Kätilö onnittelee ja sanoo, että raskaus on juuri siellä missä pitääkin. Kaikki on hyvin.

Tunnen elämäni suurimman helpotuksen virtaavan kehoni läpi. Katson puolisoani ja hänenkin silmänsä ovat täyttyneet kyynelistä. Puristamme toisiamme käsistä.

Elämäni pelottavimmat kaksi viivaa

Kaksi viikkoa aiemmin olin tajunnut menkkojeni olevan pari päivää myöhässä. Olin ajatellut, että tuskinpa raskaus vielä tärppää.

Silti. Käydessäni nukkumaan tunsin sisimmässäni vahvasti, että nyt se on tapahtunut. Olen raskaana. Aamulla teen sen testin ja se on positiivinen.

Aamulla kaksi viivaa piirtyi testin näyttöön hetkessä. Aloin itkeä hysteerisesti. Olin shokissa. Samaan aikaan aivan ällikällä lyöty, pelosta suunniltani ja onnellinen. Mehän olimme luulleet tämän olevan miltei mahdotonta.

Matala hedelmällisyys ja liuta muita ongelmia

Tein kesällä Felicitas Mehiläisen lapsettomuuslääkärin ehdotuksesta hedelmällisyystestin, joka paljasti hieman yllättäen hedelmällisyyteni olevan matala. En välttämättä voisi saada lapsia.

Lisäksi minulla oli taustalla vaikea kohdunulkoinen raskaus sekä sen aiheuttamat munajohdinvauriot, mahdollinen endometrioosi, sairastettu klamydia, matala ferritiini eli varastorauta ja lievä ylipaino.

Kohdunulkoisen raskauden jälkeen minulla oli tilastojen mukaan noin 40-70 prosentin mahdollisuus tulla raskaaksi. Kun kaikista raskauksista noin 1,5-2 prosenttia on kohdunulkoisia, minulla oli noin 10-15 prosentin mahdollisuus, että kohdunulkoinen raskaus uusiutuu.

Hedelmällisyyteen kaikkein eniten vaikuttava tekijä on naisen ikä. 30-vuotiaana minulla oli 17 prosentin mahdollisuus raskautua yhden kierron aikana.

Jos aiemmin mahdollisuudet olivat huonoimmillaan 40 prosenttia, mitä ne olisivat vielä matalalla hedelmällisyydellä ja liudalla muita ongelmia?

Felicitas Mehiläisen lapsettomuuslääkäri määräsi minut välittömästi rautainfuusioon. Raudanpuute oli ollut minulla kohdunulkoisesta raskaudesta lähtien ja suolistosairauden takia suun kautta otettu rauta ei imeytynyt.

Lisäksi hän suositteli, ettemme odottaisi enää hetkeäkään. Olimme alun perin ajatelleet, että lapsi on ajankohtainen vuoden, parin päästä. Ensin pitäisi päästä pidemmälle reissulle, vakiinnuttaa tuoreen yritykseni liiketoiminta ja puolisoni valmistua. Mutta kaikki nuo suunnitelmat pyyhkiytyivät hetkessä pois. Ne tuntuivat täysin merkityksettömiltä.

Meidän pitäisi aloittaa yrittäminen heti.

Lääkäri antoi meille puoli vuotta aikaa. Jos siinä ajassa en raskautuisi luonnollisesti, menisimme jatkotutkimuksiin ja aloittaisimme mahdolliset hoidot.

Kaikkien faktojen ja tilastojen edessä olin lohduton ja varma siitä, että tarvitsisimme apua. Laskin todennäköisyyksiä. Ne olivat luonnollista raskautumista vastaan.

Kello sisälläni alkoi raksuttaa.

Secret Mission – Code name: Bun

Lähdin projektiin luonteelleni ominaisella tavalla: suunnitelmallisesti. Tankkasin tietoa. Latasin ovulaatioapin ja aloin kalenteroida ovulaatiotani. Pissasin ovulaatiotikkuun ja seurasin hedelmällisyystasoani. Lähetin miehelleni kalenterikutsun nimellä Secret Mission – Code name: Bun.

Kun olimme kuukauden suorittaneet tätä viimeiseen saakka hiottua raskautumisprojektia ja tuloksena olivat menkat, olin musertunut. Heitin heti hanskat tiskiin ja itkin mieheni sylissä, että nyt meillä on enää viisi kuukautta aikaa. Lietsoin paniikkia sisälläni.

