Terapia, uniongelmat, ikäkriisi ja seksitabut – näin syntyi JVG:n kaikkien aikojen avoimin haastattelu

On kulunut lähes 10 vuotta siitä, kun tein ensimmäisen haastattelun JVG:sta, joka tuolloin kulki vielä nimellä Jare & VilleGalle. Olin aivan urani alussa, toimittajan työtä takana ehkä jokunen kuukausi ja työskentelin viihdetoimittajana Ilta-Sanomissa. Kundit olivat välittömiä, lämpimiä ja huomaavaisia herrasmiehiä. Tykästyin heihin välittömästi.

Meidän urat ovat nyt lähes yhtä pitkät. Siksi mulle olikin jotenkin hyvin merkittävää päästä tekemään miesten 10-vuotisjuhlahaastattelu ELLEen. Kuin ympyrä sulkeutuisi.

Projekti lähti siitä, kun soitin Villelle ja kysyin, minkä uuden puolen he voisivat näyttää itsestään syvässä henkilöhaastattelussa. Tuolloin he olivat Jaren kanssa täyttämässä 30 vuotta, ja Ville ehdotti teemaksi aikuisuutta. Sitä, miltä tuntuu, kun alkaa mauttomien jassojen sijaan haaveilla omakotitalosta ja jälkikasvusta leikkimässä sen aidatulla pihalla.

Ajatus hymyilytti. Ovatko he todella muuttuneet rääväsuista vastuullisiksi aikuisiksi, mietin.

3 tunnin terapia

Tapasimme monen vuoden jälkeen levy-yhtiön neukkarissa ja ensikohtaamisesta syntynyt fiilis, yhteys, palasi. Tiesin kundien varautuneen avoimeen haastatteluun, mutta sen syvyyden taso yllätti tämän toimittajan täysin. Kuten lehden päätoimittaja pääkirjoituksessaan kirjoitti: miehet puhuvat avoimemmin kuin koskaan aiemmin julkisuudessa.

Kolmen tunnin haastattelusessiosta tulikin itselleni vertaiskokemus, jopa terapiasessio. Sellaisia mielestäni parhaat haastattelut ovat. Jos odottaa saavansa haastateltavan puhumaan henkilökohtaisista, kipeistäkin asioista, on oltava valmis heittämään itsensä likoon.

No, aloitetaan vaikka siitä terapiasta.

Vuosia terapeutilla käynyt Ville kertoi sen auttaneen käsittelemään arjen paineita (joita tällainen tavis ei voi kuvitellakaan). Ville on levoton sielu, stressaaja. Terapiassa mieli rauhoittuu ja olo helpottuu.

Terapeutti auttaa ymmärtämään juurtuneita ja mahdollisesti vinoutuneita käyttäytymismalleja ja uskomuksia. Kun tunnistaa, millainen käytös on omalle – ja läheisten – hyvinvoinnille haitallista, sille osaa tehdäkin jotain. Eihän sellaista asiaa kykene muuttamaan, jota ei osaa tai suostu näkemään.

Terapia on antanut niin Villelle kuin itselleni työkaluja jaksaa arjessa: kuinka priorisoida, huolehtia jaksamisesta ja ehkäistä loppuun palamista. Ville sanoi asian hyvin ja ytimekkäästi: ”Minun täytyy alkaa elää itselleni ja opetella sanomaan ei.”

Olen niin iloinen, että suomalainen, kolmekymppinen mies, joka sattuu vielä olemaan superjulkkis, puhuu terapiasta. Toivon, että se poistaa osaltaan terapiaan liittyvää häpeää ja madaltaa kynnystä hakea apua. Ajatuksella, että ”jos toikin, niin minäkin.”

Halusin myös puhua lempiaiheestani eli hyvinvoinnista. Hehkutin kokeeni jonkinlaisen mullistuksen luettuani Aki Hintsan Voittamisen anatomia -kirjan. Kundeille se oli tuttu.

Erityisesti unen merkitys oli muuttunut kirjan myötä. Itse oivalsin sen, miten kokonaisvaltainen, sairauksia ehkäisevä hyvinvointi syntyy. Ilman terveyttä ei ole oikein mitään, mutta ilman unta ei ole sitä terveyttäkään.

Unen laadusta keskustellessa kundit ottivat esiin somen. Se, kuinka some haittaa keskittymistä hetkeen, luo turhia paineita ja vie aikaa IRL-kohtaamisilta. Miksi sitä niin helposti lomamatkalla rantatuolissa tai kumppanin kanssa sängyssä löhötessä ottaakin luurin käteen, hukkuu siihen? Tähänkin varmasti jokainen meistä voi samaistua.

