Terveys ja hyvä olo, Treeni

Miksi inhoan kehoani?

Seison alastomana vessanpeilin edessä ja tuijotan vartaloani. Ensin huomioni kiinnittyy…

Seison alastomana vessanpeilin edessä ja tuijotan vartaloani. Ensin huomioni kiinnittyy käsivarsiini. Yritän jännittää ojentajiani. Sitten aloitan systemaattisen puristelun. Nipistän allit sormieni väliin ja kavahdan.

Joku voisi sanoa käsivarsieni olevan ihan ok mutta en minä. Sen sijaan alkaa vihapuhe: Hyi, mitkä löllykät! Mikä läski käsi. Pidä piilossa ne!

Seuraavaksi käännän selän peiliin päin ja jännitän selkälihakseni. Olen aina saanut kehuja lihaksikkaasta ja vahvasta selästäni. Mutta minä: Yök, mitkä kylkiläskit! Miten noista pääsee eroon?

Sama vihapuhe jatkuu koko kropan läpi. Kovimmat haukut saavat vatsa ja reidet: Mikä toi sun makkara on alavatsassa? Entäs noi ratapölkky-reidet?

Tulipa kurja olo. Miksi ruoskin ja sätin omaa kehoani näin? Ajattelisinko ystävästäni näin? Haukkuisinko häntä näin – tai ketään?

Vuosien mittaan sisälläni on kasvanut ankara rouva Arvostelija. Hänen suosikkipuuhaansa on sättiä ja halveksua. Näen hänet silmissäni nirppanokkaisena kuivana akkana, joka aina kipristää nenäänsä ja mutristaa suutaan nähdessään minut ja makkarani. Hänellä on nahkainen raippa, jolla hän aina ruoskii minut syvään, pimeään kuoppaan.

Sättiminen on noidankehä: mitä pahemmin itseäni haukun ja halveksun, sitä kovemmin ruoskin itseäni muun muassa treenaamaan ja syömään kaiken grammalleen vaa’an kautta. Sitten kun “repsahdan” älyttömistä vaatimuksistani, sättiminen käynnistyy jälleen.

Mistä itseinho kumpuaa?

itseinho

Tämä pieni Inka sai kuulla olevansa pullukka.

Rouva Arvostelija on saanut alkunsa lapsuudessa, jolloin minua koulukiusattiin ylipainostani. Omaksuin pullukan roolin jo ala-asteella. Kun läskittely ei kiusaajille riittänyt, olin myös huora. Vaikken edes tiennyt, mitä se tarkoittaa. Tuskin tiesivät kiusaajatkaan. Olin se tyttö, joka jäi koulun diskossa kiusaantuneena nurkkaan istumaan, kun ystävät hävisivät ympäriltä poikien pyytäessä heitä tanssimaan hitaita.

Kukaan kiusaajista ei varmasti ymmärtänyt, millaiset jäljet he sanoillaan jättivät. Olen yhä epävarma itsestäni. Herkkä ja pelokas lapsi minussa piiloutuu ronskin ja kovan naisen taakse. Vielä tänä päivänäkin ollessani julkisella paikalla syömässä, koen ajoittain häpeää. Mietin muiden ajattelevan, että kylläpä pullukalle ruoka näyttää maistuvan.

itseinho

Osallistuin pari vuotta sitten suosittuun #kutsumua-kampanjaan, jonka tarkoituksena oli vähentää kiusaamista. 

itseinho

Päivä, jolloin minua kehuttiin henkeäsalpaavan kauniiksi. Arvatkaa vaan uskoinko? No en. 

Itseinho tappaa muiden kehut

En usko, jos minua kehutaan kauniiksi. Sisäisen sättijän takia kehut valuvat pois kuin vesi hanhen selästä.

Syksyinen kohtaaminen on jäänyt mieleeni: entisessä työpaikassani ruokalan työntekijä tuli juttelemaan mulle. Hän sanoi ujosti mun olevan henkeäsalpaavan kaunis. Ja pyysi sen jälkeen anteeksi, että tuli nyt tuolla tavalla puhumaan. Häkellyin tuntemattoman ihmisen spontaaneista kehuista. Pieni murunen niistä jäi itämään sisälläni.

