Ensimmäinen virheeni yrittäjänä
Makaan sängyssä valveilla ja yritän rauhoittaa tykyttävää sydäntä. Kiivas rytmi tuntuu korvissani ja kertoo, että nyt mennään liian lujaa.
En kuitenkaan kuuntele viestiä, vaan jatkan paahtamista. Sen seurauksena valvon öisin monta tuntia, kunnes olen niin väsynyt, että katsettani verhoaa väsymyksen syvä sumu. Mieli maassa, rintaa painaa raskas ahdistuksen kivi ja kotona kireä tunnelma.
Olen ollut yrittäjänä vasta muutaman kuukauden ja tuntuu, että koko elämäni on kriisiytynyt. Joka tasolla vavahtelee.
Selitän ystävilleni, että nyt se kolmenkympin kriisi sitten iski. Yhtäkkiä kyseenalaistan identiteettini, osaamiseni, toiveeni, tulevaisuuteni, parisuhteeni.
Elämä vie minua enkä minä sitä. Tämä ei ole enää hallinnassani, ajattelen pimeimpinä tunteina.
Kyllä, kyllä, kyllä
Noista pahimmista epätoivon hetkistä on nyt muutamia viikkoja aikaa. Nyt tiedän, että syynä kriiseilylle oli oma helmasyntini: vaativuus. Se sai minut sanomaan kaikelle kyllä, piiskaamaan itseltäni jatkuvasti täydellistä jälkeä. Se sai minut väsymään ja ilon tekemisestä katoamaan.
Mutta ennen kuin puhutaan siitä enempää, palataan hieman taaksepäin.
Olin unelmoinut yrittäjyydestä vuosia, mutta lopulta ratkaiseva askel tuli otettua nopeasti, kun ilmoittauduin vapaaehtoiseksi lähtijäksi työpaikkani yt-neuvotteluissa viime syksynä. Vaikka lähdin omasta toiveestani, olisin saanut potkut joka tapauksessa. En jäänyt juurikaan käsittelemään potkuista johtuvaa hylkäämisen kokemusta tai yt-neuvottelujen raskautta.
Halusin vain päästä unelmani kimppuun.
Kun lähdin yrittäjäksi, minulla oli hyvin kirkas ja yksinkertainen strategia: halusin tehdä merkityksellisiä ja vaikuttavia sisältöjä erityisesti terveydestä ja hyvinvoinnista. Tehdä pääosin töitä toimittajana ja lisäksi blogata, kouluttaa ja konsultoida.
Minulla oli viestintäalan yrittäjyydelle hyvät valmiudet, vaikken sitä tuossa muutoksen rytäkässä aivan ymmärtänytkään. Olen ollut töissä monessa mediatalossa, mulla on hyvät verkostot ja sellaista digitaalisten sisältöjen erityisosaamista, joka on nyt hot.
Valmiuksista huolimatta pelkäsin, että pärjäisinkö. Riittäisikö minulle töitä?
Epävarmuus ja pelko huomisesta ajoi minut siihen pisteeseen, että sanoin kaikelle kyllä. Fokus alkuperäisestä strategiastani katosi, minulle tärkeän blogin kirjoittaminen on jäänyt enkä ole ehtinyt juurikaan miettiä konsultointi- ja koulutuspalveluiden tarjoamista.
Olen tähän asti tehnyt pääosin toimittajan töitä ja se on ollut ihanaa! Olen päässyt tekemään sisältöjä laajasti eri aihepiireistä terveydestä autoiluun. Se on ollut todella antoisaa ja kaikki asiakkaani ovat huippuja.
Olen onnellisessa asemassa ja minun pitää varmasti olla yrittäjänä kiitollinen siitä, että töitä riittää. Voihan tulla hiljaisempia kausia.
Saisinko edes valittaa?
Mutta kyllä kaikelle ei ole kestävä ratkaisu, sen nyt ymmärtää varmasti jokainen.
Ei ei ole ei
Todella paska väliotsikko, mutta antakaapas kun selitän. Minulle on ollut aina todella vaikeaa sanoa EI. Olen miellyttäjä, joka haluaa hyväksyntää kaikilta. Haluan kaikkien pitävän minusta. En halua pahoittaa kenenkään mieltä.