Lapselliset ystäväni rauhoittelivat. Mun pitäisi yrittää stressata vähemmän ja antaa luonnon hoitaa. Kamppailin ajatusta vastaan, koska luontohan oli jakanut meille aivan paskat kortit. Miksi luottaisin siihen? Ei, kyllä tämä nyt piti ottaa itse haltuun.

Ihan kuin elämää voisi suunnitella ja ennustaa. Mutta mietin vain realiteetteja.

Lähdin suorittamaan ”stressittömämpää” raskautumista. Varasin kahdeksi seuraavaksi kuukaudeksi ovuulatioajalle hotellihuoneen. Ajattelin, että mehän olemme reissussa aina kaikkein rennompia. Kyllä se sitten tärppää!

Pariterapia

Kävimme syksyn pariterapiassa. Menimme sinne käsittelemään vanhat, kehää kiertävät kelat ja varautumaan tulevaan. Halusimme työkaluja kaiken mahdollisen varalle.

Olemme reilun seitsemän vuoden suhteemme aikana käyneet läpi monia vastoinkäymisiä, joista suurin osa on ollut minun mörköjäni. Olen sairastanut masennuksen, käsitellyt lapsuuteni traumoja ja edellisiä suhteitani.

Mieheni on joutunut olemaan se vankka tukipilari, johon olen nojannut. Hän on kannatellut minua.

Roolit ovat etäännyttäneet meitä. Minä olen viihtynyt yksin liiankin hyvin mustassa maailmassani ja mieheni on pitänyt kiinni tukijan roolistaan.

Emme halunneet, että lasten hankinta menee samalla roolituksella. Halusimme jakaa sen ja olla toistemme turvana. Toivoin, että mieheni uskaltaisi myös olla heikko ja näyttää tunteensa.

Terapia oli parisuhteemme paras investointi (mutta se onkin sitten jo eri tekstin aihe).

Terapeutti auttoi minua oivaltamaan sen, että kammasta päiviä napsimalla en tee meidän kummankaan, minun tai mieheni, oloa hyväksi. Projekti oli juuri niin suorittamista kuin miltä se kuulostaakin.

Päästin langoista irti. Päätin, että katsotaan nyt.

Paria viikkoa myöhemmin tein positiivisen raskaustestin.

Kahden viikon piina

Tehtyäni positiivisen raskaustestin otin heti yhteyttä Naistenklinikalle. Kerroin heille taustoistani ja että minun pitäisi saada verikoe, jotta raskaushormonin määrä voitaisiin tsekata. Se antaisi osviittaa raskauden sijainnista. He rauhoittelivat ja sanoivat, että koska olen oireeton, voin seurata oloani pari viikkoa ja tulla sitten varhaisultraan tarkistamaan tilanteen. He myös valoivat minuun uskoa, että mitään pahaa ei vielä näillä viikoilla voisi tapahtua, vaikka raskaus olisi kohdunulkoinen. En joutuisi käymään samaa painajaista läpi kuin aiemmin.

Silti viikot tuntuivat piinallisilta. Emme uskaltaneet mieheni kanssa iloita täysillä. Hän kyllä yritti piristää tuomalla kotiin ison kukkakimpun ja valkoisen potkupuvun, jossa on pieniä karhuja sekä valkoiset, pienenpienet tumput. Niitä me tuijottelimme illat ja annoimme itsemme sukeltaa hetkeksi haavemaailmaan, jossa vauvalla olisi kaikki hyvin.

Raskaus oikeassa paikassa

Varhaisultran jälkeen uskalsimme taas hengittää. Rutistimme toisiamme tiukasti ja itkimme ulos pelon ja jännityksen. Juhlistimme uutista kakkukahveilla. Istuimme kiherrellen Töölön Fazussa ja tuijotimme ultrakuvaa silmät sydäminä.

Hän, pienenpieni papu, oli oikeassa paikassa kohdussa. Se, minkä piti olla miltei mahdotonta, olikin nyt täyttä totta.

Kiinnostavatko raskausaiheet teitä? Millaiset kiinnostaa? 