Viime viikolla puhuin itseinhostani miespuoliselle kollegalleni. Hän ei ollut uskoa, millaista epävarmuutta koen kehostani. Annan kuulemma niin vahvan vaikutelman itsestäni. Hän myös muistutti, että kauneus tai seksikkyys ei ole sidottuna kroppaan. Se lähtee sisältä. Se lähtee asenteesta. Jokin jälleen kolahti pääni sisällä.

Kuinka olla armollisempi?

Miksi sitten teemme tämän itsellemme? Miksi emme usko, miten kauniita olemme niin sisältä kuin ulkoa? Vaan aina on jotain arvosteltavaa ja parannettavaa. Yritämme olla hoikempia ja seksikkäämpiä. Olen varma, että tulee aika, kun olen pehmeä ja pyöreä mummo, katson taaksepäin ja mietin, että olisinpa ollut tyytyväinen itseeni. Olinhan niin kaunis ja ihana.

Joten fuck it. Nyt riittää itseinho, sättiminen, haukut ja halveksunta.

Muun muassa säännöllisellä terapialla ja itsetutkiskelulla olen vihdoin päässyt jyvälle siitä, kuinka voin oppia suhtautumaan itseeni armollisemmin ja myötätuntoisemmin. Kuinka voisin suhtautua itseeni kuin ystävääni? Olla itseni paras ystävä?

Inspirouduin pohtimaan kehonkuvaani Ylen Vaakakapinan ansiosta ja luettuani Endorfiinikoukussa-bloggaaja Elina Hovisen haastattelun. Yllätyin! Tuo ihailemani sporttinen ja kaunis nainenkin on ruoskinut itseään ja voinut pahoin. En olekaan yksin! Ja hän on oppinut olemaan armollisempi. Ehkä minäkin opin. Ja sinä?

“We teach girls to shrink themselves
To make themselves smaller
We say to girls,
‘You can have ambition
But not too much
You should aim to be successful
But not too successful
Otherwise you will threaten the man.’

We raise girls to see each other as competitors
Not for jobs or for accomplishments
Which I think can be a good thing
But for the attention of men
We teach girls that they cannot be sexual beings
In the way that boys are
Feminist: the person who believes in the social
Political, and economic equality of the sexes”

– Chimamanda Ngozi Adichie, Flawless by Beyoncé

<3: Inka I

FACEBOOK / INSTAGRAM / TWITTER

Lue myös:

Riisuin kameran edessä ja itsetuntoni vahvistui – näetkö sen kuvissa?

Näin opin hyväksymään kehoni tässä ja nyt

Hetki, jolloin tajusin olevani masentunut

Miksi inhoan kehoani?

Miksi et laihdu?

16 Comments

  • marja March 9, 2017 at 9:53 pm

    Ihan kuin mun näppikseltä, koko teksti alusta loppuun. Koulussa minua ei tosin haukuttu mutta tiedostin kyllä olevani se luokan isoin tyttö. Kotona sain usein kuulla olevani iso… Sieltä lapsuudesta nuo tunteet kumpuavat ja vaikka kuinka järki nykyään sanoisikin muuta, löydän usein itseni juurikin niitä makkaroita puristelemasta ja itseäni sättimästä. Ympärillä elävät ihmiset ymmärtävät minua äärimmäisen harvoin ja blogiinkin saan kommentteja lähinnä siitä, miten nelikymppinen nainen voi olla niin epävarma. Mutta nyt näemmä löysin ainakin yhden ihmisen joka ymmärtää <3 Terveisiä blogikollegalle siis!

    Reply
    • inkaikonen March 10, 2017 at 4:27 pm

      Voi Marja <3 Ihana kuulla vertaiskokemuksia ja ihana löytää sut! Mä todellakin ymmärrän <3 On se vaan uskomatonta, miten moni meistä (naisista) pyörittelee ihan samoja mörköjä mielessään.
      Näinhän se on, että varsinkin herkän varhaislapsuuden kokemukset jäävät sisimpään. Jos niiden oireita ei tunnista, ei niille oikein mitään mahdakaan. Mutta uskon, että pelkästään asian ääneen myöntämällä voi päästä eteenpäin. Tsemppiä <3

      Reply
  • C. and the city March 10, 2017 at 12:00 am

    <3 voi näkisitpä itsesi mun silmin!

