3 minuuttia päivässä ja parisuhde on pelastettu

Astun ovesta sisään, heitän laukun lattialle, takin tuolille ja alan valittaa. Tai itseasiassa valitan jo päällysvaatteita riisuessa. Puolisoni lienee huokaissut jo kuullessaan avaimen kiertyvän lukossa. Taas se alkaa.

Papatan hänelle päivästäni. Vuodatan ahdistusta ja stressiä. Ylitsepursuava paskaämpärini on täynnä eikä pohjaa näy, vaikka kuinka kaataa. Mieheni kuuntelee kyllästyneenä. Tunnelma kotona kiristyy ja synkistyy. Toin mukani pään päälläni salamoivan myrskypilven.

Kävin alkukeväästä aika syvällä. Pitkittynyt työstressi purkaantui ja seinä tuli vastaan. Kärsin pitkästä unettomuuskaudesta ja olin aivan loppu. Ja tämähän näkyi kotona. Kiukuttelin, äksyilin, itkin ja valitin. Oma käytökseni vaikutti suhteeseen, läheisyyteen, seksiin. Voitte kuvitella, ettei ole kovin kuumat oltavat, jos kotona purjehtii jääkuningatar.

Olen sanonut ystävilleni, että parisuhteessamme menee niin kauan hyvin kun minä voin hyvin. Se on kammottavaa. Mun mielialani valuvat suoraan suhteeseemme. Se on toki luonnollista, koska onhan parisuhde kahden osapuolen summa. Kaikkien tunteiden pitää antaa tulla, jotta suhde on aito. Kumppani on tärkein tuki ja mekin jaamme toisillemme kaiken.

Mutta ihmissuhteen pitää antaa enemmän kuin se ottaa. Ja tarvitseeko ihan kaikkea jakaa? Tarvitseeko työstressiä kantaa aina kotiin asti? Pitäisikö asialle tehdä jotain eikä vain valittaa?

3 asiaa, 3 minuuttia

Sitten mieheni ehdotti: Entä jos ei kohdata työpäivän jälkeen heti negatiivisessa mielessä? Ei valiteta toisillemme päivän haasteita ja v-mäisiä hetkiä. Aloitetaan kohtaaminen sillä, että kerromme kolme hyvää asiaa päivästämme.

Niin yksinkertaista ja pientä, mutta niin suuret vaikutukset, jotka eivät näkyneet vain meidän arki-iltojen tunnelmassa vaan loksauttivat nuppini ihan uuteen asentoon.

Aloimme toteuttaa H:n ehdotusta heti. Otin itselleni vielä pienen lisätehtävän. Ennen kuin tyrkkään avaimen kotioven lukkoon, hengitän syvään muutaman kerran ja puhallan negatiiviset myrskypilvet päältäni pois. Vedän suupielet korviin ja hymyilen hetken tuijottaen ovea. Aivomme eivät ymmärrä, hymyilemmekö oikeasti vai emme. Mutta vaikutus on sama: stressitasot laskevat ja endorfiinia vapautuu kehoon.

Avaan oven, heitän laukun ja päällysvaatteet. Myrskypilvet törmäilevät rappukäytävässä kotioveen yrittäen päästä sisälle, mutta painelen tarmokkaasti ruokaa laittavan puolisoni luo. Annan pikaisen pusun ja kysyn jo malttamattomana, miten hänen päivänsä meni. Puolisoni kertoo ensin kolme hyvää asiaa päivässä, jonka jälkeen mä listaan päivän kivat hetket. Toisen kohtaaminen tuntuu ihan erilaiselta, kun tietää, että se lähtee hyvällä vireellä käyntiin.

Parisuhde pelastettu

Jatkettuamme tätä pari viikkoa huomaan, että kolme hyvää asiaa onkin liian vähän. Mähän keksin vaikka viisi!

Tähän kohtaamiseen ei mene kuin kolmisen minuuttia, mutta suhteemme (ja minä) voi niin paljon paremmin kuin vielä hetki sitten. Hyvä fiilis jatkuu koko illan, olen rentoutuneempi enkä edes jaksa jauhaa työasioista. Toki jaamme edelleen ne päivän haastavimmatkin hetket, muttemme jää niihin enää vellomaan. Eikä mun mielestä koko päivää tarvitse kerratakaan kotona, koska a) mulle ei makseta siitä, että mietin töitä työajan ulkopuolella ja b) en halua töideni vaikuttavan negatiivisesti vapaa-aikaani enkä etenkään suhteeseeni, joka on minulle elämäni ykkösprioriteetti ja oman hyvinvointi yksi tärkeimmistä osa-alueista.

Enkä nyt sano, että tämä yhtäkkiä auttaa suhteessa oleviin syviin ristiriitoihin tai vaikeuksiin, mutta jos kannat kodin ulkopuolelta ämpäritolkulla paskaa, tämä auttaa välittömästi siihen, että niitä paskaämpäreitä ei ole enää kovinkaan monta.

Tämä haastaa myös meidät ajattelemaan, missä mielentilassa vietämme päivämme. Olemmeko koko päivän vähän pinna kireänä raahautuen kotiin viimeisillä voimillamme, jotta voi vaan purkaa kaiken ulos? Pitäisikö jo siellä päivin synkkinä hetkinä miettiä, että hei, mikä tässäkin tilanteessa on hyvää. Miten voin kääntää vaikeuden voimaksi?

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä puolisoani on turhauttanut se, että valitan samoista asioista. Osa niistä on sellaisia, joihin en voi itse vaikuttaa eli miksi edes uhraan niille energiaani? Osa on sellaisia, joille voin esimerkiksi omalla asenteellani tehdä paljonkin. Olen yhä enemmän alkanut pohtia sitä, mitä sisälläni kannan ja onko se aivan välttämätöntä. Tai pitäisikö asioille, joihin on tyytymätön, tehdä jotain? No, olen tehnyt ja paljonkin. Tästä kerron teille lisää pian.

Kokeilkaa! 3 asiaa, 3 minuuttia.

Lue myös:

5 vuotta parisuhteessa – mitä ne ovat antaneet?

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu

Inka I