Se on ajanut minut ongelmiin työ- kuin yksityiselämässä. Siitä yksityisestä lisää vaikka myöhemmin. Työelämässä olen kahminut töitä, töitä ja lisää töitä, koska olen vaativa ja kunnianhimoinen ja toisaalta en ole uskaltanut kieltäytyä.
Kaikki tietävät, mitä siitä seuraa – no, ongelmia.
Työt kasaantuvat, deadlinet venyvät, kiireettömät hommat jäävät roikkumaan. Viimeisessä palkkatyössäni toimituspäällikkönä minulla oli esimiesvastuu. Laaja tehtävänkuva ja isot vastuut, jotka olin itselleni kahminut, veivät huomiota tiimin hyvinvoinnilta ja sulkeuduin omaan päänsisäiseen kaaokseeni.
En ole myöskään maailman pitkäjänteisin ihminen. Innostun helposti ja alan toimia. Silloin ne roikkuvat hommat painuvat to do -listalla vieläkin alemmas.
Nyt yrittäjänä kieltäytyminen on ollut vielä vaikeampaa, koska epävarmuus. Jos nyt sanon ei, asiakas ei varmaan enää koskaan tilaa minulta mitään. Minulla ei ehkä olekaan ensi kuussa töitä. Asiakas pitää minua hankalana – tai vielä pahempaa, hän ei pidä minusta!
Voi terve, Inka!
Nyt olenkin harjoitellut sanomaan ei erityisesti itselleni. Sovitut hommat on hoidettava ajallaan pois alta ennen kuin alan sykkiä uusien kimppuun. Ensinnäkin niin ammattimainen yrittäjä tekee.
Ja kun sanon asiakkaille ei, sanon ei tälle kyseiselle projektille, jutulle tai tehtävälle. Sanoessani ei, en tarkoita, että ei on ei ikuisesti. Saatan kertoa asiakkaalle, että haluaisin kyllä ottaa työn vastaan, mutta minulla on seuraavan kerroin tilaa tällöin uusille projekteille.
Kappas, paljon helpompaa ja reilua asiakkaalle. En minäkään ostajana haluaisi ostaa työtä, jota en saa ajallaan, koska tekijä on mahdollisesti ylikuormittunut eikä ole osannut kertoa aikatauluistaan realistisesti.
4 tärkeää muutosta
Työn rajaamisen lisäksi tarvitsin vielä neljä konkreettista muutosta arkeeni. Niiden hahmottamisessa minua auttoi hypnoterapeuttiSerafiina Sainion, jonka vastaanotolla kävin tehdäkseni juttua elämäntapamuutosta tukevasta hypnoosihoidosta. Jämäkkä Serafiina sai minut tajuamaan oman hölmöyteni.
Yhdessä hänen kanssaan mietimme, kuinka voisin muuttaa arkeani vähemmän kuormittavaksi.
Tässä neljä selkeää muutosta:
1. Työpäivien rajaus
Olen tehnyt töitä yrittäjyyteni alusta eli joulukuusta asti vähintään kuusi päivää viikossa, useimmiten seitsemän. Tein töitä 12 tuntia päivässä – korjaan, olin koneella 12 tuntia päivässä.
Mutta niinhän kaikki yrittäjät tekevät. Kellon ympäri pitkää päivää. Näin ajattelin.
Ei vapaa-aikaa, ei ystäviä, ei harrastuksia.
Ei kovin kestävä ratkaisu.
Muutin työaikani välittömästi ja teen nyt töitä pääsääntöisesti kello 9-17.
Viiteen päivään viikossa en vielä pysty, mutten ota siitä stressiä. Minulla on kuitenkin yrittäjänä vapaus joustaa eli voin esimerkiksi arkipäivisin hoitaa asioita keskellä päivää. Jos nyt viikonloppuisin teen muutaman tunnin töitä, ei se minua haittaa.