    Reply
    • inkaikonen March 10, 2017 at 4:23 pm

      Ihana sinä <3 Puss och kram!

      Reply
  • Sonja March 10, 2017 at 5:55 pm

    Niiiin ihana postaus, kiitos siitä <3 täällä myös yksi kohtalotoveri.. Hiljaa, hyvin hiljaa hyvä tulee. Suurin unelmani tällä hetkellä on, että oppisin hyväksymään itseni juuri tällaisena, riittävän hyvänä! <3

    Reply
    • inkaikonen March 12, 2017 at 12:42 pm

      Kiitos itsellesi kommentista, Sonja <3 Niinpä – pieni askel kerrallaan! Sulla on loistava unelma, jaan sen kanssasi. Tsemppiä sen tavoitteluun! Vielä se toteutuu :)

      Reply
  • Lelu March 12, 2017 at 2:20 pm

    Niin tutun kuulloinen teksti.. Hieno postaus! Voi kun itsekkin pääsisi siihen et rakastaisi itseään juuri sellaisena.

    Reply
    • inkaikonen March 13, 2017 at 6:27 pm

      Kiitos Lelu! Kyllä siihen pääsee – vaatii vaan aikaa ja panostusta. Ja pitää hokea päivittäin, että minä riitän. Minä olen rakastettava juuri tällaisena. <3 Tsemppiä!

      Reply
  • Ihmelortto March 17, 2017 at 5:04 pm

    Inka, oot niin upee nainen ulkoisesti, siis super kaunis. Sulla on huikee asenne elämään! Ihanaa, että olet itsellesi armollisempi nykyään. Ja on ihan totta, että vuosien päästä katsoo itseään taas eri valossa ja miettii, miksi ihmeessä moitti itseään vaikka oikeasti oli upea just sellaisena.

    Reply
    • inkaikonen March 19, 2017 at 4:59 pm

      Kiitos, ihana <3 Yritän olla, mutta välillä se armollisuus unohtuu (kuten tänään kuntosalin pukkarissa). Mutta on kuitenkin hyvä, että tiedostaa sättimisen ja yrittää tehdä muutosta. Pienin askelin se armollisuus muuttuu ehkä pysyvämmäksi asenteeksi itseään kohtaan.
      Niinpä, mummona sitä sitten miettii, että pitikin olla itselleen niin ilkeä vaikka tissit oli terhakat ja pylly pyöreä ;) <3

      Reply
  • Elisabet M. Rinne April 5, 2017 at 12:22 pm

    Löysin blogiisi tieni juuri nyt ensimmäistä kertaa ja WAU. Olet mielettömän upea esikuva! Kiitos tästä tekstistä, kolahti ja kovaa. Niin käsittämättömän tärkeä aihe. Ihana kuulla, että olet armollisempi itseäsi kohtaan, se antaa voimaa ja toivoa itsellenikin (nimimerkillä sairastin anoreksiaa yli vuosikymmenen eli armollisuus itseäni kohtaan on välillä kohdillaan ja välillä taas ei niin kohdillaan…).

    Kiitos, kun olet! <3

    Reply
    • inkaikonen April 9, 2017 at 4:29 pm

      Hei Elisabet! Kiitos aivan ihanasta kommentistasi <3 Saitpa mut hyvälle mielelle! Ihana kuulla, olen tosi otettu. Mahtavaa, jos teksti kolahti ja vielä upeampaa, jos se antaa sinulle toivoa. Myötätuntoinen suhtautuminen itseään kohtaan vie kauan ja vaatii harjoittelua, mutta kannattaa. Mulla on edelleen tosi heikkoja hetkiä, jolloin ruoskin itseäni, mutta sitten pitää yrittää vain pysäyttää tilanne lempeästi. Voimia sulle sylin täydeltä <3 Kiitos itsellesi!

