Unettomuus – kun elämästäni tuli helvettiä

09/04/2018

Kello on yksi yöllä, kun havahdun säpsähtäen. Ei, ei taas, mietin tuskastuneena. Käyn nappaamassa melatoniinin ja yritän rentouttaa kehoni.

Päässä koneisto jauhaa täysillä noin sataa eri kelaa samaan aikaan. Niska tuntuu jännittyneeltä ja kipeältä. Rintaa puristaa. Sydän hakkaa. Tuntuu, etten saa happea. Ahdistaa. Epätoivon kyyneleet alkavat kivuta silmiin.

Olen paria tuntia aiemmin ottanut nukahtamislääkkeen. Se iskee kuin pesäpallomaila otsaan ja tainnuttaa minut – mutta vain pariksi tunniksi.

Käyn yön aikana läpi kaikki mahdolliset nukahtamiskeinot. Kuuntelen puhelimeni appista meren kohinaa, teen YouTubesta rentoutumisharjoituksia, keskityn hengittämiseen rauhoittaen ajatuksiani, katson Netflixistä sarjoja, siirryn sängystä sohvalle. Ja ei merkkiäkään unesta!

Muutaman tunnin valvomisen jälkeen purskahdan itkuun. En enää kestä.

unettomuus

Kuinka minusta tuli uneton?

Aloin kärsiä uniongelmista nelisen vuotta sitten. Työuupumus vei yöunet ja heräsin öisin siihen, kun sydän hakkaa ja päässä laukkaa villihevoslauma. Aloin napsia joka ilta melatoniinia.

Mietin koko ajan, kuinka pitkäaikainen melatoniinin käyttö vaikuttaisi kehooni, mutta lääkärit huolettomasti määräsivät sitä sanoen, että onhan se kehon oma hormoni.

Kun työuupumuksen seurauksena vaihdoin työpaikkaa, hetken aikaa nukuin paremmin. Kunnes aiempaa vastuullisempi tehtävä ja haastava työympäristö veivät yöunet taas. Jouduin turvautumaan tällä kertaa jo astetta vahvempiin lääkkeisiin.

Vuosien aikana on ollut helpompia kausia ja olen voinut nukkua ilman lääkitystä, mutta nyt on koko alkuvuosi ryvetty pohjalla. Kerroin aiemmin, että viime aikoina olen saanut useita potkuja päähän. Niistä kovin oli rakkaan isoisäni menetys. Toinen taistelu on ollut tämä unettomuus, joka on tälläkin kertaa johtunut pääasiassa stressistä.

Unettomuus vie hengen

Pahimpina hetkinä on ollut sellainen olo, että tämä vie minulta hengen tai vähintään järjen. Alan vaipua epätoivoon ja pelätä sitä, ettei tämä koskaan lopu.

Nukkumaanmenoa alkaa kammota. Onko tämäkin yö taas edellisen kaltainen? Olenko jälleen huomenna hidas zombi?  Lääkkeiden avulla saan nukahdettua, mutta viimeistään parin tunnin jälkeen herään pirteänä kuin peipponen.

Kun on valvonut monta yötä putkeen, päivät ovat tahmeita. Sydän jyskyttää rinnassa, happi ei kulje ja keho tuntuu painavalta. Kaikki pienetkin asiat saavat käsittämättömät mittasuhteet. Ongelmat paisuvat väsyneessä päässä. Elämä tuntuu helvetiltä.

Luin Ellestä Miia Rantosen haastattelun, jossa hän kertoi valvoneensa kolme viikkoa putkeen ja lopulta joutuneensa sairaalaan. Hän pelkäsi, ettei pääse sieltä pois. Miian tarina pysäytti. Entä jos unettomuus vie minutkin tuohon pisteeseen?

unettomuus

unettomuus

Mikä enää auttaa?

Kun unettomuus on näin pitkällä, ei siihen paljoa auta, ettei käytä illalla kännykkää tai kirjoittaa päivän murheet huolikirjaan. Olen yrittänyt tehdä kaiken oppikirjan mukaan.

