Yrittäjäksi ei tarvitse hypätä ja 2 muuta tärkeää neuvoa tuoreelle yrittäjälle
Kollegani, viestintäalan yrittäjä Merja Mähkä kuvaili minulle viime kesänä yrittäjyyttä niin hyvin. Istuimme Kalliossa kahvilan terassilla ja purin Merjalle mietteitäni. Haluaisin yrittäjäksi, mutten tiennyt, olisinko valmis. Kuuluisa hyppy tuntemattomaan kauhistutti.
Merja sanoi lauseen, jonka toivon kaikkien muidenkin yrittäjien sisäistävän:
”Yrittäjäksi ei tarvitse hypätä. Yrittäjäksi voi kasvaa.”
Samaa minulle toisteli hiljattain haastattelussa Helsingin Uusyrityskeskus NewCon yritysneuvoja Roger Törnblom. Ei tarvitse olla valmis ja osata kaikkea, kun laittaa yrityksen pystyyn, Roger sanoi.
Ei se ole edes mahdollista, että omaksuu kaiken. Loputon hinkkaaminen ei vie eteenpäin, sitä päätyy vain junnaamaan paikoillaan.
Näitä ajatuksia olen pyöritellyt usein. Miettiessäni, että ymmärränkö riittävästi verotusasioista, olenko laskenut kannattavuuteni oikein, teenkö yritykseni kanssa nyt oikeita asioita. Hetkinä, joina epävarmuus on syönyt sisintäni ja olen ollut varma, että pian tämä loppuu. Minä epäonnistun.
En voi saada heti kaikkea. Otan pieniä askelia yrittäjyyden tiellä. Katson ja kokeilen. Askel askeleelta visioni kirkastuu. Ja pitäähän siitä matkasta oppia nauttimaan.
Kaikkea voi tehdä, mutta ei samaan aikaan
Toinen neuvo on ystävältäni Jenny Belitz-Henrikssonilta:
”Kaikkea voi tehdä, mutta ei samaan aikaan.”
Kaltaiselleni vaativalle suorittajalle tuon lauseen lukeminen Jennyn blogipostauksesta oli kuin helpottava halaus. Ilma kulki hieman helpommin keuhkoihin. Kyyneleet tulivat silmiini.
Niin. Saan unelmoida, asettaa tavoitteita ja kurkotella tähtiin, mutta minun ei tarvitse tavoitella kaikkea yhtaikaa – enkä edes pystyisi siihen. Tie ei ole pitkä, jos piiskaa itseään kaikessa. Tiedän, kuinka siinä pidemmän päälle kävisi: uupuisin.
On muistettava olla armollinen itselleen. On osattava priorisoida ja keskityttävä yhteen tai no, korkeintaan muutamaan asiaan kerrallaan.
Minulla on ollut yrittäjänä onni, että töitä on ollut alusta asti paljon. Olen joutunut jo kieltäytymään kiinnostavista projekteista, koska kalenterini ei olisi enää venynyt piiruakaan.
Se on harmittanut. Iskenyt sellaisen epävarmuuden piston sydämeen. Kun nyt sanoin ei, olenko kohta kokonaan ilman töitä. Tuskin. Kestämättömämpää olisi sanoa kaikkeen kyllä ja sitten palaa loppuun. Olla kykenemätön tekemään yhtään mitään.
Toisaalta ajattelen nykyisin myös yhä enemmän sitä, että yrittäjyys on jopa varmempaa kuin työntekijänä olo. Olen käynyt läpi kahdet YT-neuvottelut. Molemmilla kerroilla olen saanut potkut ja jäänyt tyhjän päälle.
Yrittäjänä minulla on useita tulonlähteitä. Mikä todennäköisyys on, että kaikki asiakkaani lopettaisivat samalla hetkellä? Enemmänhän minä laittaisin munani yhteen koriin palkollisena.
Yrittäjyys on vapauttanut minua hurjasti. En ole enää sidottu yhteen paikkaan jokaisena arkipäivänä kello 9-17. Voin tehdä mitä vain, milloin vain.
Vapaus on kaksiteräinen miekka. Se tuntuu yhtenä hetkenä ikuiselta, kepeältä kesäpäivältä ja toisena hetkenä ahdistavalta mahdollisuuksien mereltä, jolla seilaa päämäärättömänä.
Mitä tehdä, kun minulla on monta tavoitetta? Mihin tartun ensimmäisenä? Mistä saan otteen?
Jos ne kaikki ovat tasa-arvoisen tärkeitä, eihän ole väliä, mihin tarttuu ensimmäisenä, ihana, viisas psykologi Satu Pihlaja oli sanonut eräälle ystävälleni valmennuksessaan.
Mikäli joku asettamistani tärkeistä tavoitteista toteutuu, sehän on vain hyvä asia.
Yöllä ei tapahdu mitään
Kolmas helpottava neuvo pr-toimisto Success Storyn omistajalta Satu Sairaselta:
”Yöllä ei tapahdu mitään.”
Toistan: yöllä ei tapahdu mitään.
Valvoin jälleen aamuyön pitkinä tunteina sängyssä. Pidin silmäni kiinni, koska niihin särki useamman yön valvominen. Tänä yönä päässäni pyörivät yrityksen vakuutukset. Minulla oli tarjouksia useammasta vakuutusyhtiöstä ja mietin, minkä niistä ottaisin. Mitä vakuutuksia edes tarvitsisin?
Sydän hakkasi ja korvissa humisi.
Ymmärsin samaan aikaan, että olen kuormittanut itseäni liikaa. En minä nyt tavallisesti olisi vakuutustarjousten takia valvonut. Olisin ottanut yhden ja sillä siisti. Nyt päätöksen tekeminen tuntui liian vaikealta.
Sitten muistin Satun antaman neuvon. Hän painotti useampaan kertaan sitä, että muistaisin, ettei asioille voi tehdä mitään yöllä. Voisin siis yhtä hyvin nukkua ja hoitaa asian seuraavana päivänä.
Hän on tehnyt pitkä uran yrittäjänä eli tietää kyllä mistä puhuu. Olimme viime syksynä lounaalla, kun paljastin suunnitelmani lähteä yrittäjäksi.
Satu sanoi arvanneensa sen jo etukäteen. Hän rohkaisi, kannusti ja antoi äärettömän arvokkaita neuvoja. Muun muassa sen, että kalenteriin kannattaa laittaa ensimmäisenä lomat. Yrittäjänkin on uskallettava pitää lomaa. Firma ei kaadu hetkessä. Jos kaatuu, jotain on pahasti pielessä.
Näiden fiksujen naisten neuvot ovat helpottaneet uuden ja hämmentävän keskellä. Minun ei tarvitse osata ja ymmärtää kaikkea heti. Minun ei tarvitse tehdä kaikkea heti. Minun on huolehdittava hyvinvoinnistani.
Vain siten jaksan yrittää.
Mikä on paras saamasi neuvo yrittäjyydestä?
Kuvat: Albert Romppanen
Lue myös:
Ensimmäinen virheeni yrittäjänä
Tätä olen salaillut koko syksyn: Toteutin yhden isoimmista unelmistani
Sain kahdet potkut peräkkäin – miltä irtosanominen tuntuu?
Inka I