      Reply
  • Mia August 14, 2018 at 11:55 am

    Hieno kirjoitus👍 Tiedän tunteen ja kun joku vuosi sitten laihduin vajaat 20kg niin en kokenut sitä markkinoitua wow fiilistä. Kun katsoin peiliin niin en ollut innoissani s-koon vaatteista vaan ruoskin edelleen itseäni. Vihasin kaikkea liian leveästä rintakehästä lyhyisiin sääriin. En tuntenut itseäni upeaksi ja elämä oli ahdistunutta vaa’an kyttäystä. Se hyvä itsetunto ei ole kilojen alla vaan se kumpuaa ihan muualta. Lopetin grammojen tuijottamisen ja nyt ei mahdu enää s-koon vaatteet, mutta voin silti paremmin. Olen ehkä vasta alussa, mutta tänä kesänä ensimmäistä kertaa 15 vuoteen olen ollut bikineissä ahdistumatta rannalla ja ei siksi, että olisin fitimpi vaan olen ollut vähän armollisempi itselleni 👍

    Reply
    • Inka I September 5, 2018 at 8:32 am

      Hei Mia! Kiitos kommentistasi <3 Juurikin näin, itsetunto tulee aivan jostain muualta kuin kiloista. Ihana kuulla, että voit paremmin ja olet tehnyt tosi tärkeitä oivalluksia. Loistavaa!! Hyvä sä! Tuota armollisuuden sanomaa haluan rummuttaa isosti eteenpäin. <3

      Reply
  • Riitta-Liisa Suokas August 29, 2018 at 9:17 am

    Kiitos kirjoituksestasi. Minulla on samanlaisia ongelmia.Minua ei kiusattu olin lapsena ja nuorena melkeinpä laiha. Mutta aikuisena painoni alkoi nousta.Muutama vuosi sitten laihduin 20 kg.Ne on tullut kaikki takaisin.Sitten sairastuin panikkihäiriöön sain lääkityksen .mirtsapiini .unettomuuteen ja cipralexia .opamoxia.Niin paino alko nousta.huimasti.inhoan itseä ja läskiäni rinnat painaa.Kaikki on kehossani niin ällöttävää.Löytäisinpä saman tuntemuksen kuin sinäkin.Niin ois parempi olla.Kiitos jos jaksoitte lukea tämän vuodatuksen.Hyvää syksyä ❤

    Reply
    • Inka I September 5, 2018 at 8:23 am

      Hei Riitta-Liisa ja kiitos kommentistasi! Olen pahoillani kokemuksestasi. Kuulostaa tutulta! Kyllä sinä löydät saman tuntemuksen. Silloin kun ajattelet kehosi olevan ällöttävä, yritä iskeä vastaan lempeillä lauseilla ja kannustuksella. Laita sisäinen kriitikkosi hiljaiseksi! Hyvää syksyä ja voimaa! <3

      Reply

    Leave a Comment

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    • 🥧 Kaupallinen yhteistyö & ARVONTA: @kaslink.aito 🍮
Mikä on maailman paras jälkiruoka? 🍰Kommentoi blogissa ja voita puolen vuoden kaurajuomat 😍 Kurkkaa myös köyhien ritarien resepti - tuli muuten herkullisimpia, joita olen syönyt - ja salaisuutena on kerma! 🧁 Linkki biossa: @inka.ikonen 
#kaslink #kaslinkaito #kaurakerma #kauravispi #vaniljakastike #jälkiruoka #köyhätritarit #resepti #maidoton #dessert #dairyfreerecipes #oatcream #dessertrecipe
    • Onks sustakin naiset maailman upeimpia olentoja? 💁🏼‍♀️💜 Siksi nyt käynnistyy #kehukeskiviikko eli kehu kolmea naista ja levitä hyvää mieltä 💜

Nämä viime päivät ovat osoittaneet, että täällä on aivan mielettömien mimmien kannustustiimi! Moni on kehunut minua rohkeaksi, kun olen nostanut vaikeita asioita esiin -  en pystyisi siihen, jos te ette olisi täällä. Luotan teihin ja tiedän, että tuette mua. Te olette rohkeita, kun kerrotte omista kokemuksistanne. Kiitos! Nämä vertaiskokemukset ovat niin voimauttavia. 😭💜 Toivoisin, että meillä olisi täällä turvallinen ympäristö puhua kipeistä kokemuksista mutta myös iloita ja juhlia elämän upeita asioita.