Kuvat: Eva-Liisa Orupõld

Meikki ja hiukset: Miia Johansson

Kukkakruunu ja kukat: Studio Viivi

Kimono: Uhana Design

Alusvaatteet: omat

Soittaja on lapsettomuusklinikka Felicitas Mehiläisen lääkäri Liisa Häkkinen, jonka vastaanotolla olin pari viikkoa aiemmin käynyt hedelmällisyysneuvolassa.

Olin käynyt hedelmällisyydestäni kertovassa AMH-mittauksessa, ja Liisa soitti testin tuloksista. Sydämeni alkoi hakata vimmatusti.

Liisan sanat saavat kehoni vapisemaan. Vaivun kaksin kerroin ja nielen kyyneleitä. Tuntuu kuin happi pakenisi keuhkoistani.

Tulosten mukaan hedelmällisyyteni on matala. En välttämättä voisi saada lapsia.

Äkillinen viha leimahti sisälläni.

En ollut hetkeäkään miettinyt, että tulos olisi huono. Koin, että olen kokenut vastoinkäymisiä ihan riittämiin: raju kohdunulkoinen raskaus, vaikeuksia ehkäisyssä sekä vuosia jatkuneet kovat kivut, joiden taustalla on munajohdinvauriot tai endometrioosi.

Nyt vielä tämä!

Mikä AMH-mittaus?

AMH:n eli Anti-Mullerian hormonin pitoisuus veressä kertoo jäljellä olevien munarakkuloiden ja munasolujen määrästä. Ikäisilläni 30-34-vuotiailla naisilla viitearvo on 0.58–8.13 µg/l. Minun arvoni on 1,1 eli keskimääräistä matalampi.

Liisa sanoo kuitenkin topakasti, ettei suostu epäilyttä hyväksymään mittaustulosta.

Tulos on ristiriitainen sen suhteen, mitä hän oli ultraäänitutkimusta tehtyään nähnyt: munasarjani näyttivät hyviltä ja munarakkuloita oli hyvä määrä.

Hän pohtii, voiko käyttämälläni, keltarauhashormonia sisältävällä hormonikierukalla Jaydessilla olla vaikutusta asiaan.

Duodecimin mukaan yhdistelmäehkäisyvalmisteiden eli estrogeenia ja keltarauhashormonia sisältävien e-pillereiden, ehkäisyrenkaan tai ehkäisylaastarin käytön aikana AMH-pitoisuus voi laskea 10-30 prosenttia ja pidempikestoinen käyttö ilman taukoja laskea pitoisuutta jopa puoleen normaalista.

Mikä lapsettomuutta aiheuttaa?

Pari viikkoa aiemmin Liisan vastaanotolla keskustelimme hedelmällisyydestäni. Liisa kyseli terveydestäni, perintötekijöistä ja sukurasitteista, elämäntilanteestani, elämäntavoistani ja suunnitelmistani perheen perustamisen suhteen.

Liisa kertoi, että maltillinen alkoholin käyttö, tupakoimattomuus sekä säännöllinen liikunta edistävät hedelmällisyyttäni.

Heikentäviä seikkoja onkin sitten aika pitkä lista: ikä, kohdunulkoinen raskaus, munajohdinvauriot, mahdollinen endometrioosi, sairastettu klamydia, matala ferritiini eli varastorauta, lievä ylipaino ja nyt tämä uusin tulokas eli matala AMH-taso.

Lue täältä, kaikki, mitä sinun pitää tietää hedelmällisyydestä.

Kaikkein merkittävin hedelmällisyyteen vaikuttava tekijä on naisen ikä. Olemme hedelmällisimpiä 20-25-vuotiaina. Nyt kolmekymppisenä minulla on periaatteessa 17 prosentin todennäköisyys tulla raskaaksi yhden kierron aikana.

Kohdunulkoisen raskauden ja munajohtimen repeämisen jälkeen minulla on tilastojen mukaan noin 60-70 prosentin mahdollisuus tulla raskaaksi. On myös noin 10 prosentin mahdollisuus, että kohdunulkoinen raskaus uusiutuu. Tavallisesti kaikista raskauksista noin 1,5-2 prosenttia on kohdunulkoisia.

Jos tulisin raskaaksi ja tekisin kotona positiivisen raskaustestin, minun täytyisi marssia samana päivänä labraan tekemään raskaustesti verestä. Viikon sisään minulle olisi tehtävä ultraäänitutkimus, jolla raskauden paikka varmistettaisiin.

