Näin opin hyväksymään kehoni tässä ja nyt
Kesällä 2016 teen päätöksen. Katson palvovin silmin, kun Beyoncé esiintyy Tukholmassa. Miten kukaan voi olla noin saatanan seksikäs, upea voimanainen, hämmästelen. Samalla sanon itselleni, että mä teen sen.
Sitten kun olen laihtunut takaisin omiin mittoihini, sitten kun olen vihdoin tyytyväinen itseeni. Sitten haluan tälläytyä samanlaisiin, seksikkäisiin vaatteisiin kuin Queen B ja ottaa kunnon asennekuvat.
Haluan kuvat, joissa näkyy sisälläni raivoava boss lady -asenne ja toisaalta haavoittuvaisuuteni ja herkkyyteni. Kuvat, joissa olisin oman elämäni Beyoncé. Seksikäs, kurvikas, aistikas – ja laihtunut.
Kesken konsertin alan miettiä, että mun pitää laihduttaa ainakin 20 kiloa! Riittäisiköhän sekään…
Body: Wolford, Stockmann, sukkahousut: Lindex, korkokengät: Tiger of Sweden.
Sitku vs. nytku!
Tekemäni päätös palaa mieleeni aina silloin tällöin. Uskallan paljastaa suunnitelmani jopa läheisimmille ystävilleni, jotka innostuvat. Alan miettiä, kuka kuvat voisi ottaa. Mistä löytäisin sopivia vaatteita? Hitto, kun se laihtuminen vain onnistuisi.
Kun samat kelat ovat pyörineet päässäni ties kuinka monetta kertaa, havahdun. Siis mitä helvettiä, mihin mä olen taas sortunut?
Miksi ottaisin kuvat, SITTEN KUN olen tyytyväinen itseeni? Milloin edes olen tyytyväinen itseeni? Olen katsonut vanhoja kuvia itsestäni, kun olin sen 20 kiloa hoikempi. Ja inhosin kehoani silloinkin.
Laihtuminen ei siis takaa, että olisin itseeni tyytyväinen. Laihtuminen ei tuo onnea. Ja sen jos minkä olen oppinut, että silloin en ainakaan laihdu, jos soimaan ja ruoskin itseäni ja kehoani. Laihtuminen tapahtuu hyväksymisen, myönteisyyden ja armollisuuden kautta.
Mitä minun pitäisi tehdä, että hyväksyisin kehoni tässä ja nyt? Miten voisin nähdä itseni armollisemmin ja lempeämmin? Miten näkisin itseni esimerkiksi puolisoni silmin?
Tein toisen päätöksen. Otan ne kuvat nyt kun en ole vielä sinut kehoni kanssa.
Aamutakki: oma, stay up -sukat ja alushousut: Lindex.
Kadonnutta itsevarmuutta etsimässä
Halusin saada itsestäni ulos sen vahvan boss lady -asenteen, joka tulee kyllä useimmiten luonnostaan duunissa mutta unohtuu vapaalla. Enkä nyt tarkoita sellaista veemäistä, koppavaa akkaa, vaan tervettä itsevarmuutta. Uskoa itseensä ja asiaansa.
Minua on kehuttu naiselliseksi, muodokkaaksi ja seksikkääksi. Olen myös joskus uskonut sen itse.
Mutta masennuksen myötä itsevarmuuteni valui olemattomiin. Välillä on tuntunut, ettei musta ole mihinkään, en osaa mitään eikä kukaan halua mua. Kun mikään ei kiinnosta ja näkee itsensä vain osana päättymätöntä mustuutta, ei pidä itseään minään. Toivoo vain, että voisi riisua nahkansa ja luoda uuden.
Tuolloin on vaikea keksiä itsestään mitään kovin kaunista sanottavaa. Olen jo usemman vuoden kuvaillut itseäni sanoilla oksettava, kuvottava, ihrakasa, läski, selluliittimöykky, rumilus, arpinaama… Lista voisi jatkua turhankin pitkään.
Mieheni on huomautellut tavasta, jolla puhun itsestäni. Hän ei pidä siitä, että joku puhuu hänen tärkeimmästään niin rumasti. Eikä ihme! Kuka nyt jaksaisi kuunnella tuollaista puhetta?
Mutta luulin ääneen haukkumisen auttavan pahaa oloani. Purkavan sitä. Mutta morkkaaminen vain ruokkii sitä.
Aamutakki: oma, stay up -sukat ja alushousut: Lindex
Ihrakasa = kurvikas vartalo
Olen käsitellyt kehonkuvaani paljon terapiassa. Olen kokeillut yhtä sun toista ja osa keinoista on hyvinkin toimivia. Aina kun alan sättiä itseäni ja tiedostan sen, leikkaan väliin jollain positiviisella mantralla tai komennan sättijän nurkkaan häpeämään.
Olen harjoitellut tapoja, kuinka puhuisin itsestäni kauniimmin. Yritän kiinnittää huomiotani niihin sekkoihin, joista itsessäni pidän. Olen kehunut muhkeita huuliani ja sinisiä silmiäni. Olen kääntänyt haukut myönteisiksi. Esim. ihrakasa = kurvikas vartalo, pölkkyreisi = täyteläiset, vahvat jalat.
Tätä ajatustyötä halusin viedä mukaan kuviin.
Rintaliivit ja alushousut: Funky Lady
Seksikkyys syntyy asenteesta, ei kehosta
Kun ehdotin kuvausta valokuvaajalle, hän hämmästyi tarinastani. Hän on luullut minun olevan itsevarma. Niin on luullut moni muukin, mutta olenkin mestari piilottamaan kipujani kulissien taa. Olen hymyillyt läpi traumaattisten elämänkokemusten, miksi en muka osaisi hymyillä myös silloin, kun salaa pääni sisällä haukun itseäni?
Kuvaaja muistutti minua, ettei naisellisuus lähde kehosta vaan asenteesta.
Niin syntyivät nämä kuvat.
Stay tuned. Tarina jatkuu.
Paita: Hugo Boss, rintaliivit: Funky Lady, alushousut: Lindex
Rintaliivit: Funky Lady, alushousut: & Other Stories.
Kuvat: Fabian Björk
Meikki ja hiukset: Elisa Sakki
Kuvauspaikka: Hotel F6
Lue myös:
Riisuin kameran edessä ja itsetuntoni vahvistui – näetkö sen kuvissa?
Näin aloitat terapiakirjoittamisen
Inka I