Haluaisin jakaa tätä hyvä fiilistä eteenpäin. Haluaisin, että me naiset nostaisimme toinen toisiamme. Kehuisimme ja kannustaisimme.

Siksi julkaisen nyt Instagram Storyissa haasteen: Kehu kolmea naista. 💪🏻 Ota kuvakaappaus storyissani olevasta pohjasta. Kehu kolmea ihanaa naista. Tägää heidät, jotta he näkevät viestisi ja voivat halutessaan jakaa sen. Julkaise kehu Instagram Storyna ja tägää myös minut, jotta voin jakaa teidän julkaisuja eteenpäin.

Sitten vain #kehukeskiviikko käyntiin.

Ootte aivan vitun upeita.
#kehunaista #nostanainenpäivässä #naiset #supernaiset #positivepower #dropdeadgorgeous #girlpower #womenpower #womenempoweringwomen #womenempowerment #womenhelpingwomen #womensupportingwomen #womeninspiringwomen
    • Kun hedelmällisyystesti paljasti karun totuuden 💚
Kaupallinen yhteistyö: @mehilainenoy 
Toivotko joskus saavasi lapsia? Minä toivon. 💚Olen 30-vuotias ja vielä hetki sitten ajattelin, että ehkä parin vuoden päästä on perheen perustamisen aika. Kaikki kuitenkin muuttui, kun tein hedelmällisyystestin. En voi ehkä saada lapsia.
Asia on todella kipeä. Olen vielä vereslihalla tämän kaiken suhteen, mutta haluan puhua tästä. Olla esimerkki ja herättää teidät pohtimaan omaa hedelmällisyyttänne. Lue lisää aiheesta blogista, linkki biossa: @inka.ikonen 
#mehiläinen #henkilökohtuisesti #felicitasmehiläinen #womenshealth #healthcare #hyvinvointi #terveys #hedelmällisyys #lapsettomuus #fertility #pregnancyproblems #startingafamily #pregnancy
    • Kiitos aivan suunnattoman paljon välittämisestä, tuesta, rohkeudesta ja luottamuksesta teille kaikille ❤️ Viimeinen vuorokausi on ollut todella voimauttava ja vahvistava. Olen saanut satoja viestejä ja kommentteja enkä ole ehtinyt vastata vielä teille kaikille, mutta arvostan niistä jokaista. Olette jakaneet omia kokemuksianne, kun teidän henkistä koskemattomuutta ja kehorauhaa on rikottu. Olen kuullut niin karmeita tarinoita, että pistää vihaksi. Olen pahoillani kokemastanne. Monet loukkaukset pureutuvat ihon alle ja jättävät pitkät jäljet. Toivon, että tämä vertaistuki jeesaa meitä yhdessä eteenpäin. ❤️ Olette myös antaneet vinkkejä, kuinka toimia tuollaisissa tilanteissa. Minä jäädyn, koska ne tulevat niin yllättäen. Sanat sivaltavat syvältä ja osuvat epävarmuuteeni. Tuntuu, että olen täysin voimaton. Häpeän, olen nöyryytetty ja haluan paeta paikalta. Kuten joku teistä sanoi: kuolen joka kerta hieman sisältä. Mutta teidän tuellanne uskon, että olen paremmin varautunut jatkoon.

Sain myös palautetta eräältä naiselta, että "vissin arka aihe kun tuollaisesta tällainen draama, että nettiin piti avautua?". Haen hyväksyntää ja itsetuntoni on nolla.