Pelkään suunnattomasti sitä, että raskaus olisikin munajohtimessa. Kerran kokemani painajainen toistuisi.

Mutta paras keino pelon voittamiseen on vain mennä sitä päin. En voi antaa pelon voittaa. Ja enhän minä tai kukaan ammattilainenkaan voi katsoa kristallipalloon ja etukäteen tietää, miten käy.

Liisan mukaan kohdunulkoisen raskauden on voinut aiheuttaa aiemmin sairastamani klamydia tai sitten minulla voi olla endometrioosia.

Endometrioosia Liisa epäilee kovien kipujen takia, jotka alkavat ovulaatiosta ja jatkuvat kuukautisiin saakka. Selkeää endometrioosia on 25-30 prosentilla naisista. Tutkimusten mukaan jopa kahdeksalla naisella kymmenestä on endometrioosin kaltaista kudosta. Endometrioosia on eri vaikeusasteista ja sitä ilmenee eri paikoissa. Liisan mukaan lapsettomuuspotilaista jopa 50 prosentilla on havaittu endometrioosia.

”Se, että sinulla on ollut raskaus, vaikkakin kohdunulkoinen, on toivoa antavaa. Olet kuitenkin perusterve ja vielä nuori”, Liisa lohduttaa.

Lisäksi olen kärsinyt kohdunulkoisesta raskaudesta saakka raudanpuutteesta. Se tosin huomattiin kunnolla vasta vuosi sitten. Söin vuoden rautalisää, mutta rauta ei imeytynyt suolistovaivojeni vuoksi eikä ferritiini noussut millään. Liisa suositteli, että ennen kuin harkitsen lasten hankintaa, ferritiini pitäisi nostaa vähintään 30 µg/l. Matala ferritiini voi nimittäin vähäisesti nostaa keskenmenoriskiä ja hankaloittaa raskautumista.

Tärkeintä on, että nyt tiedän

Nyt käsiteltyäni kaikkia noita hedelmällisyyttäni heikentäviä tekijöitä, rintaa alkoi taas puristaa. Asia on todella kipeä. Olen vielä vereslihalla tämän kaiken suhteen, mutta haluan puhua tästä. Olla esimerkki ja herättää teidät pohtimaan omaa hedelmällisyyttänne.

En nyt kehota mihinkään synnytystalkoisiin, mutta jos haluatte nyt tai tulevaisuudessa lapsia, ja hedelmällisyys mietityttää, käykää lääkärin juttusilla. Tehkää tuo AMH-mittaus. Se tieto maksaa vain 100 euroa.

Puhuin teille pari viikkoa sitten ikäkriisistäni: perustaako perhe vai jäädäkö ikuiseen nuoruuteen. Täytyy sanoa, että tämän uutisen myötä ikäkriisi haihtui ilmaan. Puff! Toki mietin, että mitä jos olisin tiennyt tämän aiemmin. Mutta en tiennyt enkä voi sille enää mitään. Turha murehtia. Hetken surin myös sitä, etten ole nuorempi. Mutta no, sillekään ei oikein voi mitään. Jossittelu on turhaa. Siihen on kuitenkin syynsä, miksi emme ole yrittäneet lasta aiemmin.

Tärkeintä on, että nyt tiedän.

Olen niin suunnattoman kiitollinen Felicitas Mehiläiselle ja Liisa Häkkiselle mielettömän hyvästä hoidosta ja siitä, että testi tehtiin. Nyt tiedän, että tapahtui mitä vain, olemme hyvissä käsissä. Olisi ollut murskaavaa alkaa yrittää lasta muutaman vuoden päästä vain huomatakseen, että hedelmällisyyteni on tippunut pohjalukemiin. Nyt toivoa vielä on. Vaikka todennäköisyydet ehkä ovat meitä vastaan.

Yhdessä

Juna nytkähtää liikkeelle Parikkalasta. Olen mieheni syleilyssä ja annan itkun tulla. Katson ikkunasta ohivilahtavaa maisemaa. Pohjois-Karjalan kesä on kauneimmillaan: tyynet, siniset järvet, jylhät vaarat, kukkivat niityt ja täyteen kukoistukseensa puhjenneet koivut. Tämä on kotini, sielunmaisemani. Täällä olen syntynyt, tänne olen juurtunut ja tätä kaipaan. Koen, että niin kovasti rakastamani maisema irvailee minulle. Se on kaikkea sitä, mitä minä en ole. Koen oloni tyhjäksi ja yksinäiseksi.