En usko, että menetämme mitään, jos olemme somesta pois. Mutta mitä menetämme, jos olemme tästä maailmasta pois?

Kriisi

Seuraavaksi puhuimme kolmenkympin kriisistä.

Täytän ensi keskiviikkona 30 ja mua helpotti kuulla, että elämän kriisiytyminen kolmenkympin kieppeissä ei ole pelkästään naisten ongelma.

Siihen kriiseilyyn liittyy niin paljon muutakin kuin hedelmällisyys. Odotuksia, toiveita ja tavoitteita. Pettymyksiä.

Ajatus siitä, että luulin olevani pidemmällä, kun täytän 30 vuotta. Kokeneempi, maailmaa näkeneempi.

Tai kyllähän tähän se hedelmällisyys liittyy, koska niin minä kuin haastateltavatkin mietimme sitä, että mitä PITÄÄ tehdä ja saavuttaa ennen kuin asettuu aloilleen ja perustaa perheen. Kuinka paljon on vielä aikaa elää vain itselleen?

Näin lapsettomana myönnän, että perheellisen elämään liittyy varmasti virheellisiä uskomuksia ja turhaa pelkoa oman elämän menettämisestä.

Toisaalta viime viikon Helsingin Sanomien Perheviikon jutuista poimin vain ne negatiiviset puolet, kuinka radikaalisti kaikki muuttuu lasten myötä. Kurkkuani alkoi taas vähän kuristaa.

Lapsia haluaa hyvissä ajoin, mutta ajoitus tuntuu vaikealta, Jarekin sanoi haastattelussa.

Ville komppasi: ”Unelmoin perheestä ja omakotitalosta. Tosin ennen perhettä haluaisin ottaa kameran käteen ja lähteä pariksi kuukaudeksi maailmaa ihmettelemään.”

Sama.

“Vai onko sekin vähän vanhan liiton kela, että kun on lapsi, ei voisi enää matkustella?” Jare kysyy jutussa.

Niin, onko?

Seksi

Tämä oli aiheistamme herkin. Haastattelussa kiljuin hiljaa mielessäni, kun tajusin, kuinka vallankumouksellisesti kaksi nuorta miestä ovat valmiita puhumaan seksistä julkisuudessa.

Ja hei, nämäkin miehet kärsivät suorituspaineista seksissä. Stressi ja väsymys vie halut. He eivät aina jaksa harrastaa seksiä ja se aiheuttaa syyllisyyden tunteita. Että eihän se kumppani nyt ainakaan ajattele, etten haluaisi häntä?

Puhuminen kumppanin kanssa on kuitenkin tärkeää. Vaikka onhan se helvetin vaikeaa. Puhua nyt seksistä rehellisesti ja suoraan, kun siinä on jotenkin niin haavoittuvaisessa tilassa.

Sain myös kurkistaa toiselle puolen pöytää.

Miltä miehestä tuntuu, kun elokuvamaailma ruokkii romanttista, kiihkeää rakkautta, jossa mies vie ja nainen vikisee. Ja ymmärsin heidän kauttaan myös sen, ettei sängyssä minun ja kumppanini kehojen kanssa ole pelkästään minun harhaileva, väsynyt ja stressaantunut mieleni vaan myös kumppanini nuppi. Yhtä lailla se mieskin voi olla väsynyt ja ajatus lähteä harhailemaan. Ja se on ihan OK.

Kundit antoivat myös hyväksyntänsä sille, ettei tarvitse panna kuten muut. Parisuhteissa olevat suomalaiset harrastavat seksiä noin 4-7 kertaa kuukaudessa. Tästä olen kehittänyt kuivina kausina paineita. Ei tarvitse.

Tai siis, what he said:

“Olen sitä mieltä, että mieluummin intohimoisemmin ja harvemmin kuin joka päivä. Se on tyhjä kuti molemmille, kun vähän puoliveltolla operoi”, Jare sanoi jutussa.

Amen to that.

ELLE nyt lehtipisteissä kautta maan. Käy ostaa ja ihastele myös aivan mielettömiä kuvia!

Kuvat: Fabian Björk, style: Lotta Luolamo

Lue myös:

Unelma, jota häpeän eniten

Pyhimys urastaan ”Koin, että samaistuttavalle luuserille on tilausta”

Pyhimys: ”Teen kaikkeni perheeni eteen”

Inka I