2. Höhhelöinnille stop!
Niin, enhän minä tee 12 tuntia töitä päivässä tehokkaasti. Ei kukaan tee, ainakaan kauaa. Väsymyksen takia minun on ollut hankala keskittyä, jolloin ajatukseni ovat lähteneet harhailemaan. Yleensä se tarkoittaa sitä, että alan selailla somea tai verkkokauppoja.
Teen töitä suurimmaksi osaksi kotona, joten alan myös herkästi tehdä kotitöitä. Vähän tässä vain järjestelen, selitän itselleni.
Höhhelöintiin menee yllättävän paljon aikaa. Nyt tiedostan paremmin ne tilanteet, kun mieleni alkaa harhailla ja pidän ennemmin järkevän tauon. Eli nousen koneelta, venyttelen tai teen vatsalihasharjoituksia. Viiden minsan tauon jälkeen palaan hommiin enkä jää harhailemaan (onnistuu tällä hetkellä noin 65 % ajasta).
3. Ulos!
Rakastan sulkeutua kodin kuplaan. Olla hiljaisuudessa ja omissa oloissani. Se on minulle ambiverttinä ja herkkänä luontaista niin hyvässä kuin huonossa. Helposti napotan koko päivän kylpytakissani, ja olo on hieman nuhjuinen ja antisosiaalinen. Tilanne alkoi mennä jopa siihen, että tuntui vaivalloiselta lähteä kotoa yhtään mihinkään ja kohdata ihmisiä.
Nyt pyrin 1-2 kahtena päivänä viikossa tekemään töitä Töölön kirjastossa. Se piristää ja työt tulee hoidettua tehokkaammin, koska en erityisesti nauti verkkokauppojen selailusta puuduttavassa kirjaston lukusalissa.
Harkinnassa on myös oma työhuone tai -piste. Vinkatkaa, jos tiedätte hyviä mestoja! Tai sitten hankin hyvän sähköpöydän kotiin, että työergonomia olisi edes himpan parempi. Terveisiä sohvalta.
3. Tyhjäkäynti
Mitäpä veikkaatte, millainen tilanne nupissani on iltakymmeneltä, jos olen istunut päätteen ääressä 12 tuntia? Niin, aikamoinen surraus. Jännä, ettei uni ole tullut.
Nyt kun koneeni menee kiinni kello 17, lähden treeneihin tai ulos, ylipäätään teen jotain. Alkaa minun vapaa-aikani. Pää saa aikaa tyhjentyä.
4. Vaativuus
Eli nyt vielä paluu siihen juuriongelmaan eli vaativuuteeni. Olen viimeiset viisi vuotta harjoitellut sanaa riittävän hyvä, mutta se on mulle yhä lähes kirosana.
Tiedostan kyllä sen, että kaikkea ei voi tehdä – ei ainakaan samaan aikaan ja täydellisellä lopputuloksella.
Vaativa, pedantti, perfektionisti. Siinä sanoja, joilla olen luonnehtinut itseäni niin kauan kuin muistan. Nyt viimeistään yrittäjyyden myötä minun on pakko opetella uusia sanoja, kuten armollinen, salliva, lempeä. Muuten tällä yrityksellä ei pitkään laskuja maksella.
Olen pyrkinyt nyt parin viikon ajan noudattamaan näitä ohjeita. Ja kappas, uni on tullut! Ei joka yö, mutta suurimpana osana.
Eikä todellisuudessa kaikilla elämäni osa-alueilla vavahtele. Olen vain ollut väsynyt ja kuormittuneena alkanut turhaan epäillä asioita, jotka ovat todellisuudessa olleet hyvin.
Ennen kuin jatkossa kriiseilen mistään asiasta, aion kliseisesti ja niin todenmukaisesti sleep on it.
Millaisia virheitä sinä olet yrittäjyyden alkutaipaleella tehnyt? Mitä niistä oppinut?
Kuvat: Albert Romppanen
Lue myös:
Tätä olen salaillut koko syksyn: Toteutin yhden isoimmista unelmistani
Sain kahdet potkut peräkkäin – miltä irtosanominen tuntuu?
Inka I