”Et saa jättää minua yksin”, vannotan miestäni nyyhkytyksen lomasta.

Hän nyökkää ja sanoo, että ei tietenkään. Yhdessä tässä ollaan.

Olemme käyneet suhteemme aikana läpi monia karikoita. Olen sairastanut masennuksen ja saanut sen aiemmin mainitsemani kohdunulkoisen raskauden. Näissä tilanteissa mieheni on ollut se vankka, luotettava puu, johon olen painanut pääni. Hän on kannatellut minua.

Minä olen ollut se uhri. Sysimustassa metsässä tarpova.

Roolit ovat myös etäännyttäneet meitä. Minä en ole päästänyt miestäni mustaan maailmaani ja hän on pitänyt kiinni tukijan roolistaan. Pitänyt pystyssä, kun olen horjunut.

En halua, että tämä tilanne on samanlainen. Meidän on oltava tässä yhdessä. Toivon, että myös hän uskaltaa olla heikko ja antaa minun lohduttaa. Haluan tietää, miltä tämä hänestä tuntuu ja jakaa kokemuksen. Olla toistemme tuki. Kysyn, haluaako hän yhä olla kanssani, jos en voi saada lasta.

Tietysti, hän sanoo.

Se riittää minulle.

***

Suosittelen todella lämmöllä AMH-mittauksen tekemistä, jos oma hedelmällisyys mietityttää. Mittauksen hinta on 100 euroa ja se otetaan verestä alkukierrosta. Voit lukea aiheesta täältä lisää.

Jos taas tuntuu, että aihe ei ole vielä ajankohtainen ja harkitset lastenteon lykkäystä mutta haluaisit kurkistaa tulevaisuuteen, voit tehdä Fertify-testin. Se ennustaa tulevaa hedelmällisyyttä kertoen, millainen riski on ennenaikaiseen munasarjatoiminnan hiipumiseen ja varhaiseen menopaussiin. Näyte otetaan syljestä. Se maksaa 320 euroa.

Täältä voit varata ajan Felicitas Mehiläisen hedelmällisyysneuvolaan keskustellaksesi hedelmällisyydestäsi ja tehdäksesi testit.

Lähteet: Duodecim, Felicitas Mehiläinen, Käypä hoito

Kuvat: Albert Romppanen

Lue myös:

Senhän piti olla miltei mahdotonta – kuinka raskaus onnistui?

Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää hedelmällisyydestä

Perheen perustaminen vai ikuinen nuoruus – onko sullakin ikäkriisi?

Kohdunulkoinen raskaus vei melkein henkeni

Kohdunulkoinen raskaus sai minut pelkämään vuosia – näin vapauduin

Tunsin itseni arvottomaksi ja merkityksettömäksi. Ruoskin itseäni: Jos en voisi olla äiti, mitä olisin. Mikä nainen se sellainen on, joka ei voi lasta kantaa.

Aivan kuin olisin tuottanut avomiehelleni pettymyksen. Mikäli hän haluaisi jatkaa kanssani, hänen pitäisi jakaa se sama epävarmuus, että hänestä ei välttämättä koskaan tulisi biologisen lapsen isää.

Jatkuvaa pelkoa

Terveydenhuollon osalta jäin kokemuksen jälkeen täysin yksin. Minut hoidettiin akuuttipotilaana, ja kun ”ongelma” oli poistunut kehostani, minut nakattiin sairaalasta pihalle rikkinäisenä ja epätietoisena. En tiennyt, minne kääntyä, mistä saisin tukea.

Minulle sanottiin vain, että kerran koettu kohdunulkoinen raskaus nostaa uusiutumisriskiä ja jos tulet vielä raskaaksi, poikkea raskausviikolla kuusi käymään. Jaa.

Vuosia tapahtuneen jälkeen kärsin joka kuukausi kovista alavatsakivuista, jotka alkoivat ovulaatiosta ja kestivät kuukautisten yli. Makasin kyljelläni lattialla ja hieroin vatsaani.

Olin paniikissa ja uuvutin itseni ylianalysoimalla kehoani ja oireitani: alkaisivatko menkkani normaalisti, ovatko rintani hieman liian turvoksissa, miksi alavatsaani koskee näin paljon, miksi se on näin turvonnut… olenkohan taas raskaana, kuolenkohan siihen tällä kertaa.