Lääkärin ja psykiatrin kanssa olen testannut liudan erilaisia lääkkeitä ja hiljalleen oikea alkaa löytyä. Tällä hetkellä minulla on lääkitys, jonka ei pitäisi koukuttaa kuten varsinainen nukahtamislääke. Olen alistunut kohtalooni ja syön lääkkeitä mukisematta. Koska nyt minulle tärkeintä on vain saada tämä kierre katki keinolla millä hyvänsä. Se on fakta, että ilman unta ihminen ei pärjää.

Kunhan saan nukuttua hyvin edes viikon putkeen, voin miettiä, puranko lääkitystä. Lisäksi olen löytänyt muutaman lisäkeinon, jotka auttavat rentoutumaan ennen nukahtamista. Kerron niistä lisää piakkoin.

Olen puhunut vaivastani melko avoimesti ja huomannut, että todella moni kärsii myös jonkinasteisista uniongelmista. Taustalta löytyy monesti stressiä, joka aiheutuu työelämästä ja hektisestä tai vaikeasta elämäntilanteesta. Onko työelämä muuttunut liikaa, ettei päämme tahdo pysyä perässä? Vai teenkö jotain väärin?

Kärsitkö sinä uniongelmista? Mikä sinulla on auttanut?

Kuvat: Char and the city

Lue myös:

Unettomuus riesana? Katso parhaat vinkkini, joista yksi on ylitse muiden!

Suru, joka vei pohjan kaikelta

Inka I

FACEBOOK / INSTAGRAM
  • Pia

    Tuttua ja saman kokenut. Olen tunnollinen työntekijä ja minulta puuttui teflonpinta: kerään kaikkia murheita ja huolia. Päätin vain lopettaa huolehtimisen ja ajatella niin, että kyllä elämä kantaa ja meistä pidetään huolta. Annan piut paut huolille ja murheille ja yritän stressata vähemmän. Teen vain oman velvollisuuteni niin, että voin olla siitä ylpeä. Jos en osaa, myönnän sen rehellisesti enkä yritä enempää kuin mihin olen valmis. Melatoniini on luonnollinen hormoni, toisilla sitä on riittävästi ja toisilla ei. Minulle on määrätty sopiva määrä melatoniinia ja lisäksi otan tryptomaxia, josta on nyt kokemusta kolme kuukautta. Jaksuja!

    • Inka I

      Hei Pia! Kiitos kommentistasi ja jakamastasi tarinasta. Tunnistan itsessäni tuon saman tunnollisuuden ja herkkyyden. Kaikki menee ihon alle. Hyvä, että havaihduit siihen ja muutit ajatusmalliasi. Mahtava asenne! Susta pitää ottaa oppia. Aurinkoa sinne <3

  • Anniina

    Hei, kuullostaa kovinkin tutulta, kuin olisin itse kirjoittanut! Minua on auttanut saamaan kunnon yöunet niin lääke nimeltä mirtazapin sitä 7mg illalla ja kyllä on uni tullut ja unta riittänyt aamuun asti eikä ole kuitenkaan aiheuttanut väsymystä päivisin. Olen myös kokeillut monia muitakin lääkkeitä, mutta tämä oli ainoa joka todella auttoi. Olisipa kiva jutella jonkin saman asian kanssa painivan kanssa!

    • Inka I

      Hei Anniina! Kiitos kommentistasi. Harmi kuulla, että sinäkin kuulut tähän unettomien klubiin. Hyvä, että tuo lääke on auttanut sinua. Itsekin kokeilin sitä, mutta olin päivisin todella väsynyt. Nuo lääkkeetkin kun pelittävät niin yksilöllisesti. Jos haluat jutella asiasta enemmän, laita mulle meiliä [email protected]. Vertaistuki kyllä helpottaa!