En halua antaa näille paskakommenteille tilaa, mutta tuohon vain tiivistyy se pointti, miksi näistä todellakin pitää avautua. Miksi meidän pitäisi niellä kuulemamme loukkaukset? Tuollaiset kommentit ovat ihmisen nöyryyttämistä ja vallankäyttöä.

Tänään @iltasanomat lööpissä kerrottiin, että liki puolet nuorista murehtii ulkonäköään JOKA PÄIVÄ. Siis vittu JOKA PÄIVÄ! Ei me voida vain antaa kiusaajien öykkäröidä - ei kasvotusten tai netissä. Se on väärin itseämme ja muita kohtaan. Kenellekään ei ole oikeutta arvostella toista ihmistä. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi pitää turpansa kiinni.

Jaan nyt Instagram Storeissa tapahtuneen uusimmat käänteet eli millaista keskustelua olen tänään käynyt haukkujan kanssa. Lisäksi pyytäisin teitä joko siellä tai tässä postauksessa jakamaan vielä omia kokemuksianne. Miten teidän ulkonäköä on kommentoitu? Millaiset jäljet kommentit jättivät? Miten pääsit niistä yli? Kokoan niitä yhteen ja julkaisen tekstinä blogissani. Tuetaan näin toinen toisiamme eteenpäin ❤️
    • ”Paljon sä oikein painat - 120 kiloa?” Näin kommentoi mulle ennestään tuntematon mies eilisissä juhlissa.

Tuntui, että henkeni salpaantui. Kysyin, että anteeksi, mutta mitä vittua sä just sanoit. Hän jatkoi arvuuttelemalla painoani. Olisiko se sitten 100, 90, 80 vai 70... Poistuin paikalta, koska koin, ettei asia johda mihinkään.

Mutta hän jatkoi härnäämistäni myöhemmin ja mittarini täyttyi - ja niin täyttyi muidenkin.

Asiasta kehkeytyi aika iso soppa, kun sekä haukkujan että minun läheiseni raivostuivat miehelle. Häntä vaadittiin pyytämään minulta anteeksi, mutta hän toisteli olevansa ambulanssikuski (!) ja tietävänsä, miltä satakiloinen näyttää. Hän ei nähnyt tehneensä mitään väärää. 
Ajatelkaa, että millainen hän on työssään? Kun ihminen on hädässä, apuun tulee tällainen tyyppi?

Mulla on helvetillinen morkkis. Ruoskin itseäni siitä, että en kyennyt olemaan häntä aikuisempi ja antaa asian olla. Että minä aiheutin draamaa. Hävettää.

Mutta mitä helvettiä? Enhän minä sitä draamaa aiheuttanut vaan hän. Ja se ei olisi ollut mielestäni ketään kohtaan oikein, jos olisin painanut asian villaisella ja antanut hänen öykkäröidä. 
Sitten morkkistelenkin seuraavassa hetkessä sitä, että miksi en kyennyt puolustamaan itseäni paremmin vaan jäädyin ja koitin vältellä konfliktia viimeiseen asti.

Hetki sitten hän laittoi viestin: ”Sori. Olin kännissä ja sanoin tyhmästi. Kiitos ja anteeksi 👋🏻” Kännin piikkiin siis vaan. Ei mitään vastuuta tai ymmärrystä siitä, mitä hän on aiheuttanut mulle. Lisäksi hän pilasi juhlat. Känni varmaan paljasti hänen todellisen luontonsa eikä selitä käytöstä.

Onko teillä ollut tällaisia tilanteita? Miten niissä kannattaisi toimia? Ja mitä tän tyypin päässä on voinut liikkua, että hän kokee kommenttinsa oikeutetuksi?

Haluan sanoa hänelle ja kaikille, jotka kommentoivat loukkaavasti kenenkään ulkonäköä: You can kiss my big white ass 🍑

Instagram Storeissa fiiliksiäni heti tapahtuneen jälkeen.
#flawless #beautybeyondsize #loveyourbody #dropdeadgorgeous #bodypositive #bodypositivity #vaakakapina #minäriitän #lupanäkyä #kehonkuva #kehopositiivisuus #allsizes #selfconfidence #bodyimage #nobodyshame #girlpower #womenpower #beautystandards