Olin vainoharhainen ja peloissani. Tein lukemattomia raskaustestejä ja ravasin työterveyslääkärillä anellen lähetettä verikokeisiin, joista voisin varmuudella tietää, olenko raskaana. Sain lääkärin taivuteltua kahdesti antamaan minulle lähetteen ultraan: halusin varmistua, ettei munajohtimessani näkyisi raskauspussia.

Jatkuvassa pelossa elämisen lisäksi seksuaalisuuteni kärsi kovan kolauksen. En tuntenut enää itseäni naiselliseksi, hedelmälliseksi ja seksikkääksi naiseksi. Seksin aikana pystyin vain miettimään, että onkohan minulla taas kohta se kohdunulkoinen raskaus. Yhdyntä oli kivuliasta ja pelottavaa. Usein seksin päätteeksi – tai jo sen aikana – itkin.

Toipuminen

Toipumiseen auttoi kolme asiaa: mieheni, tapahtuneen ja oman kehonkuvan käsittely terapiassa sekä yksityinen lääkärikäynti.

Mieheni otti minut syleilyynsä aina, kun pelkäsin tai surin. Hän oli äärimmäisen kärsivällinen, rohkaiseva ja rakastava. Luotin siihen, että hän säilyy tukenani ja selviämme tästä yhdessä.

Vuosia tapahtuneen jälkeen purin tapahtunutta yksityiselle gynelle. Hän totesi, että munajohtimeni kunto on helposti tarkistettavissa pienellä tutkimuksella. Hän ruiskutti molempiin munajohtimiini vettä ja totesi veden virtaavan eli munajohtimieni olevan auki. Eli munasolun pitäisi pystyä kulkeutumaan kohtuuni normaalisti.

Äitini osti tutkimuksen jälkeen meille pienen pehmonallen, joka muistuttaa suunnattomasta ilosta ja helpotuksesta sängyllämme joka päivä.

Voimaannuttava kuvaus vapautti

Lopullisesti koin vapautuvani vuosien pelosta voimaannuttavassa Ihana elämys -kuvauksessa. Valokuvaaja Mirkku Merimaan ja Niina Stoltin tavoitteena on saada kuvattava tutustumaan itseensä ja näkemään itsensä kauniina ja ihanana valokuvauksen avulla.

Menin kuvaukseen yhdessä ystäväni Sannin kanssa. Kokemus oli mieletöntä jakaa yhden parhaimman ystäväni kanssa.

Kerroin tarinani kuvaajille, jotka kohtasivat minut suunnattoman lämpimästi ja kannustavasti. Halusin nähdä itseni jälleen herkkänä, avoimena ja luonnollisena naisena. Puin ylleni mieheni kauluspaidan symboloimaan hänen tarjoamaansa turvaa ja rakkautta pelottavan kokemuksen aikana.

Jo parin ensimmäisen kuvan jälkeen pidättelin itkuani. Tuntui, että todella päästin jostain todella kivuliaasti vihdoin irti. Koin olevani täysin auki ja alaston. Annoin piilossa olevan herkän puoleni tulla esiin.

Heti kuvauksista lähdettyämme kapsahdimme toistemme kaulaan ja kävimme itkemään. Tosin emme surusta vaan ilosta. Kokemus oli niin voimakas.

Oletko sinä kärsinyt keskenmenon tai kohdunulkoisen raskauden? Kuinka selvisit?

Haluaisitko sinä päästä voimaannuttavaan valokuvaukseen? Tutustu Ihana Nainen -elämykseen täällä ja varaa se täällä.

Voit tutustua 31.1. järjestettävään Ihana Profiilikuvaus -päivään ja varata kuvauksen täältä.

Voit myös tavata Niinan ja Mirkun Helsingin Suvilahdessa 12.1. järjestettävillä Body Posi -messuilla.

Kuvat: Mirkku Merimaa

Näin opin hyväksymään kehoni tässä ja nyt

Riisuin kameran edessä ja itsetuntoni vahvistui – näetkö sen kuvissa?

12 tärkeintä asiaa parisuhteessa, jotka olen oppinut vasta nyt

8 arkista asiaa, joista parisuhteen onnellisuus rakentuu