  • Nuppu

    Tuttua juttua täällä myös. Unettomuusjaksoja tulee minulle säännöllisen epäsääntöisesti ja syynä varmasti stressi jota en aina edes itse tiedosta. Silloin kun pahin unettomuus on päällä olen antanut itselleni luvan ottaa viikon parin kuurina nukahtamislääkettä, vaikka välillä se antaa unta vain pari tuntia. Jossain vaiheessa aina alan sitten pienentämään annosta ja joidenkin viikkojen jälkeen yleensä helpottaa. Toisaalta seuraava jakso saattaa tulla nopeastikin päälle. Tai sitten ei. Minua on vähän auttanut ainakin hitusen henkisesti asian hyväksyminen ja myöntäminen, että kärsin unettomuudesta ja olen huono uninen. Se ei unta tuo tai auta nukahtamaan mutta vähentää vähän omaa stressiä. Valeriaana myös rentouttaa välillä ennen nukahtamista ja siitä on ollut joskus apua. Jos asuminen antaisi myöten oloa saattaisi myös helpottaa yksin nukkuminen. Puolison liikehdintä ja tuhina kun alkavat ärsyttämään myös yön valvottuina tunteina. Matkustaminen ja nukkuminen muualla kuin omassa sängyssä sotkee myös takuuvarmasti aina uneni ja jokaisen matkan jälkeen on aina odotettavissa myös unettomuutta kotonakin. Reissuissa en ole vuosiin nukahtanut ilman nukahtamislääkettä mutta, kun sen tietää se ei stressaa sen kummemmin. Säännölliset iltarutiinit ovat siis selvästi minulle todella tärkeitä. Tosin mikään ei ole ärsyttävämpää kuin unettomuutta kokemattomien kommentit ”kikka kolmosista” joilla uni tulee. Se ei tule joskus millään vaikka mitä tekisi. Jaksamista!

    • Inka I

      Hei Nuppu! Kiitos viestistäsi :) Harmi kuulla, että sä kärsit samasta vaivasta. Tunnistan myös tuon, ettei välttämättä edes koe stressaavansa erityisen kovasti mutta silti ajatukset surraavat. Mulla ainakin pitkän stressijakson jälkeen palautuminenkin vie aika kauan, vaikka pahin stressipiikki olisikin hellittänyt.
      Tuo hyväksyminen on hyvä pointti. Mä olen yrittänyt samaa. Etten enää kieltäisi ongelmaa ja puskisi sitä pois hokien itselleni, että kyllä sä nukahdat. Silloin ei ainakaan uni tule ja nimenomaan se stressi nukkumaanmenosta lisääntyy.
      Jep, olen lukenut tuosta, että voisi nukkua erillään. Meillä lisäksi unta häiritsee koira, joka sitkeästi pyrkii yö toisensa perään sänkyyn, vaikka sitä on koulutettu nukkumaan omalla paikallaan.
      Harmi, että matkustaminen pahentaa uniongelmaa. Mulla se saattaa jopa helpottaa, kun ympäristö vaihtuu. Mutta sitten tosiaan täytyy vain hyväksyä asia ja turvautua tarpeen mukaan lääkkeeseen.
      Niin mullekin iltarutiinit on ihan ykkösasia! Noudatan niitä todella tarkasti. Se antaa jotenkin aivoille ja mielelle signaalin, että nyt aletaan valmistautua sänkyyn. Nämä kuluneet kommentit itsekin olen kuullut juuri niiltä, jotka eivät ole kärsineet pahasta unettomuudesta. Ne on ketuttaneet, mutta sitten olen vain yrittänyt ajatella, että toinen yrittää vain auttaa. Sinne myös jaksamista <3

  • Sonja

    Moi! Joko olet lukenut Leeni Peltosen Valvomo-kirjan, joka kertoo unettomuudesta ja siitä toipumisesta? Itse toivuin vaikeasta ja pitkäaikaisesta unettomuudesta Leenin kirjan, Facebookin Nuku paremmin -vertaistukiryhmän sekä lääkkeettömien itsehoitokeinojen avulla. Kouluttauduin myös itse univalmentajaksi. Koin tärkeimmäksi pitää kiinni unirytmistä, hidastaa elämää ja hallita stressiä, rentoutua jo päivän aikana (ei vasta illalla nukkumaan mennessä) ja oppia sanomaan ei….. omien arvojen mukainen elämä antaa syvää tyydytystä ja auttaa myös nukkumaan paremmin. Jos haluat lisää vinkkejä unettomuudesta toipumiseen, niin voidaan jutella lisää! :)

Vastaa käyttäjälle Inka I Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*

Liity Inkan uutislistalle