho on!

    Inspiroiduin tästä niin, että alan miettimään omien Boss lady-kuvien ottamista!

    • inkaikonen

      Jee, kiitos ihana <3 No se on juurikin näin. Aamen.
      Hei, aivan mahtavaa! Ehdottomasti omat kuvaukset pystyyn, tsemppiä!

  • TanjaM

    Aivan huikean upeita kuvia! Toivottavasti olet teettänyt itsellesi taulun jostakin kuvasta.

    • inkaikonen

      Kiitos! <3 täytyisi varmaan teettää!

  • Jj

    Terkkuja Kuubasta 😘
    Kuvista ja asenteesta- olet uskomaton ja Mä sanaton. Wow! Olet nyt vielä enemmän mun asennenaisen esikuva

    • inkaikonen

      Hei Jj! Oooh, Kuuba! Tuo aurinko mukanasi <3 Toivottavasti on ollut ihana reissu!

      Kääk, voi sua - kiitos sanoistasi. Päivän piristys <3

  • Veera Bianca

    HELLO GORGEOUS! Olet ihan todella kaunis! Itsekin olen oppinut vuoden sisään hyväksymään oman kroppani selluliitteineen ja kurveineen, hieman haluan laihtua selkävamman vuoksi mutta about tällainen vartalo on kyllä juuri tavoitevartaloni! <3 Ihanaa kun julkaisit nämä ja että olet löytänyt itsevarmuuden omasta kehosta! :)

    • inkaikonen

      NO HELLO! :D <3 Kiitos!! Aivan mahtavaa, että sä olet samalla tiellä ja hyväksynyt itsesi. Sä olet upea! <3
      Kyllä, olen siitä enemmän kuin innoissani, että itsevarmuun on hiipinyt takaisin. Ja nää kommentit vielä vauhdittaa matkaa kohti täydellistä hyväksyntää. Pus!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*

Liity Inkan uutislistalle